3. Tulkintaopit Flashcards
(183 cards)
1
Q
3.1 Totta vai tarua: kirjoitetun lainsäädännön tulkinnassa käytetään erilaisia sääntöjä ja oppeja kuin hyödynnettäessä korkeimpien oikeuksien ennakkopäätöksiä ratkaisun perusteena
A
3.1 Totta
2
Q
3.1 Mihin kolmeen keskeiseen Laintulkintamallit voidaan tiivistää?
A
3.1 Kielellinen, systeeminen ja tavoitteellinen tulkinta.
3
Q
3.1 Tyypillisesti oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on käytettävä rinnakkain useita erilaisia oikeuslähteitä (lakeja, ennakkotapauksia, esitöitä), ja niiden soveltamisessa on hyödynnettävä mitä?
A
3.1 Erilaisia tulkinnan ja argumentaation muotoja.
4
Q
3.1 Mainittujen oikeudellisten tekstien tulkinnassa käytettävien yleisten tulkintamallien lisäksi lainsoveltamisessa hyödynnetään runsaasti myös muita tulkintamalleja. Keskeisiä ovat erityisesti mitkä?
A
3.1 Ennakkopäätösten tulkintaa määrittävät prejudikaattiopit, perusoikeusmyönteinen laintulkinta, seurausharkinta, oikeusperiaatteiden punninta sekä EU-oikeuden valtionsisäiset oikeusvaikutukset (erityisesti EU-oikeuden tulkintavaikutus).
5
Q
3.1 Oman erityiskysymyksensä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa muodostavat tilanteet, joissa joudutaan määrittämään eri lakien ja niiden yksittäisten säännösten välisiä suhteita. Lait ja niiden eri säännökset voivat olla suhteessa toisiinsa esimerkiksi toisiaan täydentäviä, päällekkäisiä, vaihtoehtoisia tai keskenään ristiriitaisia. Ilmiö voidaan tiivistää millä konseptilla?
A
3.1 Oikeuden verkosto- ja kudosrakenne
6
Q
3.1 Oikeuden verkosto- ja kudosrakenteen hahmottaminen taas edellyttää juuri verkosto- ja kudosrakenteen hallintaan soveltuvia mitä oppeja?
A
3.1 Tulkinta- ja argumentaatio-oppeja
7
Q
3.1 Mitkä ovat keskeisiä tapoja hallita eri lakien ja niiden yksittäisten säännösten välisiä suhteita?
A
3.1 Yleislakien kunnioittamisen periaate, oikeusperiaatteiden punnintamalli ja sääntöristiriitojen ratkaisusäännöt.
8
Q
3.2 Mikä on kaikkien kaikkien oikeudellisten tekstien tulkinnan lähtökohta?
A
3.2 Kielellinen tulkinta
9
Q
3.2 Laeissa esiintyville käsitteille annetaan lähtökohtaisesti niiden minkälaista vastaava sisältö?
A
3.2 Arkikielistä merkitystä vastaava sisältö (sana-muodon mukainen tulkinta)
10
Q
3.2 Laeissa esiintyville käsitteille annetaan lähtökohtaisesti niiden tavanomaista, arkikielistä merkitystä vastaava sisältö (sanamuodon mukainen tulkinta). Totta vai tarua: Tästä lähtökohdasta ei koskaan sai poiketa.
A
3.2 Tarua. Sanamuodon mukaisesta tulkinnasta usein voi poiketa!
11
Q
3.2 Säädöksissä käytetään usein käsitteitä merkityksessä, joka ei vastaa niiden mitä?
A
3.2 Arkikielistä merkityssisältöä
12
Q
3.2 Voidaanko Yksittäistä lain käsitettä tulkita laajentavasti, jolloin käsitteen merkityssisältö on sen
arkikielistä merkitystä laajempi?
A
3.2 Voidaan tulkita
13
Q
3.2 Joissakin tilanteissa jonkin säännöksessä esiintyvän käsitteen merkityssisältö taas muodostuu suppeammaksi kuin käsitteen arkikielinen merkityssisältö: Mikä on tämän nimi?
A
3.2 Supistava tulkinta
14
Q
3.2 Jos säännöstä tulkitaan laajentavasti tai supistavasti, ratkaisuntekijän tulisi tehdä mitä?
A
3.2 Ilmaista ja perustella ratkaisun perusteluissa
15
Q
3.2 Lue: Yleisenä laintulkinnan lähtökohtana mainitaan usein, että poikkeussäännöksiä on tulkittava supistavasti. Tämän periaatteen mekaanisessa soveltamisessa on kuitenkin syytä olla varovainen. Yleensä se on kuitenkin vakuuttava lähtökohta esimerkiksi sovellettaessa salassapitosäännöksiä, jotka ovat poikkeuksia julkisuusperiaatteesta.
