Johdatus rikosoikeuteen Flashcards
(65 cards)
Rikoskäyttäytyminen
Rikoskäyttäytymisen käsitteellä tarkoitetaan sellaista yhteisön sääntöjen moitittavaksi katsottua rikkomista, joka herättää muissa yhteisön jäsenissä paheksuntaa. (s.11)
Rikollisuus
Yhteisön normien vastaista poikkeavaa käyttäytymistä (s.11)
Kriminaalipolitiikka
Kriminaalipolitiikalla viitataan laajimmillaan kaikkiin niihin toimiin, joilla pyritään vaikuttamaan rikollisuuteen. Kriminaalipolitiikka voidaan määritellä myös rikollisuutta ja sen kontrollia koskevaksi yhteiskunnaliseksi päätöksenteoksi. s.15
Rikoslakipolitiikka
Rikosoikeudellisen lainsäädännön käyttämiseen liittyvät kriminaalipoliittiset toimenpiteet s.16
Minimoimistavoite ja jakamistavoite
Minimoimistavoite:
Rikollisuudesta ja sen torjumisesta aiheutuvien kustannusten ja haittojen minimoiminen
Jakamistavoite:
Rikollisuudesta ja sen torjumisesta aiheutuvien kustannusten oikeudenmukainen jakaminen eri osapuolten kesken.
s.17
Aineellisen rikoslainsäädännön lähentäminen ja rikosprosessuaalinen yhteistyö (/viranomaisyhteistyö)
Euroopan unionissa toteutettavan rikosoikeudellisen yhteistyön päämuodot
Aineellisen rikoslainsäädännön lähentäminen tarkoittaa, että unionissa annetaan rikosoikeuden alaan kuuluva direktiivi, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan tiettyä rikoslajia koskevaan vähimmäissääntelyyn.
Rikosprosessuaalinen yhteistyö kohdistuu jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin esimerkiksi päätösten ja ja tuomioiden vatavuoroisen tunnustamisen tasolla.
s.10&24
Kansalaisaloite
Perustuslain mukaan vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään. Kansalaisaloitteesta säädetään tarkemmin kansalaisaloitelaissa, joka sisältää säännöksiä muun muassa kansalaisaloitteen tekemisestä, muodosta sekä kansalaisaloitetta tukevien allekirjoitusten eli kannatusilmoitusten keräämisestä.
s.24-25
Kriminalisointi ja kriminalisointiperiaatteet
Kriminalisointi tarkoittaa tietyn teon rangaistavaksi säätämistä.
Rikosoikeudessa on pyritty muotoilemaan niin sanottuja kriminalisointiperiaatteita, jotka asettavat tiettyjä edellytyksiä tietyn toiminnan rangaistavaksi säätämiselle. Ajatus on, että näiden edellytysten täyttyessä ehdotettu kriminalisointi olisi hyväksyttävissä tai ainakin täyttäisi tietyt kriminalisoinnille asetettavat vähimmäisedellytykset.
Suomessa kriminalisointiperiaatteiksi on perinteisesti luettu oikeushyvien suojelun periaate, ultima ratio -periaate, ja hyöty-haitta-punninnan periaate. Edellisten lisäksi myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate on luettu kriminalisointiperiaatteiden joukkoon.
s.26
Oikeushyvien suojelun periaate
Kriminalisointiperiaate.
Oikeushyvien suojelun periaatteen mukaan rikosoikeutta on lupa käyttää vain oikeushyvien suojeluun. Oikeushyvän käsitteellä tarkoitetaan vakiintuneesti oikeudellisesti suojattua intressiä. Esim. Perustuslaissa tarkoitettu oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen
s.27
Ultima ratio -periaate
Kriminalisointiperiaate.
Ultima ratio -periaate edellyttää rangaistavaksi säätämisen ja yleisesti rikosoikeudellisen järjestelmän käyttämistä vasta viimesijaisena keinona. Periaatteen ydinsisällön mukaan rikosoikeutta on lupa käyttää vain, jos käsillä ei ole toista rikosoikeutta moraalisesti hyväksyttävämpää ja sitä tehossaan kohtuullisissa määrin lähestyvää ja kohtuullisin kustannuksin toimeenpantavissa olevaa järjestelmää. Vaihtoehtoisia keinoja esim. vahigonkorvaus
s.27
Hyöty-haitta-punninnan periaate
Hyöty-haitta-punninnan periaate edellyttää, että kriminalisoinnista on aiheuduttava enemmän hyötyä kuin haittaa (kirjassa: enemmän haittaa kuin hyötyä)
s.28
Hyväksyttävyysvaatimus
Perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluva hyväksyttävyysvaatimus edellyttää rikosoikeuteen suhteutettuna sitä, että kriminalisoinnille ja rikosoikeudelliselle seuraamussääntelylle on oltava esitettävissä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste.
