2. Eliöt sopeutuvat abioottisiin ja bioottisiin ympäristötekijöihin Flashcards
(10 cards)
Mikä on ekologinen lokero?
Ekolokero eli ekologinen lokero tarkoittaa eliön ympäristössään omaa toiminnallista asemaa tai tehtävää. Se kuvaa sekä elinympäristöä, että eliön toimintaa elinympäristössään. Ekolokeroon kuuluu myös eliön tapa käyttää ympäristönsä resursseja, ja millä tavalla se vaikuttaa elinympäristöönsä ja muihin lajeihin.
Ekolokero koostuu kaikista lajiin, populaatioon tai yksilöön vaikuttavista ympäristötekijöistä, joihin eliö on sopeutunut.
Mitä tarkoittaa ympäristöresurssi?
Ympäristöresurssit ovat niitä ympäristön mahdollisuuksia, joita eliöt kykenevät hyödyntämään.
Mm. ravinto, pesäpaikat, valo, vesi, ravinteet
Mitä haasteita vuodenaikojen vaihtelu asettaa eliöille?
Eliöiden pitää hyödyntää kasvukausi (Suomessa jolloin vrk keskilämpötila +5) kasvamiseen ja jälkeläisten tuottamiseen.
Kylmien alueiden eläinten on selviydyttävä hengissä talvesta. Niiden haasteita ovat tällöin pimeyden lisäksi kylmyys sekä veden ja ravinnon puute. Lyhyen kesän aikana on ehdittävä lisääntyä ja poikasten on vartuttava riittävästi ennen talven tuloa.
Lämpimämmillä leveysasteilla, kuten savanneilla, aroilla ja aavikoilla, ongelmana on kuivakausi. Silloin lämpöä on riittävästi, mutta veden ja ravinnon puute rajoittaa elämää. Eläimet pystyvät kuitenkin vaeltamaan suurinakin joukkoina pois epäsuotuisan ajanjakson ajaksi.
Kerro kasvien sopeutumisesta valoisan ajan vaihteluun.
Ns. pitkänpäivänkasvit (Pohjoisilla alueilla) tarvitsevat kasvukauden aikana riittävän pitkän valoisan ajan vuorokaudesta, jotta ne pystyvät kukkimaan.
Ns. lyhyenpäivänkasvit (erityisesti tropiikissa) tarvitsevat puolestaan vuorokaudessa riittävän yhtäjaksoisen pimeän ajan.
Miten kasvit voivat selviytyä kylmästä tai kuivasta kaudesta?
Viileän ja lauhkean vyöhykkeen lehtipuut talveentuvat eli reagoivat elintoiminnoillaan päivän lyhenemiseen ja säiden kylmenemiseen. Ne hajottavat lehdissään olevan lehtivihreän, jolloin lehteen jää jäljelle keltaisia ja punaisia väriaineita. Seurauksena tästä on puiden ruskaväritys. Kun arvokkaimmat aineet on varastoitu runkoon, lehdet varisevat talveksi maahan.
Talvinen lepotila päättyy keväällä, kun lämpötila jälleen kohoaa. Monilla kasvilajeilla siementen itäminen, silmujen avautuminen ja kukinnan alkaminen edellyttävät kylmäkäsittelyä eli kylmää vuodenaikaa.
Koska elinympäristössä voi olla puutetta vedestä, etenkin kasveille on kehittynyt useita rakenteellisia ominaisuuksia, jotka estävät liiallista haihtumista. Esimerkiksi havupuiden neulasten pinnalla on vahapeite, mikä vähentää haihtumista ja suojaa puita talviselta veden puutteelta maan ollessa jäässä. Kuivien arojen kasvillisuuteen kuuluu useita sipulikasveja, joiden talvehtivat osat ovat aivan maan pinnassa: näin ne pystyvät nopeasti käyttämään hyväkseen kevään lämmön ja sulavasta lumesta peräisin olevan kosteuden.
Strategiat kylmästä talvesta selviytymiseen kasveilla:
- Lehtivihreän talteenotto
- Lehtien varistaminen
- Talvehtivat siemenet
- Talvehtiva maavarsi tai juurakko
- Lumen alla talvehtiminen
- Kylmyyttä kestävät varret ja silmut
Miten eläimet ovat sopeutuneet talveen?
Eläinten ravinnon saanti vaikeutuu talvisin, joten niiden on säästettävä energiaa erilaisin keinoin.
Vaihtolämpöiset eläimet, kuten hyönteiset, matelijat ja sammakot, vaipuvat kylmähorrokseen, jossa niiden elintoiminnot ovat lähes pysähdyksissä ja ruumiin lämpötila voi laskea jopa hieman alle nollan.
Tasalämpöisistä eläimistä lepakot ja siilit vaipuvat talvihorrokseen, jossa elimistön lämpötila pysyy parissa lämpöasteessa.
Karhu ja mäyrä nukkuvat talviunta, jossa niiden ruumiin lämpötila alenee vain hieman, jonka takia niiden pitää hankkia kunnon rasvavarastot.
Muita tapoja:
- Paksu talviturkki
- Suojaväri
- Elinympäristön muutos, muutto lämpimille alueilla
- Käytöksen muutos
- Ruokavaraston kerääminen (horroksiin)
- Lumipeitteen suojan hyödyntäminen
- Rakennusten yms. suojaan hakeutuminen
Miten eläimet ovat sopeutuneet kuumaan ja lähes vedettömyyteen?
- Päivät vietetään suojakoloissa
- Liikutaan öisin, kun viileämpää
- Lämmön poistumista edistävät rakenteet, kuten suuret korvat sekä pitkät hoikat raajat
- Veden lähellä pysyminen
- Varjossa oleminen
Mikä on sietokyky?
Jokaisella lajilla on tietty sietokyky ympäristötekijöiden suhteen.
Eliöillä on eri ympäristötekijöiden, kuten kosteuden, happamuuden tai lämpötilan vaihtelun, suhteen tietynlainen sietokyky. Laji tulee toimeen ympäristötekijän minimi ja maksimiarvon välissä. Tietyn ympäristötekijän ihanteellisin tilanne eli optimi on kohta, jossa lajin yksilöt menestyvät parhaiten, ovat elinvoimaisimpia ja lisääntyvät tehokkaimmin.
Minimitekijä: fysikaalinen tai kemiallinen ympäristötekijä, joka rajoittaa eliön menestymistä voimakkaimmin, esim. typen saatavuus
Mikä on laaja-alainen laji ja kapea-alainen laji?
Joillakin lajeilla on laaja ekolokero, eli ne ovat elinympäristöltään laaja-alaisia. Ne sietävät ympäristötekijöiden muutoksia hyvin. Toiset lajit ovat taas sietokyvyltään kapea-alaisia, eli ne sietävät rajallisesti yhtä tai useampaa ympäristötekijää. Niiden selviytyminen heikentyy herkästi, kun ympäristötekijät muuttuvat.
Kaupungeissa usein laaja-alaisia lajeja, johtuen ihmisen toiminnan aiheuttamasta kasvupaikkojen monimuotoisuudesta.
Mitä ovat tulokaslajit ja vieraslajit?
Tulokaslaji: siirtyy uusille alueille yleensä lähialueilta, ihmisestä riippumatonta
Vieraslaji: ihmisen tahattomasti tai tarkoituksellisesti alueelle levittämiä lajeja
