Tentti

Question 1

Diabetikoiden seurannassa voi joskus ilmetä ongelmia. Mikä seuraavista (hematologisista) tilanteista voi aiheuttaa virheellisen matalia B-HbA1c tuloksia?

Splenektomia
Hemolyysi
Trombosytoosi

Answer 1

Hemolyysi

Punasolujen iän lyhentyessä (esim. hemolyysi, vuodot, punasolunsiirrot terveeltä luovuttajalta) HbA1c-tasot ovat todellista glukoositasapainoa matalampia.

Question 1

Epäilet potilaallasi hemolyyttistä anemiaa. Mitkä laboratoriotutkimustulokset ovat poikkeavia hemolyyttisessä anemiassa?

B12-TC2, folaatti
P-CRP, B-La
Coombsin koe, LD, haptoglobiini
P-Ferrit, P-TfR

Answer 1

Coombsin koe, LD, haptoglobiini

Coombsin koe: tutkitaan onko hemolyysin syynä punasolujen pinnalle kiinnittynyt vasta-aine tai komplementti. Normaalisti neg., mutta neg.tulos ei sulje pois hemolyysiä, koska Coombsin reagenssi tunnistaa IgG ja komplementin, mutta ei harvinaista IgA aiheuttajaa. Myöskään pos. tulos ei suoraan riitä diagnoosiin, koska tulos voi olla pos. ilman hemolyysiä. Tarvitaan siis lisäksi osoitettu hemolyysi.

Haptoglobiini on maksassa syntetisoituva alfa-2-glykoproteiini, joka sitoo hemolyysissä vapautuvan hemoglobiinin. Intravaskulaarisessa hemolyysissä pitoisuus alenee alle normaalialueen.

P-LD: Laktaattidehydrogenaasi on reaktiota pyruvaatti + NADH + H+ -> laktaatti + NAD+ katalysoiva entsyymi, jota on kaikkien solujen sytosolissa. Erityisen paljon sitä on hepatosyyteissä, lihaksistossa, sydänlihaksessa ja punasoluissa. Jos punasoluja hajoaa -> LD:tä vapautuu -> P-LD kohoaa.
Tarkemmin: Plasman laktaattidehydrogenaasiaktiivisuus kohoaa siis akuuteissa soluvaurioissa, sydäninfarktissa, akuutissa hepatiitissa, lihaksiston taudeissa, keuhkoemboliassa, hemolyyttisissä tiloissa, pernisiöösissä anemiassa, myeloisissa ja lymfaattisissa leukemioissa sekä malignien kasvainten yhteydessä.

Hemolyysin toteamiseksi voi käyttää myös B-Retik

Question 2

Mikä seuraavista väitteistä on oikein?

P-TnI tai P-TnT kohoavat sydäninfarktissa 2-4 tunnin kuluessa oireiden alusta.

Jo lievästikin kohonnnut P-TnI tai P-TnT viittaa sydäninfarktiin

P-TnI ja P-TnT ovat sydänifarktissa usean viikon ajan

P-TnI ja P-TnT ovat hyviä tutkimuksia kroonisen sydämen vajaatoiminnan asteen arviointiin

Answer 2

P-TnI tai P-TnT kohoavat sydäninfarktissa 2-4 tunnin kuluessa oireiden alusta.

Akuutin sydäninfarktin yhteydessä troponiiniarvot suurenevat viitealueen yläpuolelle noin 3-4 tunnin kuluessa kivun alusta. Troponiini I:n (TnI) pitoisuus voi pysyä suurentuneena 5-10 vuorokautta ja troponiini T:n (TnT) 10-14 vrk, mikä mahdollistaa troponiinien käytön sydäninfarktin myöhäisdiagnostiikassa

TnT on siitä hyvä tutkimus, että sen määrä veressä lisääntyy harvoin muissa tilanteissa kuin sydänlihaksen vaurioissa.

Jos troponiinipitoisuus on normaali 9–12 tunnin kuluttua kivun alusta, akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä (sydämen hapenpuuttesta johtuva rintakipu) on epätodennäköinen.

Jos rintakipupotilaalla sairaalaan tullessa ensimmäisessä verinäytteessä troponiini on 50 ng/l tai korkeampi, äkillinen sydänlihasvaurio on hyvin todennäköinen. Jostaas troponiinipitoisuus on sairaalan tullessa 14–50 ng/l, 3–6 tunnin kuluttua otetun uuden näytteen troponiinipitoisuuden yli 50 prosentin nousu viittaa sydäninfarktiin. Suurentunut pitoisuus pienenee vähitellen, mutta suurentuneita pitoisuuksia voidaan havaita vielä 2 viikon kuluttua.

Suurentuneita troponiinipitoisuuksia voidaan todeta myös muissa äkillisissä tilanteissa, joihin liittyy sydänlihasvaurio ilman sydäninfarktia. Näitä ovat muun muassa sydänlihatulehdus, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatiat, vaikea anemia ja shokkitila. Pitoisuus voi nousta myös keuhkoveritupassa eli keuhkoemboliassa, verenmyrkytysessä eli sepsiksessä, munuaisten vajaatoiminnassa, aivoinfarktissa ja aivokalvon alaisessa verenvuodossa (SAV).

Question 3

Ferritiini on akuutin faasin proteiini. Miten tulehdus voi vaikuttaa sen tulkintaan elimistön rautavarastojen kuvaajana?

Tulehduksessa muodostuvat vasta-aineet häiritsevät ferritiinin mittausta ja pienenevät sen tarkkuutta raudanpuutteen osoituksessa.

Ferritiinin pitoisuus suurenee tulehduksessa ja raudan puutteen suhteen väärien negatiivisten tulosten riski kasvaa

Ferritiinin pitoisuus pienenee tuluhdeksessa ja raudan puutteen suhteen väärien positiivisten rulosten riski suurenee

Tulehduksessa ferritiini sitoutuu transferriinireseptoriin ja molempien pitoisuus suurenee

Answer 3

Ferritiinin pitoisuus suurenee tulehduksessa ja raudan puutteen suhteen väärien negatiivisten tulosten riski kasvaa

Ferritiini on raudan ja valkuaisaineen (apoferritiinin) muodostama raudan imeytymis- ja varastoitumismuoto. Se on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pitoisuuden pienuus on merkki raudanpuutteesta. Ehdotonta ferritiinipitoisuuden arvoa, joka aina sulkee pois raudanpuutteen, on vaikea asettaa. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvo 30 µg/l on hyväksytty raudanpuutteen osoittajaksi aikuisilla. Raudanpuute voi johtaa anemiaan.

Suuri ferritiinipitoisuus ei välttämättä poissulje raudanpuutetta. Normaali tai kohonnut arvo voi selittyä esimerkiksi tulehdusreaktiolla. Tällöin yleensä CRP-arvo tai lasko on suurentunut. Voimakkaan tulehduksen tai kudostuhon yhteydessä monen valkuaisaineen pitoisuus veressä kasvaa merkittävästi. Ferritiini on yksi näistä, mikä heikentää sen käyttökelpoisuutta monissa kroonisissa sairauksissa esimerkiksi reumaa tai syöpää sairastavilla. Sellaisissa tilanteissa asiaa selventää transferriinireseptorimääritys (TfR).

Kohonneita pitoisuuksia voidaan todeta myös joissakin muissa sairauksissa kuten raudankertymäsairaudessa eli hemokromatoosissa.