Esimerkiksi ratkaisussa KHO 2013:121 supistavaan tulkintaan viitataan salassapitosäännösten tulkinnan yhteydessä seuraavasti: ”Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n salassapitosäännöstä oli poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti [kurs. lisätty] ja siten sovellettava vain tehtävien hoitamista varten saatuihin tietoihin ja asiakirjoihin. Salassapito ei ulottunut viranomaisen tekemiin hallintopäätöksiin.”
A
3.2 Luettu.
16
Q
3.2 Kielellisessä tulkinnassa käytetään sanamuodon mukaisen, laajentavan ja supistavan tulkinnan ohella useita muitakin oikeudellisten tekstien tulkinnan muotoja: Anna kaksi esimerkkiä
A
3.2 Analogia (kahden erilaiselta vaikuttavan asian samaistamista) ja vastakohtaispäättely (käsitteen alaan sisältymättömän asian poissulkeminen).
17
Q
3.2 Lue: Oikeuskirjallisuudessa on jossakin määrin erilaisia luonnehdintoja siitä, miten analogiaa ja vastakohtaispäättelyä tulisi kuvata. Voidaan perustellusti myös ajatella, että ne ovat esimerkiksi sanamuodon mukaista tulkintaa tukevia loogisia päättelytapoja, eivät varsinaisia tulkintamenetelmiä.
A
3.2 Luettu.
18
Q
3.2 Analogian ja vastakohtaispäätelmän eroa voidaan konkretisoida esimerkiksi minkä kysymyksen kautta?
A
3.2 Onko lain säännöstä, jossa viitataan koiraan sovellettava myös kissaan
19
Q
3.2 Lue ja vastaa: Periaatteessa olisi mahdollista laajentaa analogisesti lakitekstin käsitettä ”koira” siten, että myös kissa tulkitaan lakia sovellettaessa koiraksi. Koska kyse on tarkasta ilmauksesta, tällöin on yleensä kuitenkin tehtävä vastakohtaispäätelmä. Millä tavalla Lakitekstiä, jossa viitataan koiraan olisi tällöin tulkittava?. Se, päädytäänkö käyttämään analogiaa vai vastakohtaispäätelmää, ratkeaa käyttämällä muita kuin kielellisen tulkinnan menetelmiä, esimerkiksi systeemistä ja tavoitteellista tulkintaa.
A
3.2 Luettu, koiraa koskevaa säännöstä ei tämän mukaan voida soveltaa kissaan
20
Q
Lue: Edellä esitettyä esimerkkiä koirasta ja kissasta voidaan vielä konkretisoida laista poimitulla esimerkillä. Järjestyslain (612/2003) koirakuria koskevan 14 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan koira on pidettävä taajamassa kytkettynä. Säännöksen 2 kohdan mukaan koiraa ei saa päästää yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle tai toriaikana torille. Sovelletaanko näitä säännöksiä myös kissaan eli rinnastetaanko kissa analogisesti koiraan vai tehdäänkö vastakohtaispäätelmä, ettei koiraa koskevaa säännöstä sovelleta kissaan? Tässä tapauksessa tulkintaongelmaa ei ole, koska lainsäätäjä on ratkaissut ongelman säätämällä järjestyslain 14 §:n 3 momentissa, että edellä mainittua 1 momentin 2 kohtaa sovelletaan myös kissaan. Tästä taas voidaan tehdä vastakohtaispäätelmä, ettei 1 momentin 1 kohta koske kissaa eli kissaa ei tarvitse pitää taajamassa kytkettynä.
A
3.2 Luettu
21
Q
3.3 Lue: Systeemisessä tulkinnassa sovellettavaa säännöstä tarkastellaan osana laajempaa kokonaisuutta. Systeeminen tulkinta on hyvin keskeinen tulkintamalli kaikessa lainsoveltamisessa. Sovellettavan lain tai muun säädöksen säännös hahmotetaan systeemisessä tulkinnassa osana sovellettavan säädöksen kokonaisuutta tai osana laajempaa sääntelykokonaisuutta. Systeeminen tulkinta on varsin monimuotoinen tulkinta- ja argumentaatiomalli, sillä viitataan siis hyvin erilaisiin päättelymuotoihin. Sille on myös tyypillistä se, että ratkaisun perusteluista voi olla vaikea tunnistaa käytettyä systeemistä tulkintaa. Ratkaisussa käytetty systeeminen tulkinta (eli systeemiargumentit) täytyy usein tunnistaa perustelujen kokonaisuudesta huolellisen ja kontekstisidonnaisen perustelujen luennan kautta.
