Oikeuslähdeoppi Flashcards
(15 cards)
Mitä ovat YLEISET OPIT?
Kullekin oikeudenalalle ominaiset käsitteet, periaatteet, teoriat ja argumentaatiomallit.
• Yleisten oppien muotoileminen ja kehittäminen on nimenomaan tiedeyhteisön
(oikeustieteen) tehtävä.
• Erottaa oikeudenalan muista oikeudenaloista.
• Oikeudellisen asiantuntijakulttuurin teoreettinen ydin. Hiljaista tekijän tietoa. ( = et voi löytää finlexistä listaa oikeudenalan X yleisistä opeista.)
• Sisäinen näkökulma = lainsoveltajan näkökulma
• Ulkoinen näkökulma = jäsennetään ja tehdään ymmärrettäväksi oikeuden ulkoisia
suhteita (oikeudenalajaottelu?)
- Sopimusoikeuden yleisiä oppeja ovat mm. sopimusvapaus, sopimuksen sitovuus (pacta sunt servanda), kohtuusperiaate, lojaliteettiperiaate, sopimuksen tarkoitus…
- (Periaatteet eivät “synny tyhjästä”, vaan niille on osoitettavissa institutionaalista tukea lainsäädännöstä)
Aina oikeusperiaatteita tai muita yleisiä oppeja ei nimenomaisesti mainita tuomioissa, eikä niihin välttämättä edes viitata. Tuomio voi silti käytännössä rakentua esimerkiksi jonkin oikeusperiaatteen ympärille.
–> oikeustiede usein tunnistaa tietyn logiikan ratkaisukäytännössä, ja viittaa menettelyyn
tietyn oikeusperiaatteen toteuttamisena.
Normiformulaatio ja oikeusnormi
Normiformulaatio = konkreettinen lakipykälä Oikeusnormi = normiformulaation TULKINNAN TULOS
Lainoppi
= oikeustieteellinen tutkimusmenetelmä. Tutkii ajantasaista lainsäädäntöä, systematisoi oikeutta
Käytännöllinen lainoppi/ oikeusdogmatiikka/tulkintajuridiikka?
= tulkintasuositukset: Miten epäselviä tai ristiriitaisia säännöksiä tulisi tulkita?
• Aineistonaan eri oikeuslähteitä. Sanamuoto, tavoitteet, systematiikka, täsmentävä sääntely, esityöt (hallituksen esitykset), tuomioistuinratkaisut
Metodit = oikeuslähde-, tulkinta-ja argumentaatio-opit
MITEN käsitettä voidaan tulkita siten, että tulkintaa voidaan pitää OIKEUDELLISESTI
RELEVANTTINA?
• (kielellisiä ilmaisuja voidaan periaatteessa tulkita ja pyöritellä loputtomiin, mutta juridisessa kontekstissa pointti on nimenomaan siinä, että nämä metodit asettavat tulkinnalle rajat.)
• –> näissä rajoissa voi syntyä hyvinkin erilaisia tulkintoja, mutta viranomaisten ja
tuomioistuinten tulee pyrkiä objektiiviseen ratkaisuun.
Pecznikäis-aarniolainen oikeuslähdeoppi
• suomalaisen oikeuskulttuurin perusta, 1970-80-luvuilta, Aulis Aarnion ja Alexander Pezcnik
o lähteiden painottaminen ja merkityksen arviointi virkavastuun näkökulmasta: mihin lähteisiin ratkaisu perustettava ja mihin ei, jottei joudu virkavastuuseen
• Mielletään usein luetteloksi, mutta käsittää myös ohjeita oikeuslähteiden käytöstä
kovasti kritisoidaan, vanhentunut
1) oikeus kansainvälistynyt»_space; ei tunnista hyvin EU-oikeutta
2) yksi malli ei sovi kaikille oikeudenaloille »_space; eri aloilla oikeuslähteillä eri painotuksia ja käyttötapoja, erilaiset oikeuslähde-, tulkinta-, argumentaatio-opit)
3) säädöksiä ja säännöksiä entistä vaikeampi sijoittaa hierarkiaan»_space; oikeuden kudos- ja verkostorakenne
Oikeuslähteiden jaottelu
o vahvasti velvoittavat
o heikosti velvoittavat
o sallitut
Mitä tarkoittaa
- vahva velvoittavuus
- heikko velvoittavuus
- sallittu oikeuslähde?
