2. Sopimusoikeus Flashcards
(189 cards)
1.1 Totta vai tarua: Sopimus on arkielämässä ja elinkeinotoiminnassa äärimmäisen ylei-
nen instrumentti. Sellaiset jokapäiväiset toimenpiteet, kuten kulutus-
tavaroiden ostaminen, julkisilla liikennevälineillä matkustaminen ja
kaupallisten palvelusten hankkiminen, perustuvat kaikki juridisessa
mielessä sopimuksille. Näissä esimerkeissä elinkeinonharjoittaja
myy tietyn suorituksen kuluttajalle, ja tätä oikeussuhdetta arvioidaan
sopimuksena.
1.1 Totta
1.1 Lue: Sopimuksiin törmätään muutenkin kaikkialla. Työnteko perustuu
yleensä työsopimuksen varaan, asuminen järjestetään joko huoneen-
vuokra-, asuntokauppa- tai kiinteistönkauppasopimuksella, vakuu-
tusturvasta huolehditaan vakuutussopimuksella ja tietokoneohjelman
käyttö perustuu lisenssisopimukseen. Elinkeinoelämän toiminta ra-
kentuu lukuisten toisiinsa yhdistyvien sopimusten varaan. Sopimuk-
silla säännellään tavarantoimituksia, energiansaantia, tietojärjestelmi-
en toiminnalle asetettavia vaatimuksia ja luotonantoa. Yritys järjestää
tuotteidensa ja palveluidensa jakeluverkoston erilaisten yksinmyynti-,
kauppaedustus- ja muiden jakelusopimusten avulla. Yritys laajenee
yrityskauppasopimusten avulla, ja sen omistajien keskinäisiä suhteita
säännellään osakassopimuksin.
1.1 Luettu
1.1 Lue: Sopimusten heterogeenisyyttä voidaan kuvata esittämällä esimerk-
kejä viimeisten vuosikymmenten aikana voimaan tulleesta sopimusoi-
keudellisesta lainsäädännöstä. Tällaisia säädetyn lain alaan kuuluvia
sopimustyyppejä ovat esimerkiksi asuntokauppa, eräät kuluttajapalve-
lukset, aikaosuusasunnot, valmismatkat, sähköntoimitussopimukset,
rahoituspalvelut ja maksupalvelut. Pidempi traditio lakiin perustuvalla
sääntelyllä on huoneen- ja maanvuokrasuhteissa, työsopimuksissa se-
kä kuljetussopimuksissa. Syytä on huomata sekin, että ehkä keskeisin
sopimustyyppikohtainen lakimme – irtaimen kauppaa koskeva kaup-
palaki – säädettiin vasta vuonna 1987. Tätä ennen irtaimen kauppa oli
kuluttajakauppaa lukuun ottamatta lähinnä oikeuskäytännössä muo-
toutuneiden sääntöjen varassa.
1.1 Luettu
1.1 Yleinen sopimusoikeus on paljolti kansallisen sääntelyn varassa,
eikä sitä ole pyritty kokonaisuudessaan yhtenäistämään Euroopan
unionissa. Kuluttajansuojan osalta Euroopan unioni on kuitenkin
antanut useita direktiivejä, joilla kuluttajansuojan vähimmäistaso
on pyritty takaamaan. Eräissä epävirallisissa hankkeissa on tutkittu
mahdollisuuksia muotoilla eurooppalaisen sopimusoikeuden yleisiä
periaatteita.
Tuloksena on laadittu muun muassa sopimusoikeuden: MIKÄ? joka rakenteeltaan
ja sisällöltään muistuttaa lainsäädäntöä, vaikka ei olekaan voimassa
lainsäädännön tavoin, vaan on lähinnä hahmotelma siitä, millaisia
yleiseurooppalaisia sopimusoikeudellisia sääntöjä ja periaatteita voi-
daan tunnistaa eri maiden lainsäädännössä.