A
3.3 Luettu
22
Q
3.3 Mitä on Systeeminen tulkinta erittäin simppelisti?
A
3.3 Lain “pääperiaatteen mukaan” jotain tehdään tai ei tehdä.
23
Q
3.3 Lue: Esimerkkinä systeemisestä tulkinnasta, jonka käyttö on tunnistettava perustelujen kokonaisuudesta voidaan mainita ratkaisu KHO 2005:77, jossa oli kysymys yleiskaavan aluevarauksia koskevista kaavamääräyksistä myönnettävästä poikkeuksesta golfkentän rakentamista varten. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan golfkentän rakentaminen ei olisi säännöksessä tarkoitettua “rakennuksen” rakentamista, eikä golfkenttähanke siten edellyttäisi poikkeusta yleiskaavan aluevarauksista. Ratkaisussa KHO päätyy lain sanamuodon suhteen laajentavaan tulkintaan ja perustelee tämän systeemisillä argumenteilla eli kyseisen poikkeamismenettelyn merkityksellä lain kokonaisuudessa.
A
3.3 Luettu
24
Q
3.3 Lue: Systeemistä tulkintaa käytetään useimmiten edellä olevan esimerkin mukaisella tavalla siten, ettei argumentaatiomallin käyttämistä perusteluissa erikseen alleviivata. Erilaisilla perustelutekniikoilla on kuitenkin mahdollista selventää lukijalle systeemisen tulkinnan merkitys ratkaisussa. Mielestämme näitä perustelutekniikoita tulisi käyttää laajemmin. Tuomioistuimet käyttävät kahdenlaista sanamuotoa julkilausuessaan systeemisen tulkinnan käytön osana perusteluja: perustelu voidaan muotoilla joko systeemi-termin tai järjestelmä-termin johdannaisten varassa. Tyypillisiä käyttötilanteita ovat esimerkiksi viittaukset tiettyyn nimettyyn järjestelmään, kuten ”rikoslain järjestelmään” sekä hieman abstraktimmat viittaukset ”systemaattisiin näkökohtiin” tai
”säännöksen systematiikkaan”. Systeemisen tulkinnan argumentatiivisen käytön kannalta ei ole merkistä sillä, käytetäänkö järjestelmä- vai systeemiterminologiaa. Kummassakin tapauksessa on kyse systeemisen tulkinnan ilmaisemisesta julkilausutulla systeemiperustelulla. Esimerkiksi ”lain systematiikkaan” ja ”lain järjestelmään” voidaan viitata täsmälleen samassa tarkoituksessa. Kyse on ainoastaan julkilausutun systeemiperustelun kielellisestä ilmiasusta.
A
3.3 Lue
25
3.3 Oikeudellisen ratkaisun teorian tutkimuksessa on tehty erilaisia ehdotuksia systeemisen tulkinnan muotojen erottelemiseksi. Seuraamme tässä tuoretta kotimaisessa keskustelussa ehdotettua jäsennystä, jossa perusteluissa julkilausutut systeemiargumentit on jäsennetty seuraaviin neljään kategoriaan korkeimpien oikeuksien oikeuskäytännön perusteella: Mitkä ovat nämä 4 kategoriaa?
3. 3 1. lainsisäinen systeemiargumentti
2. verkostomainen systeemiargumentti
3. tavoitteellis-systeeminen argumentti
4. eurooppaoikeudelliset ja kansainvälisoikeudelliset systeemiperustelut
26
3.3 Mitä Lainsisäisessä systeemiargumentissa tehdään tulkinnan kohteena olevalle, merkitykseltään epäselvälle säännökselle tai sen osalle?
3.3 Selvennetään saman säädöksen toisella säännöksellä
27
3.3 Lähtökohtaisesti säädöksen sisäiset viittaukset määrittävät säädöksen sisäisen systeemin rakentumisen tavan. Onko tällaisia sisäisiä viittaussäännöksiä aina?
3.3 Ei.
28
3.3 Jos tällaisia sisäisiä viittaussäännöksiä ei ole, kenen täytyy itsenäisesti hahmottaa säädöksen sisäiset systeemiyhteydet?
