NEF: Happo-emästasapaino

Question 1

Mikä on normaali valtimoveren pH?

Answer 1

pH 7,35–7,45

Question 2

Mikä on vetykarbonaattipuskurin kaava?

Answer 2

H₂O + CO₂ ⇄ H₂CO₃ ⇄ H⁺ + HCO₃⁻

Question 3

Miten määritellään metabolinen asidoosi?

Answer 3

pH <7,35 ja [HCO₃⁻] <24 mmol/l (tai BE <0 mmol/l)

Question 4

Miten määritellään metabolinen alkaloosi?

Answer 4

pH >7,45 ja [HCO₃⁻] >24 mmol/l (tai BE >0 mmol/l)

Question 5

Miten määritellään respiratorinen asidoosi?

Answer 5

pH <7,35 ja paCO₂ >5,3 kPa

Question 6

Miten määritellään respiratorinen alkaloosi?

Answer 6

pH >7,45 ja paCO₂ <5,3 kPa

Question 7

Mikä on munuaisten päätehtävä happo-emästasapainon ylläpitämisessä?

Answer 7

vetykarbonaattipuskurin dissosioituneen pään vetykarbonaatti- ja vetyionikonsentraation ylläpitäminen, jotta elimistön nestefaasien pH pysyisi normaalina

Question 8

Milloin elimistö ajautuu metaboliseen asidoosiin?

Answer 8

1) haihtumattomien happojen konsentraatio veressä ylittää munuaisten kapasiteetin poistaa niitä virtsaan
2) munuaisten tai ruoansulatuskanavan ylenmääräinen vetykarbonaatin menetys

Question 9

Mikä ensisijaisesti määrää veren hiilidioksidiosapaineen?

Answer 9

keuhkotuuletuksen volyymi

Question 10

Millä mekanismilla keuhkotuuletus muuttuu, kun paCO₂ kasvaa?

Answer 10

Vetyioni- ja hiilidioksidikonsentraation kasvu stimuloivat sentraalisia ytimenjatkeen ja perifeerisiä karotispoukaman sekä aortankaaren kemoreseptoreita ja nämä puolestaan stimuloivat aivorungon hengityskeskusta.

(Myös happiosapaineen lasku stimuloi perifeerisiä kemoreseptoreita, mutta vain, jos happiosapaine laskee niin reippaasti, että vapaan hapen pitoisuus lähtee selvään nousuun Hb:n dissosiaatiokäyrän mukaisesti.)

Question 11

Miten munuaiset osallistuvat [HCO₃⁻]:n säätelyyn?

Answer 11

1) Vetykarbonaatti suodattuu glomeruluksissa vapaasti, mutta käytännössä normaalitilanteessa reabsorboituu täysin. (70-80 % proksimaalisissa tubuluksissa). Reabsorption määrä säätyy pH:n mukaan. (Samassa prosessissa proksimaalisten tubulussolujen läpi tapahtuu myös natriumin reabsorptiota. Vetykarbonaatin reabsorptio on natriumgradientista riippuvainen. Prosessi käyttää ATP:ta ioninvaihdantaan).
2) Munuaiset kykenevät tuottamaan HCO₃⁻:a (lähinnä kokoojaputkessa vedestä ja hiilidioksidista, tarvittaessa jopa enemmän kuin reabsorboimaan).

Question 12

Miten krooninen hypokalemia vaikuttaa virtsan happamuuteen?

Answer 12

Hypokalemia lisää vetyionin eritystä virtsaan. Hypokalemia lisää myös ammoniakin tuotantoa ja eritystä virtsaan. Hypokalemian seurauksena myös vetykarbonaation resorbtio lisääntyy. Hypokalemia altistaa siis metaboliselle alkaloosille.

Question 13

Miten solunulkoisen nesteen pitoisuudet vaikuttavat [HCO₃⁻]:oon?

Answer 13

Koska munuaisten tuojasuonten verenkierto (renal effective arterial blood volume) vaikuttaa veden kulkuun natriumin välityksellä, ja koska vetykarbonaatin reabsorptio on natriumin reabsorptiosta riippuvainen, vaikuttaa glomerulaarifiltraation määrä vetykarbonaatin reabsorption määrään. Lisäksi natriumin reabsoprtio lisää vetyioinin eritystä virtsaan.

(Elimistön vesivajauksessa ja turvotustaudeissa, joissa tuojasuonen verivolyymi laskee, lisääntyy Na⁺:n ja HCO₃⁻:n reabsorptio mikä altistaa metaboliselle alkaloosille. Neselastissa Na⁺:n ja HCO₃⁻:n reabsorptio vähenee, mikä altistaa metaboliselle asidoosille.)

Question 14

Proksimaalinen tubulus ei voi happamoittaa virtsaa merkittävästi. Missä virtsan happamoituminen pääosin tapahtuu ja miksi?