1.1 ”Yhteinen viitekehys” (common frame of reference)
1.1 Yleismaailmallisista sopimusnormistoista merkittävimpänä voidaan pitää mitä´?
1.1 Yleissopimusta kansainvälisistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (CISG).
1.1 Lue: Yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (CISG)-
Tämä paljolti Suomen kauppalakia muistuttava
ja kauppalain pohjana käytetty säännöstö tulee monesti sovelletta-
vaksi, kun irtaimen kaupasta on sovittu eri valtioista peräisin olevien
sopimuspuolten välillä. Suuri merkitys on myös muun muassa kul-
jetusoikeuden alalla voimassa olevilla eri kuljetusmuotoja koskevilla
kansainvälisillä yleissopimuksilla.
1.1 Luettu
1.2 Sopimuspuolten velvoitteet ja oikeudet määräytyvät etupäässä minkä pohjalta?
1.2 Lainsäädännön ja osapuolten keskenään päättämien sopimusehtojen perusteella.
1.2 Lue: Sopimussuhteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi jäljempänä
käsiteltävät sopimuksenulkoiset vastuusuhteet, sillä osapuolilla on so-
pimuksen päättämisen yhteydessä mahdollisuus säännellä keskinäisiä
vastuusuhteitaan sopimuksen ehdoilla.
Merkitystä voi olla myös muilla normilähteillä. Kokonaiskuvan luo-
misessa apua saa kauppalain 3 §:n säännöksestä, jonka mukaan kaup-
palakia ei sovelleta, “mikäli sopimuksesta, sopijapuolten omaksumasta
käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta tavasta, jota on pidettävä
osapuolia sitovana, johtuu muuta.”
1.2 Luettu
1.2 Kauppalain mukaan ensisijainen lähde on mikä?
1.2 Osapuolten välinen sopimus.
1.2 Kauppalain mukaan seuraava vaikuttava normilähde (2.) on mikä?
1.2 Osapuolten aikaisempi käytäntö tai muu heitä sitova tapa.
1.2 Kauppalain mukaan mikä on 3. sijalla oleva normilähde?
1.2 Kauppalaki
1.2 Mikä on dispositiivinen lainsäädäntö?
1.2 Tahdonvaltainen lainsäädäntö, josta on kuvatulla tavalla mahdollista poiketa sopimalla toisin.
1.2 Päteekö sopimusvapaus kaikissa sopimussuhteissa?
1.2 Ei päde
1.2 Erityisesti kuluttajasuhteita koskeva lainsäädäntö on useimmiten minkälaista oikeutta?
1.2 Pakottavaa oikeutta
1.2 Mitä pakottava oikeus tarkoittaa?
1.2 Tällaisesta sääntelystä sisällöltään poikkeava sopimusehto on aina pätemätön
1.2 Kuluttajasuhteisiin liittyvä pakottavuus on kuitenkin yleensä yksipuolista miten?
1.2 Vain kuluttajan kannalta lain mukaista epäedullisemmat ehdot on kielletty.
1.2 Saako laista vapaasti poiketa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan vastuuta tiukentavaan tai muuten kuluttajan asemaa parantavaan suuntaan?
1.2 Kyllä
1.2 Kun kysymyksessä on pakottavan sääntelyn piirissä oleva sopimus, normilähteiden velvoittavuusjärjestys muuttuu minkälaiseksi?
1.2 Pakottavat säännökset nousevat ensimmäisiksi.
Niiden kysymysten osalta, joita
ei ole säännelty pakottavasti, tulevat sovellettaviksi osapuolten kes-
kenään päättämät sopimusehdot sekä niiden jälkeen edellä mainitut
käytännöt ja tavat.
1.2 Lue: Sopimukseen soveltuvan erityislain tunnistamisessa lähdetään liik-
keelle siitä, miten sopimusoikeudellisen lain soveltamisala on määri-
telty. Tässä yhteydessä tavataan käyttää sopimustyypin käsitettä. Siten
esimerkiksi kauppalain sääntelemä irtaimen kauppa ja asuinhuoneiston
vuokrauksesta annetun lain mukainen vuokrasopimus ovat keskenään
erilaisia sopimustyyppejä. Läheskään kaikki tunnetut sopimustyypit
eivät ole erityislakien alaisia, vaan monet niistä ovat kokonaan lailla
sääntelemättömiä. Tällaisia ovat etenkin yritysten väliset sopimukset,
mutta myös esimerkiksi useimmat asiantuntijapalveluja koskevat ku-
luttajasopimukset samoin kuin erilaiset kulttuuri-, liikunta-, tervey-
denhoito- ja kauneudenhoitoalan palvelut.