VAHVA VELVOITTAVUUS
VIranomaisen ja tuomioistuimen on aina perustettava ratkaisunsa lainsäädäntöön tai siihen rinnastuviin oikeuslähteisiin (kirjoitetun lain vahva velvoittavuus)
=> Perustuslain laillisuusperiaate (julkisen vallankäytön perustuttava lakiin)
=> Tuomioistuinlaki (tuomarin itsenäinen vallankäyttö, jota sitoo vain laki)
Ratkaisussa
VIRANOMAISPÄÄTÖKSESSÄ yksilöitävä lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännös (PL 2.3 § - julkisen vallan käytössä noudatettava tarkoin lakia)
RIKOSTUOMIOSSA yksilöitävälain säännös (legaliteettiperiaate = langettavan tuomion perustuttava lain säännökseen) (nulla poene sine lege)
Siviiliprosessissa kirjoitetun lain asema ei yhtä vahva => ei välttämättä löydy yksiselitteistä lain säännöstä, johon ratkaisun voisi perustaa (lainsäädännön aukollisuus ja tulkinnanvaraisuus, esim. “olennaisesti”)
=> tulkinta tulee perustaa muihin oikeuslähteisiin (osapuolten laatimat oikeudelliset asiakirjat, esim. sopimus = laki)
HEIKKO VELVOITTAVUUS
= lainsoveltajan on päätöstä valmistellessaan tunnettava lakien esityöt ja ennakkopäätökset ja otettava ne huomioon.
Käytännön ratkaisutyössä esitöillä ja ennakkopäätöksillä tosiasiallisesti keskeinen tosiasiallinen asema
SALLITUT OIKEUSLÄHTEET
= lainsäätäjä voi käyttää ratkaisunsa perusteena myös muuta oikeudellista aineistoa (kirjoitetun lain ohella!)
Soft law oikeuslähteenä
Soft law
= muodollisesti ei-velvoittava oikeuslähde»_space; asema oikeuslähteenä ei perustu lain valtuutussäännökseen
Esim. hallinnolliset ohjeet, selvitykset ja muistiot, suositukset, strategiat, luonnontieteelliset inventaarit, tulkintaohjeet, standardit, itsesääntely…
Asema oikeuslähteenä
1. kansainvälisessä ja EU-oikeudessa vakiintunut
2. kansallisesti rinnastuu oikeuskirjallisuuteen
3. Yksittäisen soft law -lähteen asema vahvistuu, kun VO + TI käyttävät : sallittu»_space; heikosti velvoittava (ajan kanssa)
=> vakiintunut hallintokäyttö»_space; yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa viittaamaan myöh. vast. tapauksissa
=> erit. vahvistavaa viittaus KHO/KKO prejudikaatissa
Esim. OM:n ohje lapsen elatusavun laskemisesta => ohjetta ei ollut annettu lain valtuutuksen nojalla mutta se oli vakiintunutta hallintokäytäntöä => KKO: noudatettava alueellisen yhdenvertaisuuden vuoksi
Käyttö ratkaisuperusteena/oikeuslähteenä
=> ratkaisun perustettava aina lain säännökseen, jota soft law -normi täsmentää
=> JOUSTAVAN NORMIN tulkinta-apuna: viranomaisen huomioitava selvittämisvelvollisuuden nojalla, kohtuusharkinta
=> soft law -aineistojen oikeudellinen velvoittavuus perustuu niiden tapauskohtaiseen sisällölliseen hyväksyttävyyteen»_space; jos ei hyväksyttävä, ei voi olla velvoittava (STM:n vierailukielto hoitokodeissa keväällä 2020)
Käytetään erit. sääntelyalueilla, joissa paljon JOUSTAVIA NORMEJA
- oikeusvaikutukset vaihtelevat soveltamistilanteen mukaan
- aineistojen saatavuus mahdollinen oikeusturvaongelma (= kuinka päästä käsiksi oikeuslähteeseen ja vedota siihen?)
