Luonnonjärjestelmien termistöä Flashcards
(149 cards)
Prekambri
geologinen ajanjakso, joka ulottuu maapallon synnystä fanerotsooisen aionin alkuun (541 miljoonaa vuotta) saakka. heikosti tunnettua aikaa, sillä ajanjaksolta on säilynyt melko vähän fossiileja
Fanerotsooinen aioni
geologinen ajanjakso, joka alkoi paleotsooisen maailmankauden ja kambrikauden alusta noin 570–540 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen. Kaudelta löytyy runsaasti monisoluisten eliöiden fossiileja ja elämän kehitystä
Kambri
geologinen ajanjakso 542–490 miljoonaa vuotta sitten. monisoluisten kuorellisten merieläinten nopeaa kehittymisaikaa. Kaudella ei ollut vielä maaeläimiä. Uusia eläinryhmiä ja lajeja syntyi sekä kuoli nopeasti. Kambrikauden eliöt olivat enimmäkseen ajan lämpimissä ja matalissa merissä eläneitä selkärangattomia
Ordoviki
geologinen ajanjakso ja toinen paleotsooisen maailmankauden kuudesta kaudesta. selkärangattomien valtakautta. alkoi pienellä joukkotuholla noin 490 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi ordovikin-siluurin jääkauden aiheuttamaan suurempaan joukkotuhoon 443,5 miljoonaa vuotta sitten
siluuri
geologinen ajanjakso, joka alkoi noin 439 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 408,5 miljoonaa vuotta sitten. Elämää oli siluurikauden aikana enimmäkseen merissä, mutta hämähäkkieläimiä ja niveljalkaisia vaelsi maalle. Edellisellä kaudella, ordovikikaudella syntyneet maakasvit alkoivat lajiutua selvästi. Siluurikausi alkoi ordovikin-siluurin joukkotuholla, joka saattoi liittyä ainakin osittain kauden alkupuolella vallinneeseen ordovikin-siluurin jääkauteen.
devoni
geologinen aikakausi, jota pidetään usein kalojen valtakautena. Ensimmäiset hyönteiset ja sammakkoeläimet kehittyivät maalle devonikaudella. Siemenkasvit levittäytyivät kauden lopulla laajoiksi metsiksi.
kivihiili
geologinen kausi devonikauden ja permikauden välissä. Kivihiilikaudelle olivat tyypillisiä runsaslajiset ja suuret kortemetsät, kookkaat sammakot sekä suuret sudenkorennot ja kaksimetriset tuhatjalkaiset. Kivihiili syntyi myöhäisellä kivihiilikaudella kortemetsien jouduttua meren alle ja vajottua sedimenttikerrostumien alle merenpohjaan.
permi
geologinen ajanjakso paleotsooisen maailmankauden lopulla noin 300–245 tai 280–248 miljoonaa vuotta sitten. Kauden aikana vallitsi kylmä ja kuiva monsuuni-ilmasto. Permikausi oli matelijoiden kukoistusaikaa ja päättyi eläinten suureen joukkotuhoon. Havupuut levittäytyivät laajalle alueelle permikauden aikana ja nisäkäsmäiset matelijat ilmestyivät.
trias
geologinen ajanjakso noin 252–201 miljoonaa vuotta sitten mesotsooisella maailmankaudella. Kautta edelsi elämän historian suurin joukkotuho, josta selvinneet lajit kehittyivät ja levittäytyivät. Maapallolla oli triaskaudella yksi jättiläismanner Pangea, jossa oli kuiva ilmasto laajoilla alueilla. Kauden eläimistöä luonnehti matelijoiden nopea kehitys varsinkin maalla.
liitu
mesotsooisen maailmankauden viimeinen kausi, joka alkoi noin 144 ja päättyi 66 miljoonaa vuotta sitten.[1] Kausi on saanut nimensä Englannin rantakallioiden liitukalkkikerrostumista, jotka syntyivät sen aikana matalien merten runsaslukuisten pieneliöiden kivettyessä. tunnetaan dinosaurusten huippukautena, joka loppui niiden äkilliseen häviämiseen mahdollisesti asteroiditörmäyksen, tulivuorenpurkausten tai molempien vuoksi
jura
geologinen kausi noin 206–144 miljoonaa vuotta sitten mesotsooisella maailmankaudella. dinosaurusten ensimmäinen kukoistuskausi. Jurakaudella kehittyi valtavia nelijalkaisia kasvinsyöjäliskoja sekä kaksijalkaisia petoliskoja. Kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja laajoja trooppisia metsiä sekä aavikoita.
paleogeeni-neogeeni-kvartääri
kenotsooisen aikakauden…
pleistoseeni-holoseeni
pangea -> Lauraasia, Gondwana
pangea
Paleotsooisen maailmankauden lopussa suuri osa mantereista oli yhdessä Pangea-mantereena. Nykymantereet irtautuivat Pangeasta seuraavalla (mesotsooisella) maailmankaudella.