Voimakkaan tulehduksen tai kudostuhon yhteydessä monen valkuaisaineen pitoisuus veressä kasvaa merkittävästi. Näin reagoivista valkuaisaineista käytetään nimitystä akuutin faasin proteiinit. Ferritiini sisältyy akuutin faasin proteiineihin, minkä vuoksi tulehdusten, maksasairauksien ja syöpien yhteydessä ferritiiniarvon alaraja on korkeampi, jopa 70 µg/l.

Tyypillisimpiä lisätutkimuksia poikkeavan ferritiiniarvon jälkeen ovat:
- Anemian määrän kartoitus, jota voidaan arvioida perusverenkuvasta. Tähän sisältyy punasolujen kokoa mittaava MCV. Jos punasolut ovat pieniä, koko viittaa myös verenvuotoanemiaan.
- Tulehdustilan selvitys, jota voi arvioida CRP-mittauksella.
- Raudanpuute pitkäaikaisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä ferritiinin lisäksi liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus. Transferriinireseptori on raudan kuljetusvalkuaisen vastaanottajamolekyyli. Se kuvastaa punasolutuotannon vilkkautta. Arvo kohoaa raudanpuutteessa. Viitearvon ylittävä TfR-pitoisuus viittaa siis vahvasti raudan puutteeseen.
Transferriininkylläisyys (fS-TrFeSat, 4606). Raudanpuuteanemian yhteydessä transferriinin kylläisyys on pienentynyt.

Question 4

Mikä seuraavista on tyypillinen löydös primaarissa hypotryeoosissa?
Koholla oleva P-T4v ja alentunut P-TSH
Koholla oleva P-T4v ja koholla oleva P-TSH
Alentunut P-T4v ja koholla oleva P-TSH
Alentunut P-T4v ja alentunut P-TSH

Answer 4

Alentunut P-T4v ja koholla oleva P-TSH

Question 5

Mitä seuraavista tutkimuksista käytetään sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa?

P-ALAT
P-CK-MBm
P-Krea
S-hs-CRP
S-TSH

Answer 5

S-hs-CRP

Herkkä CRP on tutkimus, joka tunnistaa elimistön matala-asteisen tulehduksen. Herkkää CRP -tutkimusta (S-hs-CRP) käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan arvioida potilaan riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Vain lievästikin nousseen herkän CRP -arvon on osoitettu liittyvän kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Paikallinen, piilevä tulehdus voi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja näin altistaa sydäntapahtumille, kuten sydänkohtauksille.

Herkkä CRP voi olla koholla myös kroonistuneissa tulehdustiloissa sekä metabolista oireyhtymää tai diabetesta sairastavilla. Muita syitä kohonneelle herkälle CRP -arvolle voivat olla esimerkiksi hampaiden tukikudoksen tulehdus eli parodontiitti sekä sukupuolihormonien käyttö.

Herkkää CRP -tutkimusta ei käytetä infektioiden diagnostiikassa.

Question 6

Lasko on hyödyllinen tutkimus

• tulehduksillisen sairauksien seulontaan oireettomilta
• perusterveydenhuollossa, kosak se on edullinne
• kroonisen taulehduksen ja myelooman diagnostiikassa
• vain alle 70-vuotiaille, koska se suurenee iän myötä

Answer 6

• kroonisen taulehduksen ja myelooman diagnostiikassa

Veren lasko tarkoittaa punasolujen laskeutumisnopeutta potilaan omassa plasmassa. Laskoa käytetään usein tulehdusreaktiota aiheuttavan taudin selvittelyssä tai seurannassa.

B-La-arvo nousee jonkin verran iän mukana, minkä vuoksi iäkkäämmillä viitearvot ovat korkeammat. Naisilla on korkeampi lasko kuin miehillä.

Lasko suurenee bakteereiden aiheuttamissa tulehduksissa ja monista muista syistä, kuten sidekudossairauksissa, kudosvaurioissa ja joissain syövissä. Lasko suurenee melko hitaasti useiden päivien kuluessa. Siksi lasko ei ole kovin käyttökelpoinen äkillisesti alkaneissa tulehdussairauksissa, vaan nopeammin reagoiva CRP on silloin käyttökelpoisempi. Laskon suuruus riippuu taudin aktiivisuudesta, ja usein laskon arvoa käytetään taudin aktivisuuden seurannassa. Monissa tilanteissa CRP normaalistuu taudin aktiivisuuden vähentyessä, mutta lasko jää pysyvästikin suurentuneeksi. Joskus CRP saattaa olla pitkäaikaisissa tulehduksessa jopa normaali, mutta lasko on lähellä sataa.

Anemia eli alhainen hemoglobiiniarvo häiritsee menetelmää, jolla lasko mitataan. Anemiassa laskon arvo voi virheellisesti olla liian suuri. (Tätä voi miettiä, että punasolut ”kevyitä” raudan eli painon puutteen vuoksi)

Question 7

Tutkit vuoto-oireista potilasta (oireina runsaat kuukautiset, mustelmataipumus). Otat seulontakokeina tutkimukset P-TT ja P-APTT. Tulokset:
P-TT 115% (viiteväli 70-130%)
P-ATT 30s (viiteväli 28-37s)
Miten etenet?

Teet lähetteen vuototaipumuksen geenipaneelitutkimukseen

Tilaat perusverenkuvan B-PVKT

Normaalit löydökset poissulkevat vuototaipumuksen, ei jatkotutkimuksia

Epäilet laboratoriovirhettä, sillä potilaalla on merkittäviä vuoto-oireita, pyydät tutkimukset P-TT ja P-ATT uudelleen

Answer 7

Aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (APTT) on seulontatutkimus, joka mittaa veren sisäisen hyytymisreitin tekijöiden yhteisvaikutusta. Nimensä mukaisesti APTT ei mittaa yksittäisen aineen pitoisuutta veressä vaan hyytymistekijöiden yhteistoimintaa koeolosuhteissa.

Pelkkä poikkeava APTT arvo kertookin vain sen, että on tarpeen tehdä lisätutkimuksia. Normaali APTT-arvo ei poissulje lievää hyytymishäiriötä.

Mistä APTT:n piteneminen voi johtua?
- Hyytymistekijöiden synnynnäinen puute: A- ja B-hemofilia, von Willebrandin tauti (APTT ei välttämättä aina ole pidentynyt)
- Hyytymistekijöiden hankittu aktiivisuuden heikkeneminen: hepariinihoito, lupusantikoagulantti, antifaktor vasta-aineet

Mistä APTT:n ja INR:n samanaikainen piteneminen voi johtua?
- Suun kautta otettava verenohennuslääkitys (APTT:n piteneminen ilmenee hoidon myöhemmässä vaiheessa)
- K-vitamiinin puute (sappiteiden tukos, keliakia, kystinen fibroosi, maksan vajaatoiminta)
- Hyytymistä häiritsevät sairaudet – tavallisesti yhdessä munuaistulehduksen eli glomerulonefriitin, autoimmuunisairaus SLE:n, myelooman, myeloproliferatiivisten (luudinsairaus) sairauksien ja paraproteinemioiden kanssa
- Näytteenkäsittelyn virheet: verta näyteputkessa määrättyä vähemmän, hepariinikontaminaatio, vanhentunut näyte.

Mistä lyhentynyt APTT voi johtua?
- APTT voi hetkellisesti lyhentyä kudosten vamman tai tulehduksen seurauksena. Muutos on kuitenkin ohimenevä.