1.2 Luettu
1.2 Onko kaikki sopimusoikeudellinen lainsäädäntö sopimustyyppikohtaista?
Voidaan puhua myös sopimusoikeuden yleis-
tä osaa koskevasta lainsäädännöstä, jolloin ilmaisulla viitataan
siihen, että säännöksillä on kaikki sopimustyypit käsittävä sovel-
tamisalansa. Tällainen säännöstö on etenkin oikeustoimilaki (laki
varallisuusoikeudellisista oikeustoimista), jonka sopimuksen syntyä
ja pätemättömyyttä koskevat normit soveltuvat kaikkiin varallisuus-
oikeudellisiin oikeustoimiin, ellei jossakin erityislaissa ole nimen-
omaisesti säädetty toisin. Myös esimerkiksi kilpailuoikeudellinen
normisto, jolla on tiettyjä sopimusoikeudellisia vaikutuksia, on so-
veltuvuudeltaan sopimustyyppirajat ylittävää. Kuluttajansuojalakiin
taas sisältyy joukko säännöksiä, jotka koskevat kaikkia kuluttajasopi-
muksia niiden tarkemmasta tyypittelystä riippumatta. Ne sääntelevät
sopimusehtojen kohtuuttomuutta ja elinkeinonharjoittajan ilman
kuluttajan myötävaikutusta laatiman sopimuksen tulkintaa.
1.2 Ei
1.2 Lue: On syytä huomata, että säädetyn lain ulkopuolisilla normeilla on
sopimusoikeudessa varsin suuri merkitys. Ne kuluttajasopimukset,
joita on säännelty erityislailla, ovat yleensä kuitenkin varsin kattavan
sääntelyn piirissä. Tosin näitäkin säännöksiä saatetaan joutua täyden-
tämään sopimusoikeuden yleisillä opeilla. Sääntelemättömät sopimus-
tyypit taas ovat jokseenkin kokonaan oikeuskäytäntöön ja oikeuskir-
jallisuuteen perustuvien yleisten oppien varassa.
Erityisesti sopimuksen tulkinta on käytännössä ja periaatteessa
tärkeä aihepiiri, josta ei juuri ole lainsäädäntöä. Sopimuksen tulkin-
tasäännöt ovat sen sijaan kehittyneet pitkän ajan kuluessa oikeuskäy-
tännön ja oikeustieteen välityksellä.
Tavallista on, että sopimusoikeudellista riitaa ratkaisevalla tuoma-
rilla on ainakin jonkin verran harkintavaltaa lopputuloksen suhteen.
Tämä johtuu siitä, että sopimusoikeudellinen lainsäädäntö sisältää
monin kohdin avoimia tunnusmerkistöjä; laissa puhutaan esimerkik-
si kohtuudesta, hyvästä tavasta tai kunnianvastaisesta ja arvottomasta
menettelystä. Lisäksi lailla sääntelemättömissä tapauksissa soveltuvat
sopimusoikeuden yleiset opit ovat joustavia, mikä jättää soveltajalle
tulkintavaltaa.
1.2 Luettu
1.3 Lue: Sopimusoikeudellisen lainsäädännön ja yleisten oppien soveltami-
sessa toimivat apuna eräät vakiintuneet oikeudenalan periaatteet
ja argumentaatiotavat. Nämä vaikuttavat harkintavaltaa sitovasti,
mutta eivät kuitenkaan poista sitä kokonaan. Usein periaatteiden ja
argumenttien saama painoarvo riippuu osittain harkinnanvaraisista
tekijöistä.
1.3 Luettu
1.3 Sopimusoikeudellisten periaatteiden täsmentäminen on tapana aloittaa mistä kahdesta konseptista?
1.3 Sopimusvapaudesta ja sopimusten sitovuudesta
1.3 Sopimusvapaudella on useita ulottuvuuksia. Sen alaan kuuluvat muun muassa mitkä asiat?
1.3 Vapaus päättää sopimukseen sitoutumisesta, sopimuksen sisällöstä, sopimuskumppanin valinnasta ja sopimussuhteen lakkauttamisesta.