Verenkuvatutkimukset Flashcards
(31 cards)
B-PVKT 2474
Perusverenkuva
Osatutkimukset
B -Eryt, B -Hb, B -HKR, B -Leuk, B -Trom, E -MCH, E -MCHC, E -MCV ja E -RDW
B-PVK+TKD 2475
Täydellinen verenkuva
- Perusverenkuvassa havaittujen poikkeavuuksien selvittely
- Malignin veritaudin epäily ja seuranta
- Infektiodiagnostiikka
B-PVK+Ne 8370
Perusverenkuva, trombosyytit ja neutrofiilit
B- PVKTNeE 8694
Perusverenkuva, trombosyytit, neutrofiilit ja eosinofiilit
E-Retik ja B-Retik
Retikulosyytit = nuoria punasoluja, joissa RNA-jäänteitä
Retikulosyyttien osuus (E-Retik) ja määrä (B-Retik) ovat osatutkimuksia; esim. B-PVKTKDR 8178
- Koholla punasolutuotannon kiihtyessä: hemolyysi, vuoto, regeneraatio, hoitovaste rauta-, folaatti- tai
B12-vitamiinihoidolle - Vähenevät, jos tuotanto heikkoa esim. aplastisessa anemiassa
- Indikaatiot: Anemian selvittely ja seuranta, regeneraation seuranta
Mihin perusverenkuvaa käytetään?
Yleisin laboratoriotutkimus, jota käytetään useiden sairauksien seulonnassa ja yleistilan mittarina, tulehdustiloja selvitettäessä, joidenkin sairauksien ja lääkehoitojen seurannassa
Erityisen hyödyllinen anemian selvittelyssä
B –Hb
hemoglobiinipitoisuus (naiset 117-155
g/l, miehet 134-167 g/l)
B –Eryt
punasolupitoisuus (naiset 3.90-5.20 x10^12/l, miehet 4.25-5.70 x 10^12/l)
B –Hkr
punasolujen tilavuusosuus eli hematokriitti (naiset 35-46 %, miehet 39-50 %)
B –Leuk
leukosyyttipitoisuus eli valkosolujen kokonaismäärän (3.4-8.2 x 10^9/l)
Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee.
Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Raskaus, psyykkiset tunnekokemukset (stressi, viha, kipu, pelko, ilo), ateriointi, tupakointi tai tablettikortisonikuuri voivat nostaa arvoja lievästi. Pahoinvoinnin ja oksentelun aikana leukosyytit lisääntyvät veressä. Fyysinen rasitus voi nostaa leukosyytien määrää veressä jopa tasolle 30. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee selkeästi.
Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin virustaudeissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.
B –Trom
trombosyyttipitoisuus (150-360 x 10^9/l)
E –MCV
82-98 fl
- Punasolujen keskimääräinen tilavuus
- Käytetään anemian etiologian arvioinnissa (mikro- vs. makrosytoosi)
- Mitataan suoraan yksittäisistä punasoluista impedanssin perusteella
E –RDW
naiset <15%, miehet <14%
- Kuvastaa punasolujen koon vaihtelua ja täydentää MCV:tä
- Lasketaan punasolujen koon jakauman perusteella
- Normaalit punasolut tasakokoisia. Koon vaihtelua mm. vuotoanemiassa, hemolyysissä, raudanpuuteanemiassa, myelodysplastisessa syndroomassa, megaloblastisessa anemiassa.
E –MCH
27-33 pg/solu
- Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinimassa
- Anemian etiologian arviointi (hypo- vs hyperkromia)
- Hb/Eryt
E –MCHC
320-355 g/l
- Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinikonsentraatio
(hypo- vs hyperkromia)
- Hb/Hkr
B-DIFFI
Valkosolujen mikroskooppinen erittelylaskenta
Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat lisääntyneet tai vähentyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit, eosinofiilit, basofiilit, lymfosyytit ja monosyytit. Normaalisti veressä on eniten neutrofiilejä (41–81 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (20–45 %).
- Tehdään ILMAN erillistä pyyntöä jatkotutkimuksena, JOS koneellisessa valkosolujen erittelyssä on ongelmia tai epäily patologisista soluista
- Voidaan ottaa solujen lukumäärän lisäksi kantaa morfologiaan
- Granulopoieesin varhaismuodot, blastit, atyyppiset lymfosyytit, plasmasolut, erytroblastit, tunnistamattomat solut, punasolu- ja verihiutalemorfologia
Verenkuvan tulkinnan periaatteita (3 kpl)
- Onko jossain solulinjassa poikkeavuutta?