Tyypillisimpiä lisätutkimuksia poikkeavan APTT-arvon jälkeen ovat:
- INR. Mittaa veren ulkoisen hyytymisjärjestelmän toimintaa (4520 P-TT-INR)
- Perusverenkuva ja trombosyytit näyttävät yleiskuvan puna- ja valkosoluista sekä verihiutaleista (2474 B-PVK+T)
- Fibriinin D-Dimeeri kertoo laskimohyytymästä (4113 P-FiDD)
- Fibrinogeeni (1399 P-Fibr)

_____
Tromboplastiiniaika, plasmasta (P -TT)
Tromboplastiiniaika mittaa maksaperäisten K-vitamiinista riippuvien hyytymistekijöiden (II, VII, X) osuutta hyytymistapahtumassa, minkä vuoksi se soveltuu ulkoisen hyytymisjärjestelmän tutkimiseen. Tutkimuksen nimi on monissa maissa prothrombin time (protrombiiniaika). Matala P -TT voi johtua K-vitamiinin puutoksesta, vakavasta maksavauriosta, DIC:sta, alentuneesta fibrinogeenipitoisuudesta tai oraalisesta antikoagulanttihoidosta. Korkea P-TT (>170%) ei käytännössä ole kliinisesti merkitsevä löydös.

Question 8

Toimit terveyskeskuksen ylilääkärinä ja suunnittelette vieri-CRP ja vieri-Hb-laitteiden käyttöönottoa päivystysvastaanottotoiminnan tehostamiseksi.Mikä seuraavista ko. vieritestejä koskevista väittämistä pitää paikkansa?

• Heterofiiliset vasta-aineet eivät aiheuta virhelähteitä vieri-CRP-mittauksessa
• Vieritestaus on helppo pystyttää, sillä potilaat voivat itse ottaa vierinäytteet terveysaseman odotusaulassa
• Vieritestien kustannukset (hinta/testi) ovat pienemmät kuin vastaavan keskuslaboratorion testin
• Vierilaitteella ihopistonäytteestä mitattu hemoglobiinipitoisuus on tyypillisesti heiman korkeampi kuin laskimoverinäytteestä keskuslaboratorion mittaamana

Answer 8

Vierilaitteella ihopistonäytteestä mitattu hemoglobiinipitoisuus on tyypillisesti heiman korkeampi kuin laskimoverinäytteestä keskuslaboratorion mittaamana

HUSLAB ohjekirja: Sormenpäästä otetun näytteen taso on 3 - 4 % korkeampi kuin laskimosta otetun EDTA-näytteen.

• vieritestit kalliimpia kuin keskuslabra
• potilaat eivät voi itse ottaa näytteitä, vaatii huolellisen perehdyttämisen, jotta potilas voi itse ottaa näytteen

Question 9

Mikä seuraavista on oikein?
- Kreatiniini nousee nopeasti akuutissa munuaisten vajaatoiminnassa
- Suuri lihasmassa johtaa korkeampiin kreatiniinipitoisuuksiin
- Kreatiniini nousee alkavassa munuaisten vajaatoiminnassa
- Ruokavalio ei vaikuta kreatiniinipitoisuuksiin

Answer 9

• Suuri lihasmassa johtaa korkeampiin kreatiniinipitoisuuksiin?

Munuaisten toimintaa voidaan tutkia mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta pois. Jos erittyminen on tilapäisen syyn tai munuaistaudin vuoksi häiriintynyt, aineen määrä veressä suurenee. Yleisimmin laboratoriotutkimuksena käytetään kreatiniinia.

Kreatiniini liittyy lihasten energia-aineenvaihduntaan. Lihaksissa on kreatiinia ja kreatiinifosfaattia, jotka ovat tärkeitä lihassolujen energian tuottamisessa. Energia-aineenvaihdunnan reaktioissa kreatiinista muodostuu kreatiniinia. Tässä nimistö on vähän sotkuinen; vaikka kreatiini ja kreatiniini näyttävät melkein samalta sanalta, ne ovat eri aineita. Kreatiniinia elimistö ei pysty käyttämään, vaan siitä on päästävä eroon. Se siirtyy lihaksista vereen ja sieltä munuaisiin, joiden keräsissä se suodattuu nopeasti munuaisputkiin ja virtsaan. Kreatiniinia muodostuu suunnilleen sama määrä eri päivinä. Nämä ominaisuudet tekevät sen käyttökelpoiseksi munuaistoiminnan mittariksi.

Kreatiniinia tutkitaan, kun selvitetään munuaisten toimintaa, seurataan sairauksia, jotka vaikuttavat munuaisiin (esimerkiksi diabetes, tulehdukset, verenpainetauti) ja selvitettäessä oireiden syitä.

Kohonnut kreatiniini voi johtua munuaistaudista tai munuaisten toiminnan heikentymisestä. Äkillinen tai pitkäaikainen munuaisten vajaatoiminta suurentaa kreatiniinin pitoisuutta veressä. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (uremia eli virtsamyrkytys) kreatiniini-arvo voi olla 500–1 000 µmol/l ja ylikin.

Iän mukana munuaisten suodatinnopeus heikkenee, mikä vaikuttaisi kreatiniinipitoisuutta nostavasti. Koska iän myötä samanaikaisesti myös lihasmassa vähenee, pysyy kreatiniinin pitoisuus useimmiten vakaana.

Suurentunut kreatiniinipitoisuus voi johtua myös virtsan kulkuesteestä, esimerkiksi virtsatiekiven tai eturauhasen liikakasvun takia.

Kreatiniini vo kohota tilapäisesti elimistön kuivumistilassa. Pitoisuus laskee nopeasti, kun potilasta nesteytetään.

Muodostuvan kreatiniinin määrä riippuu lihasten massasta. Miehillä sitä syntyy enemmän kuin naisilla. Lihaksikkailla miehillä kreatiniinin arvo voi olla yli viitearvojen, vaikka heidän munuaisensa ovat täysin terveet.

Ateria, varsinkin runsaasti lihaa sisältävä, voi nostaa P -Krea-arvoa jopa 20 %, joten luotettavin tulos saadaan paaston jälkeen.

Ravintolisänä käytetty kreatiini voi myös nostaa kreatiniinipitoisuutta. Kreatiinia lisäravinteena käyttävien olisi hyvä pitää viikon tauko ennen näytteenottoa

Glomerulusfiltraation täytyy alentua 40-50 %:iin normaalista ennen kuin P -Krea nousee viitealueen yläpuolelle.

Luentokalvoista: hidas ja epäherkkä muuttuja äkillisissä vajaatoimintatilanteissa kuten sokkitilanteissa (acute kidney injury)

Question 10

Mikä seuraavista tekijöistä pidentää tromboplastiiniaikaa (alentunut TT%)

Hepariinihoito
Lupus-antikoagulantti
Lisääntynyt sisäisen reitin hyytymistekijöiden kulutus
Maksan vajaatoiminta

Answer 10

Maksan vajaatoiminta
____
Huom! Lupusantikoagulantti ja hepariinihoito voivat pidentää APTT:tä

Question 11

Mitä laboratorikokeella P-INR mitataan?