s.29
Lailla säätämisen vaatimus sekä tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimus
Kuuluvat perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin. Ne edellyttävät perusoikeuden rajoituksen toteuttamista eduskuntalailla ja rajoituksen muotoilemista tarkkarajaiseksi ja täsmälliseksi.
s.29
Blankorangaistussääntely
Rangaistavan käyttäytymisen aineellisen alan määrittäminen muualla kuin eduskuntalain tasoisessa sääntelyssä.
Esim. Rikoslaissa tarkoitettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Säännöksen mukaan rangaistaan sitä, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
Rikoslaki sisältää asiaa koskevan rangaistussäännöksen rangaistusuhkineen, mutta ne aineelliset normit ä, joiden rikkominen on rangaistavaa, löytyvät tieliikennelaista, ajoneuvolaista ja niiden nojalla annetuista asetuksista.
Kirjoitetun lain vaatimus
Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimus/alaperiaate.
Perustuslain mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa rangaistavaksi säädetty. Säännös on tältä osin suunnattu ensisijaisesti - joskaan ei yksinomaan - lainsoveltajalle ja sen ydinsisältö on, että tuomarin on perustettava toimintansa lainsäätäjän tekemiin ratkaisuihin ja vain laissa rangaistavaksi säädetystä teosta voi tuomita laissa sädetyn rangaistuksen. Perustuslaissa käytetyllä ilmaisulla ”laissa” tarkoitetaan nimenomaan eduskunnan hyväksymää lakia. Kirjoitetun lain vaatimuksen kautta rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sitoo syyksilukevan rikostuomion aina eduskuntalakiin. Samalla tämä merkitsee, että rikosvastuuta ei voi koskaan perustaa yksinomaan asetukseen tai muuhun lakia alemmanasteiseen sääntelyyn.
s.33
Analogiakielto
Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältämän analogiakiellon mukaan rikosoikeudellista säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, johon se sanamuotonsa mukaan ei sovellu mutta joka näyttäisi olevan samankaltainen kuin säännöksessä nimenomaisesti tarkoitettu tilanne.
s.35
Epätäsmällisyyskielto
Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimus/alaperiaate.
Epätäsmällisyyskielto edellyttää rikosoikeudelliselta sääntelyltä riittävää täsmällisyyttä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan: kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.
s.37
Taannehtivan rikoslain kielto
Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatten vaatimus/alaperiaate.
Taannehtivan rikoslain kielto tarkoittaa, että rikokseen syylliseksi saa tuomita vain sellaisen teon perusteella, joka on tekohetkellä rangaistavaksi säädetty.
s.
Rikoksen rakenne
Rikosvastuun yleisiä edellytyksiä koskeva hahmotelma, joka pyrkii havainnollistamaan erityisen osan kriminalisoinnin lisäksi välttämättömien rikosvastuun yleisten edellytysten paikkaa ja vaikutusta osana rikosvastuun muodostumisen kokonaisuutta.
s.43
Tekorikosoikeuden periaate
Rikosoikeudellinen moitearvostelu kohdistetaan aina tehtyyn konkreettiseen tekoon tai laiminlyöntiin.
s.43
Tekijärikosoikeus
Moitittavuus kiinnittyy tekijään littyviin piirteisiin, esimerkiksi tekijän yleiseen asosiaalisuuteen tai hänen ”pahoihin aikomuksiinsa”.
s.43
Teko
Rikosoikeudessa ilmaisulla ”teko” on kaksi merkitystä. Ensinnäkin sillä viitataan rikosoikeudellisesti merkitykselliseen käyttäytymiseen, joka voi ilmetä joko aktiivisena tekemisenä tai laiminlyöntinä. Toiseksi käsitteellä viitataan nimenomaan rikosoikeudellisesti merkitykselliseen aktiiviseen tekemiseen.
s.44
Filosofinen teon teoria
Filosofisessa teon teoriassa erotellaan perusteot (primääriteot) rikosoikeudellisesti merkityksellisistä teoista.
s.45
Sosiaalinen teon teoria
Sosiaalisessa teon teoriassa ei eroteta perustekoja (primääritekoja) ja rikosoikeudellisesti merkityksellisiä tekoja vaan painotetaan sitä, että teko on sosiaalisesti merkityksellistä inhimillistä käyttäytymistä.
s.46