3.3 Lainsoveltajan
29
3.3 Mitkä ovat tyypillisiä argumentteja säädöksen eri säännösten sisäisten systeemiyhteyksien rakentamiselle?
3.3 Lainsäätäjän tarkoitus ja säädöksen rakenne
30
3.3 Totta vai tarua: Säädöksen rakenteeseen perustuva lähtökohta on esimerkiksi se, että säädösten alkuun sijoitetut yleiset luvut koskevat usein kaikkea säädöksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa ja täydentävät säädöksessä erityissääntelyn kohteena olevaa toimintaa.
3.3 Totta
31
3.3 Lue: Kielellinen tulkinta on oikeudellisten tekstien tulkinnan lähtökohta. Laeissa esiintyville käsitteille annetaan lähtökohtaisesti niiden tavanomaista, arkikielistä merkitystä vastaava sisältö (sanamuodon mukainen tulkinta).
Jos säännöstä tulkitaan laajentavasti tai supistavasti, tämä tulisi ilmaista ja perustella ratkaisun perusteluissa. Yleisenä laintulkinnan lähtökohtana on usein, että poikkeussäännöksiä on tulkittava supistavasti.
```
Analogia = kahden erilaiselta vaikuttavan asian samaistamista
Vastakohtaispäättely = käsitteen alaan kuulumattoman asian poissulkeminen
```
3.3 Luettu
32
3.3 Lue: Systeemisessä tulkinnassa sovellettavaa säännöstä tarkastellaan osana laajempaa kokonaisuutta. Sovellettavan lain tai muun säädöksen säännös hahmotetaan osana sovellettavan säädöksen kokonaisuutta tai osana laajempaa sääntelykokonaisuutta.
Systeeminen tulkinta on hyvin keskeinen tulkintamuoto kaikessa lainsoveltamisessa.
Systeeminen tulkintamalli edellyttää sitä, että oikeudellisen ratkaisun tekijän tuntee kokonaisuudessaan sen säädösympäristön, joka on otettava huomioon kulloinkin kysymyksessä olevaa oikeudellista ongelmaa ratkaistaessa.
3.3 Luettu
33
3.3 Lue: Tavoitteellisessa tulkinnassa lainsoveltaja soveltaa lakia kiinnittäen huomiota sääntelyn päämääriin.
Tavoitteellisen tulkinnan päämuodot ovat:
1) historiallis-tavoitteellinen tulkinta, joka perustuu lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen selvittämiseen, ja
- lain epäselvää kohtaa täsmennetään selvittämällä lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus
- perehdytään erityisesti hallituksen esityksiin ja eduskunnan valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin
- lakien tavoitesäännöksiä voidaan hyödyntää selvitettäessä lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta (esitöiden ohella ensisijaisia lähteitä)
- lainsäätäjän tahtoa ja tarkoitusta ei oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa toisin sanoen kyseenalaisteta.
2) teleologinen tulkinta, jossa pyritään toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla oikeusjärjestelmän ja kulloinkin sovellettavan sääntelykokonaisuuden tavoitteet
- teleologista laintulkintaa käytetään erityisesti EU-oikeudessa
- teleologisella laintulkinnalla ei EU-oikeudessa pääsääntöisesti tarkoiteta yksittäisen säädöksen tai säännöksen tarkoituksen mukaista tulkintaa
- teleologisen tulkinnan perustana ovat unionin perussopimusten tarkoitusmääräyksiin kirjatut unionin tavoitteet sekä unionin yleiset oikeusperiaatteet, usein vapaan liikkuvuuden periaate
subjektiivis-tavoitteellinen
objektiivis-tavoitteellinen
3.3 Luettu
34
3.3 Lue: Yksinkertaisimmillaan lainsisäinen systeemiperustelu ilmenee viittauksena lain tekniseen rakenteeseen. Siitä voidaan johtaa aineellisoikeudellisia tulkintoja sääntelyn tavoitteesta. Esimerkiksi ratkaisussa KKO
2014:7 (kohta 54) viitataan siihen, että rahankeräysrikos on sijoitettu
”rikoslain järjestelmässä” yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia
koskevaan 17 lukuun. Sen todetaan osaltaan viittaavan siihen, että rahankeräysrikoskriminalisointien suojelukohteena on ”ennalta rajoittamaton ja määrittelemätön henkilöjoukko eli yleisö”.
Tyypillistä on, että lainsisäinen systeemiargumentti esiintyy osana laajempaa perusteluketjua. Tyyppiesimerkkinä voidaan mainita ratkaisu
KHO 2016:161, jossa julkilausuttu lainsisäinen systeemiperustelu on
muotoiltu perusteluissa osaksi perusteluketjua: ”Lainkohdan määritelmän ”yleisesti saatavilla olevat tiedot” ei sen sanamuodon, systemaattisen aseman [kurs. lisätty] sekä edellä kuvatusta lainvalmisteluaineistosta
ilmenevän perusteella voida arvioida tarkoittavan kaikkia viranomaisen
hallussa olevia julkisia tietoja vaan esimerkiksi julkaistuja tietoja ja yleiseen käyttöön tarkoitettuihin rekistereihin sisältyviä julkisia tietoja.”