Varfariinihoidon antikoagulaatiovaikutusta
Primaarihemostaasin toimintaa
Hyytymiskaskadin sisäisen reitin toimintaa
Maksan hyytymistekijöiden synteesiä

Answer 11

Varfariinihoidon antikoagulaatiovaikutusta

Question 12

Mikä seuraavista tutkimuksista oisoittaa herkimmin lievän munuaisten vajaatoiminnan?

U-KemSeula
P-KysC
P-Krea

Answer 12

P-KysC

Kystatiini C on kreatiniinia merkittävästi herkempi osoittamaan lievää munuaistoiminnan alenemista ja voi osaksi korvata endogeenisen kreatiniinin poistuman mittauksetkin. Pitkälle kehittyneen munuaisten vajaatoiminnan monitoroinnissa kystatiini C:llä ei ole selvää etua kustannuksiltaan edullisempaan kreatiniinimääritykseen verrattuna.

Kystatiini C -pitoisuus ei ole riippuvainen henkilön lihasmassan suuruudesta, mikä lisää tämän tutkimuksen arvoa erityisesti lapsilla.

Raskaus nostaa kystatiini C:n muodostumista ja lisää kystatiini C:n eritystä munuaisten glomerulusfiltraation lisääntymisen vuoksi. Näiden vuoksi kystatiini C ei kuvaa hyvin raskauden aikaista munuaistoimintaa.

Question 13

Päivystyspotilaasta on pyydetty seuraavat laboratoriotutkimukset: P-Amyl, P-CRP, U-Trypsinogeeni 2. Mitä sairautta potilaalla epäillään?

Pankreatiitti
Sepsis
Kolestaasi
Sepelvaltimotautikohtaus
Pneumonia

Answer 13

Pankreatiitti
Tutkimukset: amylaasi, trypsinogeeni-2 ja (lipaasi), CRP

Haimatulehdusta epäiltäessä suositellaan tilaamaan ensisijaisesti plasman amylaasi, haimaperäinen (P -AmylP, 4590)

Äkillisen haima- ja sylkirauhastulehduksen yhteydessä tavataan kohonneita amylaasipitoisuuksia. Lievästi kohonneita arvoja tavataan myös monissa muissa ylävatsa-alueen ärsytystiloissa ja esimerkiksi oksentelun yhteydessä.

Amylaasi on ruoansulatusentsyymi, joka hajottaa ravinnon tärkkelystä. Haima erittää amylaasia ohutsuoleen, vain pieniä määriä karkaa haimasoluista verenkiertoon. Haimatulehduksessa solut vaurioituvat, jolloin amylaasia valuu vereen suuria määriä, minkä seurauksena seerumin amylaasiarvo suurenee monikertaisesti. Amylaasi erittyy munuaisten kautta virtsaan ja voidaan mitata myös sieltä (U-Amyl, viitearvot 17–580 U/l).

Jos potilaalla on äkisti ilmaantuneita kovia ylävatsakipuja, amylaasi määritetään käytännössä aina. Nykyisin määritetään yleensä ensisijaisesti haimaperäisen amylaasin pitoisuus (P-AmylP). Haimatulehdus on tärkeää todeta nopeasti, sillä kyseessä on sairaalahoitoa vaativa vakava sairaus. Plasman tai virtsan amylaasia käytetään myös haimatulehduksen paranemisen seurannassa. Haimatiehyen äkillinen tukkeutuminen esimerkiksi sappikiven tai kasvaimen vuoksi voi myös nostaa amylaasiarvoa.

Noin 5 %:lla ihmisistä kohonneet pitoisuudet liittyvät ns. makroamylasemiaan. Tässä harvinaisessa tilassa amylaasimolekyyli on hieman muuttunut, minkä vuoksi se kiinnittyy johonkin seerumin valkuaisaineeseen. Muodostunut amylaasin ja valkuaisaineen yhdistelmä on niin iso, ettei se suodatu munuaisen läpi virtsaan, kuten tavallinen amylaasi tekee. Kun amylaasi ei erity pois, sitä kertyy vereen, vaikka henkilöllä ei olekaan haimatulehdusta. Ilmiö on ihmiselle täysin vaaraton. Ongelmia saattaa tulla, jos selvästi suurentunut amylaasiarvo tulkitaan väärin haimatulehduksesta johtuvaksi ja ruvetaan hoitotoimiin. Tarvittaessa tällöin tehdään ns. amylaasin isoentsyymimääritys tai tutkitaan myös virtsan amylaasipitoisuus.

ALAT ↑, AFOS ↑ ja Bil ↑ viittaa sappipankreatiittiin

Question 14

Mikä tutkimus kuvastaa spesifimmin tulehduksellisen suolistosairauden aktiivisuutta?

Ulosteen veri
Ulosteen kalprotektiini
Mahalaukun biomerkkiainetutkimus
CRP ja Lasko (La)
Ulosteen bakteeriviljely

Answer 14

Ulosteen kalprotektiini

Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD eli inflammatory bowel disease) ovat haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa) ja Crohnin tauti Ulosteen kalprotektiinia käytetään näiden sairauksien diagnostiikassa. Siitä on hyötyä myös taudin aktiivisuuden ja hoidon tehon seurannassa.

Kalprotektiini on pääosin neutrofiilistä soluista peräisin oleva valkuaisaine, jonka määrä ulosteessa kohoaa suoliston tulehduksen seurauksena. Kalprotektiini on tasaisesti jakautunut ulosteeseen ja säilyy ulosteessa melko hyvin. Etuna on myös, että kertanäytteen ja ulostekeräyksen luotettavuus on yhtä hyvä eli ei tarvita useita eri päivien näytteitä.

Normaalipitoisuus sulkee pois kohtalaisen luotettavasti aktiivisen suolistosairauden, mutta proktiitissa eli peräsuolen alueen haavaisessa paksusuolitulehduksessa, jossa peräsuoli tyhjenee tiheästi, kalprotektiiniarvo voi olla normaali.

Tulehduskipulääkkeet voivat limakalvovaurioita aiheuttamalla tuottaa vääriä positiivisia testituloksia, ja siksi niitä ei pitäisi käyttää pariin viikkoon ennen testiä.

Question 15

Vastaanotollesi tulee 72 v mies, perussairautena sepelvaltimotauti. Viime aikoina rasitusrintakivut lisääntymään päin. Verenkuvatutkimuksessa Hb 104g/l (miehet 134-167 g/l), MCV 110 fl (82-98 fl), Leuk 7.410E9/l (3.4-8.210E9/l), Tromb 19510E9/l (150-36010E9/l). Mikä tilanne selittää todennäköisimmin potilaan pahenevia oireita?

Sirppisoluanemia
Megaloblastinen anemia
Raudanpuuteanemia
Hemolyyttinen anemia

Answer 15

Megaloblastinen anemia

B12-vitamiinin tai folaatin puutos voi johtaa yhteen anemiaan tyyppiin, megaloblastiseen anemiaan. Megaloblastisessa anemian muodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia (verenkuvassa suuri MCV-arvo, punasoluindeksit). Tämän vuoksi tätä anemiaa kutsutaan megaloblastiseksi anemiaksi.

Pernisiöösissä anemiassa on kyse B12-vitamiinin imeytymättömyydestä. Iäkkäillä ihmisillä B12-vitamiinin puutteen syy on yleensä vitamiinin imeytymisen häiriö. Tämän saattaa aiheuttaa surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti.