Joustavat säännökset (myös ”yleislausekkeet”)
- merkitykseltään avoimet säännökset, mahdollistavat tapauskohtaisen harkinnan
o esim. kohtuusharkinta - sisältö täsmentyy VO+TI ratkaisuissa
o tulkinnassa tukeuduttava myös muihin kuin vahvasti + heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin
o sallitut oikeuslähteet, soft law -aineistot, moderni tapaoikeus - Miksi käytetään?
o yksilöllisten erityisolosuhteiden huomioiminen ratkaisuissa
o dynaaminen sääntelykohde
o vaikeus ennakoida tulevia muutoksia lainsäädäntövaiheessa
o tilaa lainsoveltajalle huomioida muutokset: yhteiskunnalliset arvostukset, tekninen ja tieteellinen kehitys
Kielellinen tulkinta
1) SANAMUODON MUKAINEN TULKINTA
Lakien käsitteille annetaan lähtökohtaisesti niiden tavanomaista, arkikielistä merkitystä vastaava sisältö.
2) LAAJENTAVA TULKINTA
Käsitteen merkityssisältö tulkitaan sen arkikielistä merkitystä laajemmaksi.
- pääsäännöt tulkitaan lähtökohtaisesti laajentavasti
3) SUPISTAVA TULKINTA
Käsitteen merkityssisältö tulkitaan sen arkikielistä merkitystä suppeammaksi.
=> Poikkeussäännöksiä on tulkittava supistavasti (KHO/ulkomaalaislaki)
4) ANALOGINEN TULKINTA
Samaistetaan kaksi erilaiselta vaikuttavaa asiaa.
=> Epätäsmällisiin käsitteisiin.
5) VASTAKOHTAISPÄÄTTELY
Poissuljetaan käsitteen alaan sisältymätön asia.
=> Täsmällisiin käsitteisiin.
Vahvasti velvoittavat lähteet
Kansainväliset valtiosopimukset (EIS)
=> ratifiointi = EK hyväksyy ja sitoutuu
=> täytäntöönpano = lainsäädäntömuutoksia tai uutta lainsäädäntöä
EU-oikeus
1) Perussopimukset (SEUT)
2) Asetukset (SEUT: ”kaikilta osin velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa”)
3) Direktiivit (implementoitava = säädettävä kansallinen laki, jolla saavutetaan direktiivissä ilmaistu tulos)
Kansallinen
Perustuslaki
Laki
Asetukset - laissa määritellyn asetuksenanto-oikeuden nojalla (TP, VN, ministeriöt)
Juha Karhu:
EUT:n ja EIT:n oikeuskäytäntö? Juha Karhun ehdotus
=> oikeuskäytännössä on täsmennetty ja kehitetty EU-oikeuden sisältöä, joten oikeuskäytäntö huomioitava sovellettaessa EIS:ää, EU-säädöksiä tai niiden nojalla säädettyä kansall. lainsäädäntöä
Systeeminen tulkinta
= yksittäisen säännöksen tulkintaan haetaan tukea muualta oikeusjärjestyksestä (”miten asiasta säädetään muualla tässä laissa, toisessa säädöksessä, lain esitöissä, eurooppaoikeudessa?”)
SYSTEEMISEN TULKINNAN MUODOT (KKO:n ja KHO:n oikeuskäytännössä)
1) Lainsisäinen systeemiargumentti (sama säädös ja sen esityöt?)