Punasolut, valkosolut, trombosyytit - Onko kyse yhden vai useamman solulinjan häiriöstä?
Jos ongelmia on useassa solulinjassa, on tuotantohäiriö todennäköinen - Onko hälyttävää?
Esim. huomattava anemia ilman ilmeistä syytä, selvä trombosytopenia, leukopenia tai –sytoosi tai usean solulinjan poikkeavuus
Pansytopenia
tila, jossa ihmisen kehossa on liian vähän punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita
Anemia
Hemoglobiinin pitoisuus alle viitealueen
- WHO:n määritelmä:
- aikuisilla miehillä Hb alle 130 g/l
- naisilla alle 120 g/l
- raskaana olevilla alle 110 g/l
Suomessa normaalin hemoglobiinin alaraja on miehillä 134 ja naisilla 117 g/l. Anemia voi johtua veren punasolujen vähyydestä, punasoluissa tarvittavien aineiden puutteesta tai punasolujen sairaudesta.
Anemia ei ole varsinainen diagnoosi, vaan oire jostakin poikkeavuudesta. Hemoglobiinin alenemista > 20 g/l yksilön normaalitasosta voidaan yhtä hyvin pitää vastaavana oireena (vaikka B-Hb olisikin vielä viitevälin sisällä)
Tärkeä johtolanka lääkärille jatkotutkimusten suunnittelussa on verenkuvavastauksen osana oleva MCV-arvo, joka kuvastaa punasolujen kokoa. Esimerkiksi raudanpuutteessa punasolut ovat yleensä normaalia pienempiä ja B12-vitamiinin puutteessa tavallista suurempia
- Raudanpuuteanemia: Yleisin syy raudan puutteeseen on verenvuotoon liittyvä suurentunut raudan menetys. Raudanpuute syntyy, jos verta menetetään pitkien aikojen kuluessa. Runsaat kuukautiset 15–50-vuotiailla naisilla voivat johtaa raudanpuutteeseen. Muilla vuodoista johtuvan raudanpuutteen syynä on lähes aina verenvuoto ruoansulatuskanavassa, yleensä mahalaukussa tai suolistossa.
- B12-vitamiinin tai foolihapon (B9) puutos: B12-vitamiinia ja foolihappoa tarvitaan punasolujen ja hemoglobiinin muodostumisessa, minkä takia niiden puute johtaa anemiaan. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo), minkä vuoksi sitä kutsutaan makrosytaariseksi anemiaksi. Luuytimessä punasolujen esiasteita on runsaasti ja ne ovat suuria, mistä tulee nimitys megaloblastinen anemia. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Foolihapon puute voi johtua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla tai suoliston imeytymishäiriöstä. Raskauden aikana vitamiinin tarve on suurentunut, jolloin foolihapon puute syntyy herkemmin. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa foolihapon puutetta.
Sairaus todetaan mittaamalla verenkuva ja foolihappopitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina. - Punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia): Joskus punasolut hajoavat tavallista nopeammin, jolloin tilaa kutsutaan hemolyysiksi. Jos hajoaminen on huomattavasti kiihtynyt, luuydin ei pysty tuottaman tarpeeksi punasoluja tilalle ja syntyy hemolyyttinen anemia.
- Vuotoanemia: Runsas verenvuoto johtaa nopeasti anemiaan. Kun kiertävästä verimäärästä on menetetty viidesosa tai enemmän, uhkaa verenpaineen lasku ja sokki, mikä vaatii pikaista hoitoa. Hoitona on verensiirto, joka yleensä toteutetaan antamalla punasoluja laskimoon.
- Pitkäaikaiseen sairauteen liittyvä anemia: Hemoglobiiniarvo laskee monissa kroonisissa sairauksissa. Yleisimpiä ovat munuaisten vajaatoiminta, reumasairaudet ja erilaiset muut krooniset tulehdustilat sekä monet syöpämuodot. Näissä luuytimen kyky tuottaa punasoluja voi olla häiriintynyt. Anemia on yleensä lievää mutta joskus niin huomattavaa, että tarvitaan hoitoa. Rautalääkkeet ja vitamiinit eivät tällaiseen anemiaan auta. Munuaisten vajaatoimintaan liittyvään anemiaan käytetään tarvittaessa pistoksina annosteltavaa erytropoietiinia. Sillä korvataan munuaisten vajavaista erytropoietiinin tuotantoa ja aktivoidaan muuten toimintakykyistä luuytimen punasolujen tuotantoa. Joskus tarvitaan verensiirtoja.