Atrofinen gastriitti voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin seurauksena. Atrofinen gastriitti on tila, jossa mahan limakalvo tuhoutuu esimerkiksi autoimmuunireaktiosta johtuen, mistä seuraa hapoton maha ja B12-vitamiinin imeytymisen häiriö.

Question 16

Suurin osa laboratoriotutkimuksiin liittyvistä virheistä johtuu

Laitteiden rikkoutumisesta
Tulosten väärästä tulkinnasta
Häiritsevistä vasta-aineista
Preanalyyttisistä tekijöistä

Answer 16

Preanalyyttisistä tekijöistä

Question 17

Mikä seuraavista väitteistä on oikein?

• Maksakirroosissa ALAT kuvastaa taudin etenemistä: mitä pidemmälle kirroosi on edennyt, sitä korkeampi on plasman ALAT
• ALAT-entsyymiä esiintyy vain maksassa ja siten tutkimus on spesifi maksavauriolle
• Akuutin hepatiitin jälkeen ALAT palautuu normaaliksi muutamissa viikoissa
• Pienikin ALATin viiterajan ylitys on kliinisesti merkitsevää. Jatkotutkimuksena ultraääni on tyypillisesti ensisijainen.

Answer 17

-Maksakirroosissa ALAT kuvastaa taudin etenemistä: mitä pidemmälle kirroosi on edennyt, sitä korkeampi on plasman ALAT
TAI
- Akuutin hepatiitin jälkeen ALAT palautuu normaaliksi muutamissa viikoissa?

ALAT on lyhenne sanasta alaniiniaminotransferaasi. Se on aminohappojen aineenvaihduntaan liittyvä entsyymi, joka toimii maksasolujen sisällä. ALAT-pitoisuuden määritys veriplasmasta on ensisijainen maksasoluvaurion tai -tulehduksen seulontatutkimus. ALAT-entsyymiä esiintyy erityisesti maksasoluissa, mutta pienempinä pitoisuuksina myös useissa muissa kudoksissa (lihakset, munuaiset, keuhkot, sydän).

Tulos valmistuu samana päivänä.

ALAT-arvo on normaali, kun se on pienempi kuin viitearvon yläraja.

Lihavuus ja alkoholin runsas käyttö ovat tavallisimpia syitä kohonneisiin ALAT-pitoisuuksiin.

Lihavuus johtaa usein maksasolujen rasvoittumiseen eli rasvamaksaan, joka jo sinänsä suurentaa ALAT-arvoja. Ylipainoisella painonpudotus korjaa arvoja hienosti. Huomattava maksan rasvoittuminen voi vuosien mittaan johtaa maksakirroosiin.

ALAT reagoi myös runsaaseen jatkuvaan alkoholin käyttöön, ei kuitenkaan kaikilla. Lyhytaikainen runsaskaan alkoholin käyttö ei kuitenkaan arvoa nosta, vaan siihen tarvitaan pidempi juomiskausi. Alkoholimaksavauriota epäiltäessä tutkitaan usein myös desialotransferriini CDT ja glutamyylitransferaasi GT. Myös perusverenkuvan osatutkimuksen, punasolujen keskitilavuuden (MCV) suureneminen saattaa viitata alkoholin haitalliseen käyttöön.

Virusten ja lääkeaineiden aiheuttamien akuuttien hepatiittien eli maksatulehdusten yhteydessä ALAT kohoaa usein noin kymmenkertaiseksi – joskus jopa 40-kertaiseksi. Kroonisessa hepatiitissa ja maksakirroosissa ALAT kertoo taudin aktiivisuudesta.

ALAT-arvon nousun voi aiheuttaa myös sepsis eli verenmyrkytys, keuhkoinfarkti (keuhkokudoksen kuolio), jotkut lihassairaudet, sappitietukos, sydämen vajaatoiminta tai munuaisten vajaatoiminta. Arvot suurentuvat hyvin aikaisin, jo ennen kuin silmien ja ihon keltaisuutta tai muita oireita voidaan todeta.

Eräät lääkkeet, luontaistuotteet, anaboliset steroidit ja huumeet voivat nostaa ALAT-arvoa.

ALAT-arvoa pidetään lievästi suurentuneena, kun se on pienempi kuin 3 kertaa viitearvo (< 3 x viitearvo) ja selvästi suurentuneena, kun se on yli 3 kertaa viitearvon (> 3 x viitearvo).

ALAT Spesifisempi maksasoluille kuin ASAT

Usein selvästi koholla intrahepaattisessa sappistaasissa
* Lievästi kohonnut tai normaali ekstrahepaattisessa staasissav

Question 18

Päivystyksessä ylävatsaipuinen potilas kertoo oireiden alkaneen noin 5 päivää aikaisemmin. Potilaan P-AmylP on viitealueella. Miksi tulos ei poissulje haimatulehdusta potilaan diagnoosina?

• Oireiden alusta on jo kulunut niin kauan, että P-AmylP on ehtinyt normaalistua
• Haimatulehduksen diagnoosi perustuu CRP-tulokseen
• Potilaan sylkiperäinen amylaasi vaikuttaa tulokseen

Answer 18

• Oireiden alusta on jo kulunut niin kauan, että P-AmylP on ehtinyt normaalistua

P-AmylP, Amylaasi, haimaperäinen, plasmasta
P-Amyl, Amylaasi, plasmasta (mittaa haima ja sylkiperäistä muotoa)

Tulkinta
* Nousee akuutissa pankreatiitissa 4-5-kertaiseksi viitealueen ylärajaan verrattuna 12h:ssa, normaalistuu 2-4 vrk:ssa (>3x nousu diagnostinen)
* Voi olla jo normalisoitunut potilaan tullessa hoitoon!
* Epäspesifinen: nousee jkv myös monissa muissa akuuteissa abdominaalisissa prosesseissa (sappitietaudit, perforaatiot, peritoniitti, duodenaaliulkus)
* Munuaisen vajaatoiminta hidastaa eliminaatiota

Question 19

Vastaanotollasi on 40-vuotias lievästi ylipainoinen nainen, jolla on oireena kovat vatsakivut ruokailun jälkeen. Laboratorituloksissa ASAT 200 U/l (15-35 U/l), ALAT 150 U/l (<35 U/l), AFOS 355 U/l (35-105 U/l) Bil 30 umol/l (<20umol/l) ja albumiini 35g/l (36-45g/l). Mikä seuraavista on todennäkösin diagnoosi?

Hemolyysi
Gilbertin tauti
Haimasyöpä
Kolestaasi
Alkoholihepatiitti

Answer 19

Kolestaasi

ALAT ↑, AFOS ↑ ja Bil ↑ viittaa kolestaasiin

KOLESTAASI
Intrahepaattinen:
* Maksametastaasit, hepatooma, sappiteiden tulehdus, lääkeaineet ym.
Ekstrahepaattinen:
* Esim. sappikivet, haimakasvain

• Kolestaasi → ikterus (ihon ja sklerojen keltaisuus, jaundice)
• Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina hemolyysi ja bilirubiinia konjugoivien entsyymien puute (Gilbertin ja Crigler-Najjarin syndromat)

Maksakokeet Jako kolmeen ryhmään:
* Maksasoluvaurio: ALAT, ASAT, GT
* Sapen virtauksen estyminen: AFOS, GT, Bil (totaali + konj)
* Maksan synteettinen toiminta: Alb, Prealb, P-TT, ammonium-ioni

Question 20

Vieritestauksessa

Laitteen käyttäjät on perehdyttetävä laitteen käyttöön
Näytteenotto on harvoin virhelähde
Rittää, että tulos on suuntaa-antava eikä sen tarvitse olla yhtä tarkka kuin laboratorituloksen
Tulokset siirtyvät aina automaattisesti potilaan sähköiseen sairaskertomukseen

Answer 20

Laitteen käyttäjät on perehdyttetävä laitteen käyttöön

Question 21

Missä seuraavissa tapauksista potilaalla on syöpä?