= tulkinnan kohteena olevaa säännöstä selvennetään saman säädöksen toisella säännöksellä
a) viittaussäännös
b) lainsäätäjän tarkoitus (kyseisen lain esityöt?)
c) säädöksen rakenne (=> tulkittavan säännöksen sijainti laissa)
(yleinen osa vs. täsmentävät säännökset; luvun otsikko)
KKO: johti epäselvän säännöksen tulkinnan lukuotsikosta ilmenevästä sääntelyn tavoitteesta, (RL: rahankeräysrikos => yleistä järjestystä vastaan tehdyt rikokset => kohde: tuntematon joukko, yleisö)
2) Verkostomainen systeemiargumentti (muiden lakien samantyyppiset säännökset)
= epäselvää säännöstä selvennetään toisesta säädöksestä johdetulla tulkinta-argumentilla
Muut samantyyppiset säännökset muissa säädöksissä
=> argumentti rakenteeltaan usein analogia tai vastakohtaispäättely
KKO:n analoginen tulkinta-argumentti: yhteisaluelaissa ei selvää säännöstä moiteoikeuden rajoittamisesta myötävaikutuksen perusteella => selvennystä muista yhteisösäädöksistä, joissa moiteoikeutta rajoitetaan => analoginen tulkinta-argumentti (= henkilöllä ei moiteoikeutta päätökseen, jonka syntyyn on myötävaikuttanut)
3) Tavoitteellis-systeeminen argumentti (tulkinta-apua sääntelyn tavoitteita ja arvoista)
= Epäselvää säännöstä selvennetään oikeusjärjestyksen yleisemmillä arvoilla ja tavoitteilla
Usein viittaus lain esitöihin ja niissä ilmaistuun sääntelyn tavoitteeseen
[myös taustalla oleva sääntely – ilmenevätkö esitöistä?]
4) Eurooppaoikeudelliset ja kansainvälisoikeudelliset systeemiargumentit
Tulkinnassa nojaudutaan EU-säädöksiin ja EUT:n oikeuskäytäntöön
SYSTEEMISEN TULKINNAN KÄYTTÖ
1) osana perusteluketjua pohdittaessa SANAMUODON mukaisen tulkinnan RAJOJA (”sanamuodonmukainen tulkinta ei ole riittävä, etsitään selvennystä muualta oikeusjärjestyksestä”)
=> systeeminen tulkinta voi johtaa epäselvän säännöksen sanamuotoa LAAJENTAVAAN tai SUPISTAVAAN tulkintaan
=> toista säännöstä voidaan KÄYTTÄÄ epäselvän säännöksen tulkinnassa ANALOGISESTI tai VASTAKOHTAISESTI
2) perusteluissa systeemiargumentti voi olla joko pro- tai contra-argumentti (systeemiargumentti voi joko puoltaa ratkaisuvaihtoehtoa tai puhua sitä vastaan)
EU-oikeuden valtionsisäiset oikeusvaikutukset
1) EU-OIKEUDEN TULKINTAVAIKUTUS
= kansallisen tuomioistuimen ja viranomaisen velvollisuus tulkita kansallisen oikeuden säännöstä EU-oikeuden valossa ja sen tavoitteiden mukaisesti.
=> direktiivit huomioitava kansallisen lain soveltamisessa
2) EU-OIKEUDEN SUORA SOVELTAMINEN (EU-asetukset)
= tuomioistuinten ja viranomaisten velvollisuus perustaa ratkaisunsa suoraan EU:n säännökseen
=> EU-asetukset
3) EU-OIKEUDEN VÄLITÖN OIKEUSVAIKUTUS (perussopimukset, direktiivit)
= kansalainen voi perustaa vaatimuksensa EU-säädökseen, jolle on annettu suora oikeusvaikutus (=ei tarvitse odottaa kansallista voimaansaattamista)
=> perussopimusten ja direktiivien säännöksille.
EDELLYTYKSET:
=> Sopimukset: säännöksen oltava täsmällinen, yksityiskohtainen ja ehdoton.
=> Direktiivit:
1) säännöksen oltava täsmällinen, yksityiskohtainen ja ehdoton.
2) laiminlyöty asianmukainen täytäntöönpano määräajassa tai direktiivi pantu täytäntöön virheellisesti.
