ekologia Flashcards
ekologia
tutkii eliöitä vuorovaikutuksessa sekä toistensa, että eliöitä ympäröivän elottoman luonnon kanssa.
ekologian osa-alueet
maisemaekologia, ekosysteemien ekologia, eliöyhteisön ekologia, populaatioekologia, lajin ekologia
luonnonvalinta
Evoluutiota ohjaava prosessi, jossa kelpoisimmat yksilöt, eli ne jotka parhaiten sopeutuvat ympäristöönsä, menestyvät parhaiten ja saavat eniten jälkeläisiä. Luonnonvalinnan seurauksena populaatiossa yleistyvät tietyt ominaisuudet, mikä lopulta voi johtaa uusien lajien muodostumiseen useiden sukupolvien aikana.
abioottiset ympäristötekijät
elottoman luonnon ominaisuuksia, jotka muodostuvat ympäristön kemiallisista ja fysikaalisista tekijöistä. Esim, auringonsäteily ja erilaiset kaasut, kuten happi ja hiilidioksidi, myös vesi ja ravinteet, sekä ympäristön lämpötila, happamuus, suolaisuus sekä paineolosuhteet.
bioottiset ympäristötekijät
elollisen ympäristön tekijöihin kuuluvat lajitoverit, joita tarvitaan lisääntymiseen, sekä muut eliölajit. Pedot, ravinto, loiset, lisääntymiskumppanit ja kilpailijat
sietoalue
tietyn ympäristötekijän muutosten sopiva vaihteluväli, jossa eliö tulee toimeen.
optimiolosuhteet
kutsutaan sellaisia olosuhteita, joissa eliö menestyy parhaiten: lisääntyy tehokkaasti, kasvaa suureksi ja kokee vähän stressiä.
minimitekijä
Sellainen fysikaalinen tai kemiallinen ympäristötekijä, joka rajoittaa lajin tai yksilön sopeutumista, esiintymistä tai levinneisyyttä. Kasvien kohdalla minimitekijä on usein jokin ravinne.
bioindikaattori
Eliöitä, joilla on kapea sietoalue jonkin abioottisen tekijän suhteen, voidaan käyttää apuna ympäristön tilan arvioinnissa
ekolokero
Lajin paikka ja tehtävä/toiminta ekosysteemissä: missä populaation yksilöt tavallisimmin elävät, syövät ja lisääntyvät. Ekolokerossa eri lajeille keskeisiä tekijöitä ovat mm. ravinto, kilpailu, kosteus, valon määrä jne.
perusekolokero
laaja-alaisin, ja se esiintyy tilanteissa, joissa lajin ei tarvitse kilpailla resursseista: eliö voi häiriöttä hyödyntää ympäristön tarjoamia resursseja.
toteutunut ekologinen lokero
Silloin kun eliöiden on kilpailtava resursseista toisten lajien kanssa. yksi laji ei voi hyödyntää kaikkia ympäristön tarjoamia resursseja, mutta saa niitä käyttöönsä riittävästi selvitäkseen kyseisessä ympäristössä.
päällekkäinen ekolokero
Jos kahden samoja resursseja hyödyntävän lajin ekologiset lokerot ovat liian lähellä toisiaan, käytetään tilannetta kuvaavasta suhteesta termiä päällekkäiset ekolokerot. Tällöin eliöt ajautuvat kilpailutilanteeseen, jossa samoja ympäristön resursseja hyödyntää kaksi tai useampi eri laji.
sopeuma
Eliöiden fyysiseen rakenteeseen tai toimintaan (eläimillä myös käyttäytymiseen) liittyvä ominaisuus, jonka avulla se parantaa selviytymiskykyään tietyssä ympäristössä. Sopeuma parantaa eliön kelpoisuutta.
talviuni
Talviuni on sopeuma talven ravintopulaan. Talviunta nukkuvan ruumiinlämpö on muutaman asteen tavallista matalampi ja elintoiminnot hidastuvat. Sydämen lyöntitiheys vähenee ja hengitys hidastuu. Ulostaminen ja virtsaaminen loppuu. Talviunen aikana energia saadaan rasvavarastoista, joita eläin on kartuttanut kesän aikana. Esim. karhu ja mäyrä nukkuvat talviunta.
Talvihorros
Talvihorros on joidenkin eläinten sopeutumista talven ruokapulaan. Talvihorroksen aikana eläimen ruumiinlämpötila laskee vain muutamaan lämpöasteeseen. Aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi. Ennen talvihorrosta eläimen tätyy syödä runsaasti, jotta rasvavarastot karttuvat. Esim. siili ja eräät lepakkolajit vaipuvat talvihorrokseen.
kylmähorros
Kylmähorros on vaihtolämpöisten eläinten sopeutumista talveen. Kylmähorroksessa eläimen ruumiinlämpötila voi olla jopa pakkasen puolella, mutta sen solut eivät jäädy eläimen erittämän glyserolin vuoksi. Elintoiminnot ovat lähes pysähdyksissä. Esimerkiksi kyy ja sammakko vaipuvat kylmähorrokseen.
etologia
Eläinten käyttäytymistä tutkiva tieteenala