Answer 14

Kokoojaputkessa, jossa on tiiviit soluväliliitokset ja soluja, jotka mm. erittävät vetyionia ATP:ta käyttäen (tyypin A välisolut).

Question 15

Miksi mineralokortikoidit altistavat metaboliselle alkaloosille?

Answer 15

Mineralokortikoidit lisäävät vetyionin eritystä sekä natriumin reabsorption kautta, että suoraan.

Question 16

Onko fysiologisessa pH:ssa enemmän ammoniumioneja vai ammoniakkia?

Answer 16

Fysiologisessa liuoksessa on enemmän ammoniumioneja. (Ammoniumionin (NH₄⁺) happovakio on 9,25. Koska fysiologinen pH-alue on tätä pienempi, vähemmistö liuoksen ammoniumioneista luovuttaa protonin.)

Question 17

Miten hyperkalemia vaikuttaa virtsan happamuuteen?

Answer 17

Hyperkalemia vähentää ammoniakin tuotantoa ja eritystä virtsaan.

Question 18

Miten munuaisten NH₄⁺- ja NH₃-eritys muuttuu asidoosissa?

Answer 18

NH₄⁺- ja NH₃-tuotanto lisääntyy ja niiden erityksestä entistä suurempi osuus päätyy virtsaan laskimoveren sijaan.

Question 19

Mitkä ova tärkeimmät vetyionien puskurit virtsassa?

Answer 19

— ammoniakki (H⁺ + NH₃ ⥂ NH₄⁺, tärkein)
— fosfaatti (H₃PO₄ ⇄ H⁺ + H₂PO₄⁻ ⇄ 2H⁺ + HPO₄²⁻ ⥄ 3H⁺ + PO₄³⁻)
— virtsahappo
— kreatiniini

Question 20

Miten lasketaan anionivaje (anion gap)?

Answer 20

anion gap = [Na⁺] + [K⁺] – [Cl⁻] – [HCO₃⁻], tai

anion gap = [Na⁺] + [K⁺] – [Cl⁻] – [HCO₃⁻], jos kaliumia ei oteta huomioon

Question 21

Mikä on normaali anionivaje?

Answer 21

Jos kaliumia ei huomioina: noin 12 mmol/l; jos kalium huomioidaan, niin n. 16 mmol/l.

(8—16 mmol/l, jos kaliumia ei huomioida; 10—20 mmol/l, jos kalium huomioidaan.)

Question 22

Mitkä on tärkein anionivajetta selittävä veren anioni?

Answer 22

Albumiini on tärkein anioni, jota anionivajeen laskukaava ei huomioi.

(Veressä olevat muut proteinaatit, orgaaniset fosfaatit, sulfaatit muodostavat normaalitlanteessa merkittävän osan lopuista anioneista.)

Question 23

Mitä syitä on madaltuneelle anionivajeelle?

Answer 23

— mittaamattomien kationien määrän kasvu: hyperkalsemia, hypermagnesemia, hyperkalemia [jos ei ole huomioitu], litiummyrkytys
— multippelin myelooman paraproteinemia (kationiset immunoglobuliinit)
— (bromismi eli bromidimyrkytys)

Question 24

Mikä on NAGMA:n (non-anion gap metabolic acidosis) toinen nimi?

Answer 24

hyperkloreeminen asidoosi (sillä tilannetta leimaa kohonnut plasman kloridipitoisuus)

Question 25

Nimeä vähintään 7 NAGMA:n syytä.

Answer 25

— HCO₃⁻:n menetys GI-kanavasta (ripuli, sa-pen/haimanesteen poikkeava kulkeutuminen)
— poikkeavat virtsatiet (ureterosigmoidostomia, suolirak-ko: ammoniumionin retentio suolen limakalvolta)
— veren laimentuminen (runsas NaCl-infuusio, Ringer-laktaatti)
— hypokapnian jälkitila (kompensatorinen NAGMA korjau-tuu hitaammin)
— hiilihappoanhydraasin estäjät (ml. topiramaatti) HCO₃⁻:n menetys munuaisista
— renaalinen tubulaarinen asidoosi (tyypit 1 ja 4: vetyionin erityksen puute munuaisissa; tyyppi 2: HCO₃⁻: reabsorption vähyys)
— mineralokortikoidivaje, ml. Addisonin tauti
— munuaisten vajaatoiminta (lievä—kohtalainen)
— runsaasti kloridia sisältävät aineet ja nesteet (mm. parenteraaliset ravintovalmisteet)
— kaliumia säästävät diureetit

Question 26

Nimeä HAGMA:n syyt.

Answer 26

—	ketoasidoosi
—	uremia
—	laktaattiasidoosi
—	myrkyt
—	massiivi rabdomyolyysi (vapauttaa vetyioneja ja orgaanisia anioneja tuhoutuneesta lihaskudoksesta)