• 28-vuotiaalla naisella istukkagonadotropiinin seerumipitoisuus (S-hCG) 3000 IU/l (naiset <50v, alle 3 IU/l)
• 68-vuotiaalla virtsavaivoista kärsivällä miehellä prostataspesifisen antigeenin (PSA) seerumipitoisuus 9ug/l (alle 6.2ug/l)
• 28-vuotiaalla miehellä istukkagonadotropiinin seerumipitoisuus (S-hCG) 3000 IU/l (miehet <60v, alle 1IU/l)

Answer 21

28-vuotiaalla miehellä istukkagonadotropiinin seerumipitoisuus (S-hCG) 3000 IU/l (miehet <60v, alle 1IU/l)

Question 22

Epäilet potilaallasi diabetesta. Mikä seuraavista laboratoriotuloksista on diagnostinen diabetekselle? fP-Gluk viiteväli on 4.0-6.0 mmol/l. B-HbA1c viiteväli on 20-42 mmol/mol

• B-HbA1c 53 mmol/mol
• P-Gluk 10.0 mmol/l
• fP-Gluk 6.5 mmol/l
• Pt-Gluk_r tutkimuksessa 2 tunnin P-Gluk 10.0 mmol/l

Answer 22

B-HbA1c 53 mmol/mol

Diagnoosikriteerit ovat plasman glukoosipitoisuuden
- suurentunut paastoarvo (vähintään 7 mmol/l),
- glukoosirasituskokeen suurentunut 2 tunnin arvo (yli 11 mmol/l) tai
- HbA1c ≥ 48 mmol/mol (6,5 %).

Kun paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, puhutaan plasman glukoosipitoisuuden suurentuneesta paastoarvosta (impaired fasting glucose, IFG). Kun 2 tunnin arvo on 7,8–11 mmol/l, puhutaan heikentyneestä glukoosinsiedosta (impaired glucose tolerance, IGT).

Question 23

Vastaanotollasi on potilas pitkittyneen influenssan jälkeisen väsymyksen vuoksi. Hänestä on otettu TSH ja T4-v tutkimukset. TSH on selvästi koholla 20 mU/l (viiteväli 0.5-3.6 mU/l), mutta T4-V on viitearvorajoissa, 15 pmol/l (viiteväli 9-19 pmol/l) Millä mekanismilla infektio voi aiheuttaa virheellisen korkean TSH-tuloksen?

-Kuume aiheuttaa kilpirauhashormonin hajoamisen
-Infektion aikana muodostuu heterofiilisiä vasta-aineita, jotka häiritsevät määritysmenetelmää
-Influenssavirus häiritsee määritysmenetelmää
-Influenssavirus aiheuttaa menetelmää häiritsevien anti-hiiri vasta-aineiden muodostumisen

Answer 23

-Infektion aikana muodostuu heterofiilisiä vasta-aineita, jotka häiritsevät määritysmenetelmä

Yleisimpiä häiriötekijöitä ovat potilaan sisäsyntyiset, ns. heterofiiliset vasta-aineet. Heterofiilisia vasta-aineita on useilla terveillä henkilöillä, mutta ne aiheuttavat harvoin ongelmia, koska valtaosa kyseisistä vasta-aineista on heikon affiniteetin omaavia. Osalla potilaista ne kuitenkin reagoivat immunomenetelmässä käytettyjen vasta-aineiden kanssa ja aiheuttavat selvästi poikkeavia laboratoriotuloksia, jotka eivät sovi potilaan kliiniseen kuvaan ja ovat usein myös ristiriidassa potilaan muiden laboratoriotutkimusten kanssa. Vastaavanlaisia häiriötekijöitä ovat mm. hoitojen yhteydessä potilaan saamat anti-hiiri vasta-aineet (HAMA).

Heterofiilisten vasta-aineiden aiheuttamia häiriöitä tavataan yleisimmin tyreotropiinin (TSH), gonadotropiinien (LH ja FSH), koriongonadotropiinin (hCG) sekä tyreoglobuliinin (Tygl) kohdalla, mutta häiriö voi esiintyä myös muiden hormonien ja yhdisteiden immunologisissa määrityksissä.

Jos kliinikko epäilee ongelmaa tuloksissa, voi tilata
20561 -Imm-Ong
Immunologisiin määrityksiin vaikuttavien häiriötekijöiden selvitys
Indikaatiot:
Epäily tulokseen vaikuttavista häiriötekijöistä immunologisissa määrityksissä, kuten kliinisen kuvan kanssa ristiriitainen tulos. Epäily heterofiilisistä vasta-aineista tutkittavan veressä.

Question 24

Mitkä perusverenkuvan (PVKT) muutokset herättää epäilyn alkoholin suurkulutuksesta? Mitä muita tutkimuksia voisi käyttää suurkulutuksen osoitukseen? Miten alkoholin suurkulutus vaikuttaa muihin labra-arvoihin?

Answer 24

PVKT:hen kuuluu:
1. Punasolujen määrä (B -Eryt) ja punasolujen tilavuusosuus eli hematokriitti (B -HKR)
2. Hemoglobiini (B -Hb)
3. Punasoluindeksit ( E -MCH, E -MCHC, E -MCV)
4. Punasolujen kokojakauma (E -RDW)
5. Valkosolut eli leukosyytit (B -Leuk)
6. Verihiutaleet eli trombosyytit (B -Trom)

Liikakäyttöön liittyvät PVKT muutokset ovat
- MCV (suurentunut), korreloi kohtalaisen hyvin pitkäaikaisen alkoholinkäytön kanss
- Trombosyytit (madaltuneet), runsas alkoholin käyttö ja maksan vajaatoiminta voi vähentää verihiutaleiden määrää selvästi alle normaalitason

Muita alkoholin suurkulutusta osoittavia tutkimuksia ovat
- seerumin gammaglutamyylitransferaasi (S-GT): nousee suurkulutuksessa
- seerumin desialotransferriini (S-CDT): nousee suurkulutuksessa (mutta voi nousta myös mm. maksan aineenvaihduntaa häiritsevät lääkkeet, kuten jotkut epilepsialääkkeet, vakava muu maksasairaus ja raskaus)
- GT-CDT-indeksi: noussut suurkulutuksessa; kyseinen yhdistelmä laskentakoe parantaa GT:n ja CDT:n herkkyyttä ja spesifisyyttä todeta alkoholin suurkulutus
- ASAT, ALAT ja ASAT/ALAT suhde: ASAT > ALAT runsaan alkoholin käytön seurauksena. Jos ASAT/ALAT-suhde on yli 1.5, tämä viittaa alkoholihepatiittiin, ja mikäli suhde on yli 2, alkoholihepatiitti on erittäin todennäköinen. Kuitenkin, tällä ASAT/ALAT-suhteella ei kunnolla ole merkitystä alkoholin suurkulutuksen osoittimena potilailla, joilla ei ole maksavaurioita.
- B-PEth (fosfatidyylietanoli): Alkoholin suurkulutuksen spesifinen osoitin, herkempi kuin CDT. Sen pitoisuus kohoaa veressä pitkäaikaisen (2-3 viikkoa) ja runsaan (>4-5 ravintola-annosta/päivä) alkoholinkäytön seurauksena.