- Luuydinsairauteen liittyvä anemia: Koska punasolut muodostuvat luuytimessä, on selvää, että luuytimen sairaudet johtavat usein anemiaan. Leukemioissa eli veren valkosolujen syövässä punasolujen tuotanto usein häiriintyy, jolloin seurauksena on myös anemia. Myelodysplastinen oireyhtymä on luuytimen sairaus, jossa verisolujen tuotanto on laadullisesti häiriintynyt. Tyypillisesti häiriö vaikuttaa punasolujen kypsymiseen ja johtaa näin anemiaan. Aplastisessa anemiassa luuytimen solukkuus vähenee siinä määrin, että punasoluja pystytään tuottamaan vain vähän. Näiden tilojen aiheuttajaa ei tunneta, mutta immuunijärjestelmän häiriöillä on selvästi merkitystä osalla potilaista. Lapsilla aplastinen anemia voi ilmaantua esimerkiksi sairastetun tulehdustaudin jälkeen. Aikuisilla nämä yhteydet eivät ole yhtä ilmeisiä.
Hoitona on monimutkainen lääkehoito solunsalpaajilla ja muilla lääkkeillä, minkä vuoksi sen suunnitteluun tarvitaan veritautien erikoislääkäriä eli hematologia.
Erytrosytoosi
Punasoluja liikaa; B-Hb ja/tai B-Eryt koholla
Syitä
- Sekundaarinen alhaiselle hapensaannille (mm. vuoristo, sydän- tai keuhkosairaudet, tupakointi)
- Hb:n rakenne poikkeava
- Myeloproliferatiivinen sairaus (polysytemia vera)
Tarkemmin: Yksi erytrosytoosin aiheuttaja on pitkäaikainen tavallista vähäisempi hapensaanti. Korkealla vuoristossa ilma on ohutta, jolloin siellä elävillä ihmisillä veren punasolujen määrä suurenee, koska elimistö sopeutuu hapenpuutteeseen. Keuhkoahtaumataudissa jatkuva hapenpuute johtuu heikentyneestä hapen siirtymisestä keuhkorakkuloista vereen. Samalla tavalla kuin vuoriston ihmisillä elimistö sopeutuu tilanteeseen lisäämällä punasolujen määrää. Muita hapenpuutteen syitä ovat runsas tupakointi sekä eräät synnynnäiset sydänviat.
Polysystemia vera = suomeksi “todellinen monisoluisuus”. Sairaudessa luuydin tuottaa liikaa punasoluja ja usein myös muita verisoluja, jolloin punasolujen lisäksi veressä on verihiutaleita ja valkosoluja normaalia enemmän.
Raudanpuuteanemia verenkuvamuutokset
Hb ↓
MCV ↓
MCH ↓
Talassemia
Talassemiassa veren punasolujen hemoglobiini on muuttunut, ja se johtaa punasolujen hajoamisherkkyyteen.
Talassemia on yksi maailman yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista.
Talassemioiden tyyppejä ja vaikeusasteita on useita erilaisia.
B -Hb-Fr
HEMOGLOBIINI, FRAKTIOT, VERESTÄ 1564 B -Hb-Fr
Ensisijainen tutkimus hemoglobiinipoikkeavuuksia epäiltäessä
Sisältää Hb:n elektroforeettisen (B-Hb-Ef) ja kromatografisen
erottelun (B-HbHPLC)
Vastauksena laboratoriolääkärin lausunto
Hemoglobiinivariantit (mm. HbS, HbE, HbC) ja niiden kvantifiointi
Betatalassemia
B -HbA2 ja joskus myös HbF kohonneet
Alfatalassemia
Hb-Fr on useimmiten normaali
Spesifi diagnoosi tarvittaessa geenitutkimuksella (B-HBA/B-D)
Diagnoosi voi perustua tyypilliseen talasseemiseen verenkuvaan, raudanpuutteen ja muiden hemoglobinopatioiden poissulkuun
Anemian selvittelyssä keskeisiä kysymyksiä (3kpl)
- Mikä on anemian tyyppi (mikrosyyttinen eli MCV < 80 fl, normosyyttinen eli MCV 80-100 fl vai
makrosyyttinen eli MCV > 100 fl)? MCV määritetään koneellisesti. - Mikä on mekanismi (huonontunut punasolutuotto vai lisääntynyt kulutus)?
- Mikä on varsinainen diagnoosi eli anemian patofysiologia ja perimmäinen syy?