2. Sijainti vaikuttaa Flashcards
Millä tavoin sijainti voidaan määrittää?
Sijainti voidaan määrittää suhteellisena tai absoluuttisena sijaintina. Suhteellisessa sijainnissa kohteen sijainnin olinpaikka ilmaistaan sen etäisyytenä muihin lähistön kohteisiin. Suhteellisessa sijainnissa ympäristöä kuvaillaan, ja paikka ilmoitetaan niiden tietojen avulla. Esimerkki: “Odotan sinua tässä keskustassa sijaitsevan Pääkirjaston edustalla olevan keltaisen rakennuksen takaseinustalla, takaovien vieressä”.
Toinen tapa sijainnin määrittämiseen on absoluuttinen sijainti. Se voidaan ilmoittaa joko tarkkana osoitteena, tai koordinaatteina. Koordinaatti on lukupari (x ja y), joka ilmaisee kohteen sijainnin. Koordinaattien määrittämistä varten tarvitaan koordinaatisto. Maailmalla (maantieteellistä sijaintia määrittäessä) koordinaatistona toimii leveys ja pituuspiirien (laditudien ja longitudien) muodostama asteverkosto. Siinä etäisyys ilmoitetaan ilmansuuntia ja asteita apuna käyttäen (etäisyys päiväntasaajasta, sekä Lontoon GReenwichin 0-meridiaanista) - hyvin tarkoissa sijainnessa käytetään apuna myös asteiden osia, eli minuutteja ja sekunteja. Niiden määrittämisessä 1 asteen kulma jaetaan 60 minuuttiin ja siitä 60 sekuntiin.
Mitä paikkatiedolla tarkoitetaan?
Paikkatiedolla tarkoitetaan sellaista tietoa, jossa yhdistyy sekä sijainti-, että ominaisuustieto. Sijaintitieto voi olla esimerkiksi kohteen koordinaatit, tai tarkka osoite -> sijaintitieto kertoo kohteen tarkan sijainnin kartalla. Ominaisuustieto puolestaan antaa kyseisessä kohteessa sijaitsevasta asiasta tietoa. Ominaisuustieto voi olla kuvailevaa, luokittelevaa tai mitattavaa tietoa. Kuvailevaa tietoa on esimerkiksi rakennuksen väri tai maaperä. Luokittelevaa tietoa voisi olla alueen virallinen kieli, ja mitattava tieto esimerkiksi korkeus merenpinnasta tai väestöntiheys.
Kartta on esimerkki visuaalisesti ilmaistusta paikkatiedosta, sillä siinä yhdistyy sijaintitieto (koordinaatit), sekä ominaisuustieto (erilaiset alueen kohteita kuvailevat kuvat ja värit kartalla -> karttamerkit).
Mitä paikannusjärjestelmiä on? Toiminta.
Yksi maailman vanhimmista, sekä samalla tunnetuimmista paikannusjärjestelmistä on alunperin Yhdysvaltain armeijan käyttöön kehitelty GPS (Global Positioning System). GPS perustuu 24 maapalloa noin 20 000km korkeudessa kiertävien paikannussateelliitin luomaan verkostoon, joka lähettää signaaleja paikannuslaitteille. Siviilikäytössä (tavallisella GPS-paikannuksella) GPS paikantaa noin 2m tarkkuudella, kun taas tarkkuuspaikannuslaitteilla etäisyys on vain noin 2cm. GPS rinnalla toimii nykyään esimerkiksi AGPS, eli automaatti GPS, joka käyttää satellittiien ratatietoja etukäteen ja sitä avustetaan matkapuhelinverkon kautta saatavalla tiedolla. GPS rinnalle on kehitelty myös muita maailmanlaajuisia paikannusjärjestelmiä, kuten Euroopan Galileo, venäläinen Glonass ja Kiinalainen Beidou. Nämä järjestelmät toimivat osittain yhdessä, jolloin paikannustarkkuus paranee ja esimerkiksi kaupungeissa ongelmana oleva katve pienenee.