4) EU-OIKEUDEN ETUSIJAPERIAATE
= Asetuksen tai direktiivin kanssa ristiriidassa oleva kansallinen säännös jätetään soveltamatta yksittäisessä tapauksessa
=> Käytetään, jos ristiriitaa ei pystytä ratkaisemaan EU-myönteisellä tulkinnalla
Jäsenvaltioiden kaikilla tuomioistuimilla ja viranomaisilla on velvollisuus oma-aloitteisesti olla soveltamatta EU-oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä.
EU-oikeuden tulkintaperiaatteet
Tulkinnassa huomioitava (kansallisesti):
- EU-oikeuden valtionsisäiset oikeusvaikutukset
- sanamuodonmukainen ja kielellinen tulkinta
- SYSTEEMIS-TELEOLOGINEN TULKINTA
EUT vahvistanut tavoitteellisen tulkintaperiaatteen vahvan aseman useissa ratkaisuissa.
- EYT 1982/CILFIT => säädöstä tulkittava EU-oikeuden sääntelykokonaisuuden kontekstissa ja asetettava se kansallisen lainsäädännön edelle (riippumatta lakien säätämisjärjestyksestä)
- EUT 1991 Francovich => EU:n perussopimuksen tavoitteet ja vahva yksilönsuoja EU-oikeudessa tarkoittavat, että julkinen valta on korvausvelvollinen yksityiselle aiheutuneesta vahingosta,
EU-oikeuden tulkintaperiaatteita
1) Tehokkuusperiaate (= velvoittavuus) => syy valtionsisäisten oikeusvaikutusten säätämiseen)
2) Lojaliteettiperiaate
EIS - Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinta
Valtiosopimuksia koskeva Wienin yleissopimus sääntelee EIS:n tulkintaa.
Wienin yleissopimukseen kirjatut tulkintaperiaatteet:
1) sopimuksen päämäärät ja tavoitteet
2) sanamuoto
2) esityöt
EIT on irtaantunut Wienin sopimuksesta oikeuskäytännössä ja keskittynyt tavoitteellista, dynaamista ja konsensusta painottavaa tulkintaa
Tulkintaperiaatteita
- Päämäärälähtöinen tulkinta (Wienin sopimus)
- Tehokkuusperiaate = sopimuksessa turvattujen oikeuksien tulee olla tehokkaita ja käytännöllisiä
- Autonomisen tulkinnan periaate (EIT:n kehittämä)
- Dynaamis-evolutiivinen periaate (EIT:n kehittämä) (tulkinta voi irtaantua kauas sanamuodon mukaisesta tulkinnasta)
YHTEENSOVITTAMISAJATTELU
= pyritään tulkintaan, jossa yhteensovitetaan kaikki tilanteeseen sopivat säännökset ja vältetään säännösten (esim. samamuodon) ristiriita tulkinnallisesti
Ilmentymiä:
1) Yleislakien kunnioittaminen
2) Perusoikeusmyönteinen laintulkinta (ensisijainen verrattuna PL 106 §)
3) Direktiivien tulkintavaikutus (ensisijainen verrattuna etusijaperiaatteeseen)
Yleislakien kunnioittamisen periaate
Ensisijainen laintulkinnan lähtökohta
- yleislait ja yleislaeista johdetut argumentit keskeisiä säännösten päällekkäisyyksien yhä lisääntyessä
Yleislaeilla pyritään saamaan johdonmukaisuutta oikeusjärjestykseen.
1) Uudet lait pyritään säätämään yleislakien mukaiseksi.
2) Erityislain säännös saa poiketa yleislain säännöksestä vain erityisestä, painavasta syystä.
Yleislain kunnioittamisen periaate laintulkinnassa:
1) Systeeminen tulkinta
Etsitään selvennystä yleislakien pääsäännöistä, muista oikeudenalan systematiikkaa ilmentävistä ratkaisuista
(tulkinta-argumenttien johtaminen yleislaista – verkostomainen systeemiargumentti)
2) Tavoitteellinen tulkinta => sääntelyalueen keskeisten lähtökohtien [sääntelytavoitteiden] tunnistaminen
