7. Biodiversiteetti ilmenee ekosysteemien, lajien ja yksilöiden erilaisuutena Flashcards
(7 cards)
Millä tasoilla biodiversiteettiä tarkastellaan?
Biodiversiteetti on luonnon monimuotoisuutta
Ekosysteemien ja elinympäristöjen monimuotoisuus
Lajin monimuotoisuus: lajien määrä eliöyhteisössä
Lajin sisäinen monimuotoisuus: ympäristön aiheuttama ja perinnöllinen muuntelu
Kerro ekosysteemien ja elinympäristöjen monimuotisuudesta.
Biodiversiteettiin vaikuttavat alueen saama energian määrä, olosuhteiden pysyvyys ja monipuolisuus, alueen laajuus sekä reunavaikutus.
Jos olosuhteet pysyvät pitkään samanlaisina, ekosysteemit ja niiden lajisto voivat kehittyä erittäin monimuotoisiksi. Näin lajeilla on runsaasti aikaa sopeutua erilaisiin ympäristöihin. Valtamerten ekosysteemit ja sademetsät ovat saaneet kehittyä rauhassa pitkään, kun taas pohjoisilla alueilla jääkaudet ovat vaikuttaneet voimakkaasti abioottisiin ja bioottisiin ympäristötekijöihin.
Mitä suurempi alue on, sitä enemmän se yleensä sisältää erilaisia elinympäristöjä ja siten myös eri elinympäristöihin sopeutuneita lajeja. Pinta-alan vaikutus biodiversiteettiin näkyy erityisesti saarilla. Lisäksi etäisyys mantereesta tai muista saarista vaikuttaa saarten biodiversiteettiin. Mitä eristyneempi saari on, sitä vähemmän sinne onnistuu siirtymään yksilöitä esimerkiksi mantereelta.
Reunavaikutuksella tarkoitetaan ilmiötä, jossa kahden ekosysteemin, kuten suon ja metsän, raja-alueella on suurempi laji- ja yksilömäärä kuin kummassakaan ekosysteemissä yksinään.
Mitä ovat avainbiotoopit?
Tietyt biotoopit on määritetty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaiksi, koska niissä elää poikkeuksellisen vaatelias ja monipuolinen eliölajisto. Tällaisia biotooppeja nimitetään avainbiotoopeiksi. Niitä ovat muun muassa jalopuulehdot, letot ja Itämeren vedenalaiset meriajokasniityt.
Mitä ovat perinnebiotoopit?
Suomessa ennen maatalouden koneistumista kotieläimet saivat vapaasti etsiä ruokaa metsistä ja niityiltä, ja eläinten laidunnus säilytti maiseman avoimena. Näin syntyneitä biotooppeja, kuten niittyjä ja ketoja, kutsutaan perinnebiotoopeiksi.
Perinnebiotoopeille tyypillistä on maiseman avoimuus ja suuri valon määrä. Niille tyypilliset kasvit kuuluvatkin pioneerivaiheen kasvilajistoon. Perinnebiotoopit ovat myös erinomaisia elinympäristöjä pölyttäjille kukkakasvien suuren määrän vuoksi.
Kerro lajinmonimuotoisuudesta.
Tällä hetkellä tieteellisesti nimettyjä lajeja on noin 1,8 miljoonaa.
Biomassaltaan ylivoimaisesti suurin ryhmä ovat kasvit. Niiden osuus kaikkien eliöiden kokonaisbiomassasta on noin 80 %. Biomassaltaan toiseksi suurin ryhmä 15 % osuudellaan ovat bakteerit. Biomassasta huolimatta monilajisin eliöryhmä on hyönteiset, joista suurin osa käyttää kasvibiomassaa ravintonaan. Suurin lajimonimuotoisuus on trooppisissa sademetsissä ja koralliriutoilla, koska näissä elinympäristöissä abioottiset ja bioottiset ympäristötekijät, kuten ilman tai veden lämpötila, ovat suotuisimmat eliöiden kannalta.
Mikä on monimuotoisuuskeskus?
Monimuotoisuuskeskuksella tarkoitetaan aluetta, jossa on poikkeuksellisen suuri lajimonimuotoisuus ja jonka säilyminen on uhattuna ihmisen toiminnan vuoksi. Monimuotoisuuskeskusten lajistolle on tyypillistä se, että monet lajit ovat endeemisiä, eli niitä ei esiinny missään muualla. Monimuotoisuuskeskuksia on noin 30, ja suurin osa niistä sijaitsee tropiikin ja subtropiikin alueilla.
Kerro lajin sisäisestä monimuotoisuudesta.
Lajin yksilöt eroavat toisistaan. Tätä erilaisuutta kutsutaan lajin sisäiseksi monimuotoisuudeksi, ja se perustuu muunteluun. Muuntelu on seurausta ympäristön aiheuttamasta muovautumismuuntelusta sekä mutaatioiden ja suvullisen lisääntymisen aiheuttamasta perinnöllisestä muuntelusta. Perinnöllisen muuntelun tuloksena syntyvä alleelien erilaisuus aiheuttaa eroja yksilöiden ominaisuuksissa, kuten rakenteessa, elintoiminnoissa ja käyttäytymisessä.