Muihin labra-arvoihin alkoholin suurkulutus voi vaikuttaa:
* HDL-kolesteroli ↑
* Triglyseridit ↑
* Hemoglobiini (Hb) ↓
* Trombosyytit (verihiutaleet) ↓
* Maksakirroosissa hypergammaglobulinemia, immunoglobuliinipitoisuuksilla viitteellistä arvoa:
* IgE -> autoimmunihepatiitti
* IgA -> alkoholimaksavaurio
* IgM -> primaari biliaarinen kirroosi
* Maksavaurion yleiset mittarit ↑
* Hyytymistekijät ↓, TT ↓

Question 25

Miten labraviitearvot muodostetaan?

Answer 25

1. otos terveestä väestöstä: väh. 60 naista ja 60 miestä -> näistä haluttu labra-koe
2. järjestetään tulokset suuruusjärjestykseen, jonka jälkeen karsitaan selvät outlierit, sekä alimmat 2.5% ja ylimmät 2.5% -> väliin jää 95% arvot -> näistä korkein viitearvon yläraja ja matalin alaraja

Question 26

Mikä on kliininen päätöksentekoraja?

Answer 26

Laboratoriotutkimuksen kliininen päätösraja on raja-arvo, jonka avulla päätetään diagnoosista sekä hoidon aloituksesta tai valinnasta eli raja, jossa päätöksentekokynnys ylittyy. Päätösraja voi poiketa selvästi terveiden viiterajasta.

Potilashoidon ja diagnostiikan päätösrajat voivat olla konsensuksia, kansainvälisiin tai kansallisiin hoitosuosituksiin (kuten Käypä hoito -suositus) perustuvia tai vain yhden auktoriteetin keräämiä raja-arvoja. Niihin vaikuttavat väestöjen biologian lisäksi tautien ominaisuudet ja eri hoitokäytännöt.

Muuta lisää:
Yleensä terveiden ja sairaiden tulosjakaumat ovat päällekkäisiä. Kliinistä eli diagnostista luokittelurajaa (“päätösrajaa”) valittaessa joudutaan silloin pohtimaan, halutaanko painottaa laboratoriotutkimuksen herkkyyttä (vääriä negatiivisia mahdollisimman vähän; esim. olisi tosi huono jos jollain on syöpä, mutta saa silti negatiivisen tuloksen ja jää hoidotta) vai tarkkuutta eli kohdistuneisuutta (vääriä positiivisia mahdollisimman vähän; esim. olisi myös tosi huono jos jollain ei ole syöpää, mutta saa silti positiivisen tuloksen ja aloitetaan turhat hoidot).

Päätöksenteon rajaa voidaan arvioida esim. ROC AUC kuvaajalla, jossa käyrän x-akselina on yleensä 1–tarkkuus (väärät positiiviset) ja y-akselina herkkyys (oikeat positiiviset). ROC-käyrän etuna on diagnostisen riskiasettelun havainnollistaminen yksittäistä lukuparia paremmin.

Nyrkkisääntönä on, että vakavien tautien toteamisessa päätösrajassa pyritään herkkyyteen, monissa seulontatutkimuksissa taas tarkkuuteen jatkokustannusten minimoimiseksi. ROC-käyrän alle jäävä pinta-alan (area under curve, AUC) arvo mittaa testin yleistä käyttökelpoisuutta päätösrajasta riippumatta. Se vaihtelee arvottoman testin 0,5:stä täydellisen testin 1,0:aan. Hyvän testin AUC on yli 0,8 ja erinomaisen yli 0,9

Question 27

Mainitse 3 potilaaseen liittyviä tekijöitä, jossa viitevälin ulkopuolelle jää tuloksia ilman että potilaalla sairautta. Anna esimerkkejä tutkimuksista, mihin kukin tekijä vaikuttaa.

Answer 27

1. Pt ei noudata ohjeita (esim. paasto) ennen fP-Gluk mittausta -> tulee normaalia korkeampia fP-Gluk tuloksia jotka siis väärin
2. Jännityksen takia hyperventiloiva pt saa verikaasuanalyysissä P-p(O2) korkeampia ja P-p(CO2) matalampia arvoja
3. Ravintolisien käyttö eikä raportoi/kerro siitä, esim. biotiinin käyttö voi aiheuttaa liian matalia TnT arvoja ja siten mahdollisesti häiritä sydäninfarktin diagnostiikkaa

Question 28

Mainitse 4 laskimonäytteenottoon liittyvää tekijää, jotka saattavat aiheuttaa virheellisiä labratuloksia

Answer 28

1. staasi liian kireäksi -> Lisää laskimoiden hydrostaattista painetta –> Suonesta alkaa tihkua vettä ympäröiviin kudoksiin –> Veri suonen sisällä konsentroituu (tulokset laimeampia)
   - myös punasoluja voi hajota (hemolyysi)
2. putken nimeämisvirhe
3. potilaan tunnistamisvirhe
4. vääränlaiseen putkeen veren ottaminen; putkien vääränlainen sekoitus (esim. ravistetaan kevyen sekoituksen sijaan -> hyytymiä putkeen), sentrifugointi tms.

Question 29

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvittää onko potilaalla diabetes? ja mitkä ovat diagnostiset kriteerit?

Answer 29

1. Glukoosi, paastosokeri (fP-Gluk) ja P-Glukoosi (P-Gluk)
2. Glukoosikoe, oraalinen, lyhyt, eli ”sokerirasituskoe” (Pt-Gluk-R)
3. Hemoglobiini-A1c, verestä (B-HbA1c)
4. Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul)

Diabeteksen kriteerit: riittää, että yksi näistä poikkeava:

1. fP-Gluk > 7 mmol/l
2. Pt-Gluk-R, 2h jälkeen > 11 mmol/l
3. B-HbA1c > 48 mmol/mol (6.5%)

Huom! Yksittäinen tulos tarkistettava eri päivänä otetusta näytteestä. Jos samaan aikaan otetuista näytteistä 2 tulosta poikkeavaa, kriteerit täyttyvät

TAI oireisen potilaan (väsymys, laihtuminen, virtsanerityksen lisääntyminen, jano ja elimistön kuivuminen) ja satunnaisen P-Gluk arvo >11 mmol/l riittää diagnoosiin

+ PVKT yleensä muuten vaan yleistilan selvittämiseksi

Question 30

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvittää onko potilaalla akuutti pankreatiitti?

Answer 30

• PVKT
• P-AmylP (haimasta), nousee 4-5x viiterajan ylärajaan verrattuna 12h:ssa, mutta huom!!! normalistoituu 2-4 vrk:ssa (3x nousu diagnostinen)
• U-Trypg2 tai S-trypg2 (nousee pankreatiitissa nopeasti 12h oireiden alusta ja pysyy koholla useita viikkoja)
• fP-Lipaas (epäselvän amylaasituloksen varmistaminen, nousee hitaammin ja pysyy koholla 7-10vrk, mutta käytetään VAIN erityistapauksissa)
• P-CRP (yli 100 viittaa vaikeaan pankr.)