Pangea hajosi pohjoiseksi Lauraasiaksi ja eteläiseksi Gondwanaksi.
Lauraasia: P-amerikka ja Euraasia
Gondwana: E-amerikka, antarktis, australia, intian niemimaa ja afrikka
Tethysmeri
Stratigrafia
geologisten muodostumien ajoittamista
geologinen ajanlasku (geologiassa ja paleontologiassa käytetty mittausmenetelmä, jakaa maapallon historian kansainvälisesti sovittuihin ajanjaksoihin) perustuu stratigrafiaan
eoni, maailmankausi, kausi, epookki
geologisia aikajaksoja, pisimmästä lyhimpään
eoni: prekambri (eli Hadeeinen, Arkeeinen ja Proterotsooinen aioni), fanerotsooinen eoni
maailmankausi: eonit jaetaan maailmankausiin, esim fanerotsooinen jakautuu paleo meso & keno
kausi: jakaa maailmankaudet vielä pienempiin ajanjaksoihin, kambrista kvartäärikauteen (fanerotsooisella eonilla)
epookki: kaudet voi jakaa epookkeihin, esim kvartäärikausi jakautuu pleistoseeniin ja holoseeniin
geomorfologia
- tieteenala, joka tutkii maanpinnan muotoja, prosesseja ja niiden ajallista ja alueellista esiintymistä
- Tutkimuksen kohteena ovat yksittäisten muodostumien mittasuhteet, rakenne, aines, synty ja kehitys
- kiinteä osa luonnonmaantiedettä ja yksi maantieteen perinteisimmistä osa-alueista
- Tarkasteltavana voivat olla maankamaran pienet yksityiskohdat tai maailmanlaajuiset kokonaisuudet
- Tutkimuksen painopisteen muutos muodoista prosesseihin
topografia
maan pinnanmuotojen yksityiskohtaista kuvaamista
davisin eroosiosykli
William M. Davisin 1880 ja 1890-luvuilla kehittämä teoria, jossa maisemankehitys etenee progressiivisesti eri vaiheissa
Teoria sai paradigman aseman geomorfologiassa
Kukin maiseman kehitysvaihe edustaa tiettyä evoluution astetta: maisemassa nähdään eri kehitysvaiheita (nuori, kypsä, vanha)
Eri kehitysvaiheissa kulutusprosessien potentiaalinen energia pienenee (topografiset erot pienenevät) ja entropia kasvaa (korkeassa entropiassa energia on jakautunut tasaisesti ja tällöin on vähän maanpintaa muokkaavia voimia)
Eroosiolla on pohjapiste (tavallisesti merenpinta, base-level of erosion), jossa vain vähän korkeuseroja > peneplaani (puolitasanko)
Kritiikkiä:
Davisin aikaan ei tunnettu aikasarjoja, jotka liittyvät eroosiosykleihin (Davisin sykli kestää 20-200 milj. vuotta), harvoin alueet stabiileja yli 10 milj. vuotta, maiseman kehitys täten polysyklistä
Maisemat pikemminkin polygeneettisiä (korkokuvan kehitystä kontrolloivat useat eri endo- ja eksogeeniset tekijät)
Eroosioon liittyy isostaattinen palautuminen (kohoaminen): eroosio ja maankohoaminen tapahtuvat aina yhtä aikaa
Ilmastolliset vaihtelut sekä merenpinnan (pohjatason) vaihtelut (ilmasto ja eroosion päätepiste eivät pysy samoina pitkiä ajanjaksoja)
Erodoituva maa-/kallioperä ei ole homogeeninen vaan sen rakenteet kontrolloivat kulumista, esim. eri kivilajien kestävyys
Davis edustaa uniformitarianismia kun katastrofismillä selkeät
edellytykset (esim. jääkaudet ja merenpinnan tason vaihtelut)
denudaatio
kallioperän paljastuminen ja tasoittuminen maankuorta kuluttavien geologisten prosessien vaikutuksesta
rapautuminen, eroosio ja maanpinnan kuluminen
peneplaani
endogeeniset prosessit