Miten sijainti jakaa maailmaa alueisiin (lämpö, valaistus, vuodenajat…)?
Maapallo on pyöreä geoidi, joka kiertää itseään, sekä sen lisäksi Aurinkoa pyöreällä radallaan. Maapallo ei kuitenkaan ole Aurinkoon nähden täysin kohtisuorassa, vaan sen kallistuskulma on 23,5 astetta vinossa. Tämän ilmiön, sekä maapallon pyöreyden takia Auringon valo-, sekä lämpösäteily jakautuvat Maahan epätasaisesti. Tästä aiheutuu vuodenajat, sekä lämpö- ja valaistusvyöhykkeet. Maapallo jaetaan neljään lämpövyöhykkeeseen nimenomaan Auringon lämpösäteilyn määrän, sekä tehon perusteella. Lämpövyöhykkeisiin vaikuttaa lisäksi merivirrat, tuulet, maan pinnanmuodot, sekä kasvillisuus. Päiväntasaajan alueella on kuuma vyöhyke, sillä Auringon säteilyn teho on kaikista voimakkainta päiväntasaajan alueella ympäri vuoden. Kuumasta vyöhykkeestä käytetään myös nimeä trooppinen vyöhyke, ja lämpötila siellä on vuoden ympäri yli 18 astetta. Kuuman vyöhykkeen molemmin puolin avautuu lämpimät, eli subtrooppiset vyöhykkeet, joilla lämpötilat pysyvät aina yli 10 asteessa. Niistä napoihin päin edetessä vastaan tulevat vielä lauhkea vyöhyke (+ - 10 astetta) ja kylmä vyöhyke (alle 10 astetta).
Maapallo on myös jaettu valaistusvyöhykkeisiin sen perusteella, miten Auringon valo jakautuu maapallolla. Eniten valoa saava päiväntasaaja on nimeltään tropiikki. Se sijaitsee kääntöpiirien välissä. Kääntöpiirit (Kravun ja Kauriin) ovat maapallon eteläisin ja pohjoisin leveyspiiri, joille Aurinko paistaa kerran vuodessa kohtisoraan. Kääntöpiireistä napapiireille ylettyviä alueita kutsutaan puolestaan keskileveyksiksi, ja kaikista pohjoisinta ja eteläisintä valaistusvyöhykettä kutsutaan kalooteiksi. Niillä Auringon valo- ja lämpösäteilyn tehot ovat kaikista heikoimpia sen jakautuessa laajemmalle alueelle.
Auringon lämpösäteilyn jakautumisesta ja sademäärästä riippuen maapallolla on myös erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä. Kuumalla ja kostealla alueella menestyvät sademetsät, kun taas kuivilla ja kylmille alueille kuuluva metsä on havumetsää.
Kerro pituus- ja leveyspiireistä.
Pituus- ja leveyspiirit ovat maapalloa kiertäviä viivoja, jotka muodostavat asteverkoston maapallon ympärille. Asteverkostoa käytetään apuna maantietellisen absoluuttisen sijainnin määrittämisessä eri kohteille. Leveyspiirit ovat päiväntasaajan suuntaisia maapalloa kiertäviä piirejä, jotka etenevät päiväntasaajalta tasaisin välimatkoin kohti etelä- ja pohjoisnapoja. Leveyspiirien asteluku kasvaa napa-alueita lähestyttäessä aina 90 asteeseen saakka. Niiden ympärysmitat lyhenevät maapallon geoidi- muodon takia, mutta niiden etäisyys toisistaan pysyy aina samana. Leveyspiireistä käytetään myös nimitystä latitudit.
Pituuspiirit ovat 90 asteen kulmassa suhteessa leveyspiireihin, ja ne alkavat Lontoon Greewichin lävistävästä 0-meridiaanista, ja etenevät aina Tyynenmeren päivämäärärajalle asti (180 astetta itäistä ja läntistä pituutta). Pituuspiirit yhtyvät navoilla, joten niiden etäisyys toisistaan on kauimpana päiväntasaajan alueella. Pituuspiireistä käytetään myös nimitystä longitudit.