Lisäksi
-ALAT ↑, AFOS ↑ ja Bil ↑ (yhdessä suurentuneina viittaavat sappipankreatiittiin)
- S-CDT ↑ viittaa alkoholin suurkulutuksen aiheuttamaan mahdolliseen pankreatiittiin
- P-Ca ja fP-Trigly jos etiologia edelleen epäselvä (harvinaisempia pankreatiitin syitä ovat hyperkalsemia ja hypertriglyseridemia)

HUOM! Nämä siis akuuttiin pankreatiittiin, kroonisessa pankreatiista (70% alkoholi taustalla) ja siihen
- F-Elast1 (haiman erittää elastaasi 1, ulosteesta) -> madaltunut arvo viittaa haiman vajaatoimintaan,
- lisäksi erityistilanteessa sekretiinitesti (stimuloi bikarbonaatin ja haimanesteen eritystä pohjukaissuoleen

• S-Amyl ja S-Lipaasi voivat olla normit tai vähän koholla, eli näistä ei oikein apua kroonisessa pankussa

Question 31

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvittää onko potilaalla krooninen pankreatiitti?

Answer 31

• F-Elast1 (haiman erittää elastaasi 1, ulosteesta) -> madaltunut arvo viittaa haiman vajaatoimintaan,
• lisäksi erityistilanteessa sekretiinitesti (stimuloi bikarbonaatin ja haimanesteen eritystä pohjukaissuoleen
• S-Amyl ja S-Lipaasi voivat olla normit tai vähän koholla, eli näistä ei oikein apua kroonisessa pankussa

Question 32

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvittää onko potilaalla raudanpuuteanemia?

Answer 32

Lyhyesti: B-PVK, jossa raudanpuuteanemiaan viitttaa:
- B-Hb ↓
- E-MCV ↓
- E-MCH ↓
+ lisätutkimuksina:
- P-Ferrit ↓
- P-TfR (korkea)

Tarkemmin:
B-PVK tai B-PVKT,
PVKT:hen kuuluu:
1. Punasolujen määrä (B -Eryt) ja punasolujen tilavuusosuus eli hematokriitti (B -HKR)
2. Hemoglobiini (B -Hb)
3. Punasoluindeksit ( E -MCH, E -MCHC, E -MCV)
4. Punasolujen kokojakauma (E -RDW)
5. Valkosolut eli leukosyytit (B -Leuk)
6. Verihiutaleet eli trombosyytit (B -Trom)

1. ensin katsotaan B-Hb arvoa (viittaa anemiaan jos naisilla <117g/l ja miehillä <134 g/l TAI lasku omaan tyyppilliseen arvoon nähden yli 20 g/l)

Jos kliinisesti selvä viite raudanpuutteesta, pelkkä verenkuva riittää ensivaiheen labo­ra­to­riotut­ki­muk­seksi. Jos potilaalla on anemian lisäksi muu solu­lin­ja­poik­keavuus (valkosolujen tai trombosyyttieen määrä poikkeava) tai anemian syy on epäselvä, tutkitaan perus­ve­ren­kuva ja leuko­syyttien koneel­linen erit­te­ly­las­kenta (2475 B -PVK+TKD).

2. E-MCV kertoo onko mikro-, normo- vai makrosytaarinen anemia:
   - mikrosytaarinen viittaa raudanpuuteanemiaan, tulehdusanemiaan (eli sekund. anemiaan / kroonisen sairauden aiheuttamaan anemiaan, tässä hepsidiini + tulehdusmarkkerit korkeammalla) tai talassemiaan.
   - normosytaarinen viittaa hemolyyttiseen (suurin osa) tai akuuttiin vuotoon (näissä E- tai B-Retik korkealla eli retikulosytoosi) tai aplastiseen anemiaan (eli luuytimen sairaus, jossa verisolujen tuotanto heikentynyt; tällöin yleensä useamman solulinjan sytopenia. Lisäksi pieni E-Retik tai B-retik herättää vahvan epäilyn aplastisesta anemiasta. Diag. varmistetaan luuydinbiopsialla)
   - makrosyyttinen anemia viittaa B12- tai folaatin puutteeseen (megaloblastinen anemia), verenmenetykseen (voimakas retikulosytoosi), maksasairauteen, alkoholin suurkulutukseen tai mm. pahanlaatuiseen veritautiin

Question 33

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvittää onko potilaalla kilpirauhasen vajaatoiminta?

Answer 33

S-TSH (koholla)
S-T4V (normaali tai laskenut)

Erotusdiagnostisena B-PVK, jotta oireet eivät johdu esim. anemiasta

Question 34

Mitkä labrat otetaan, jos halutaan selvitellä potilaan sepelvaltimotautikohtausta/puristavaa rintakipua?

Answer 34

1. EKG
   - Jos ST-nousu -> hoidon aloitus heti; lisäksi labrat aina, mutta jos ST-nousua ei ole, odotellaan labroja:
2. labrat
   - P-TnI tai P-TnT (riippuu minkä valmistajan labralaitteet; yleisimmin TnT, mutta HUSLAB:ssa TnI) -> nousee 2-4h sisällä sydänlihassolujen tuhosta (TnI pysyy 4-7vrk koholla, TnT 7-14 vrk)
   -> dynamiikka tärkeä diagnostiikassa! huippupitoisuus 1-3 vrk sisällä
   –> 1h ja 3h protokollat (riippuen paikasta/sairaalasta):
   - 1h: 75%:lla NSTEMI-potilaista arvo koholla 1h kuluttua; 99% potilaista, joilla troponiini negatiivinen 1h kuluttua tulonäytteestä, se jää negatiiviseksi
   - 3h: jos nousu yli 99% viiterajan yläpuolella - 5x välillä: uusi näyte 3h kuluttia -> tässä nousu >50% akuutti vaurio todnäk.
   –> HUSLAB:ssa TnI terveiden 99% viiteraja on 45 ng/l (molemmat sukupuolet). Alle 45 ng/l pitoisuuksilla pienin merkitsevä muutos on vasta +100%. Yli 45 ng/l pitoisuuksilla merkitsevän muutoksen raja-arvo on noin +50%.
   Suurentunut TnI kertapitoisuus, joka viittaa todennäköiseen akuuttiin sydänlihasvaurioon, on noin 5-kertainen 99% viiterajaan verrattuna eli 225 ng/l.

• Voidaan myös käyttää P-TnT-O (vierinäyte), mutta ei yhtä hyvä kuin laskimo tropot
• hs-TnI tai hs-TnT (herkkä troponiini) kohdennetusti: etenkin NSTEMI potilailla; mitä korkeampi sitä todennäköisempi on vaurio (toisin päin: mittaamattoman pieni hs-Tn pitoisuus yhdessä normaalin EKG:n kanssa riittää sydäninfarktin poissulkemiseen, kun oireesta on kulunut vähintään 2 tuntia ja potilas on oireeton)

Tutkimukset uusitaan kliinisen tarpeen mukaan eli silloin, jos uusia oireita ilmaantuu tai epäily sydäninfarktista on vahva.

Huom! häiriötekijät esim. biotiini, hetero- tai autovastaaineet

Jos näyte toistuvasti koholla ja pysyy samalla, joku muu syy tai krooninen sydänsairaus

Jos troponiinia ei saatavana, voi myös ottaa
CK-MBm
* Ei ole yhtä sydänspesifinen kuin troponiinit; mutta nousee infarktin yhteyddessä (voi myös nousta luurankolihasprosessien takia)