Esimerkki osoittaa havainnollisesti, miten kielellinen, systeeminen ja
tavoitteellinen tulkinta esiintyvät rinnakkain.
3.3 Luettu
35
3.3 Verkostomaisista systeemiargumenteista on kyse, kun?
3.3 Epäselvääsäännöstä täsmennetään toisesta säädöksestä johdettavan tulkinta-argumentin avulla
36
3.3 Totta vai tarua: Verkostomaisesta systeemiargumentista on kyse kun, Tulkinnan kohteena olevan säännöksen merkityssisällön täsmentämisessä hyödynnetään muita samantyyppisiä säännöksiä yhdestä tai useammasta toisesta säädöksestä. Perusteluketjun osana mainittavilla säännöksillä ei välttämättä ole välitöntä yhteyttä varsinaiseen tulkintakysymykseen, mutta ”asiaankuulumattomien” säännösten kautta tulkinnan kohteena olevan säännöksen sisältö voi täsmentyä. Säädösverkostoargumentti on usein rakenteeltaan joko vastakohtaispäätelmä tai analogia (muitakin muotoja toki esiintyy).
3.3 Totta
37
3.3 Lue: Kahden eri säädöksen rinnakkainen tulkinta on esillä esimerkiksi ratkaisussa KHO 2014:174, joka sisältää julkilausutun systeemiperustelun seuraavassa muodossa: ”Edellä selostettujen varastointia koskevien
kemikaaliturvallisuuslain ja räjähdeasetuksen systematiikan [kurs.lisätty] perusteella räjähdeasetuksen 38 ja 40 a §:n on tulkittava merkitsevän, että ilotulitusvälineiden varastointi myymälärakennuksen ulkopuolelle sijoitettavassa kontissa voi tapahtua vain kyseisen myymälärakennuksen piha-alueella.”
3.3 Luettu
38
3.3 Mitä Tavoitteellis-systeemisellä tulkinnalla tarkoitetaan?
3.3 Oikeuden yhtenäiseen arvo- ja tavoiteperustaan tukeutumista osana perusteluja. Ajatuksena on, että tulkinnallinen kysymys voidaan pyrkiä ratkaisemaan tarkastelemalla oikeusjärjestyksen yksittäistä säännöstä yleisempää arvo- ja tavoitekokonaisuutta (säännös -> säädös -> oikeudenala -> oikeusjärjestys).
39
3.3 Kun julkilausuttu systeemi- tai järjestelmäperustelu on osa laajempaa sääntelykokonaisuuden kuvausta, perustelu esiintyy usein yhdessä minkä kanssa?
3.3 Tavoiteargumenttien kanssa
40
3.3 Kun julkilausuttu systeemi- tai järjestelmäperustelu on osa laajempaa sääntelykokonaisuuden kuvausta, perustelu esiintyy usein yhdessä minkä kanssa?
3.3 Tavoiteargumenttien kanssa
41
3.3 Tavoitteellis-systeemisten argumenttien käytön tunnistaa usein mistä?
3.3 Perusteluketjussa systeemiperustelu kytkeytyy esityöviittauksiin.
42
3.3 Lue: Tyyppiesimerkkinä eurooppaoikeudellisista systeemiperusteluista voidaan puolestaan mainita ratkaisu KHO 2009:74, jossa tältä osin oli kysymys kiinteän omaisuuden vuokrauksen määritelmästä. Asiaa koskevissa useissa ratkaisuissaan KHO viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön seuraavasti: Unionin tuomioistuin ”– – on kuitenkin määritellyt tämän käsitteen lukuisissa tuomioissa asiayhteyden sekä kuudennen arvonlisäverodirektiivin tavoitteiden ja systematiikan [kurs. lisätty] perusteella siten, että vuokranantaja antaa vuokralaiselle tietyksi sovituksi ajaksi ja korvausta vastaan oikeuden hallita kiinteistöä ja sulkea muut henkilöt tämän oikeuden käyttämisen ulkopuolelle.”
3.3 Luettu
43
3.3 On syytä korostaa, että erilaiset systeemisen tulkinnan muodot voivat merkitykseltään olla erisuuntaisia. Mitkä ovat osana perusteluketjua tyypillisesti esillä pohdittaessa sanamuodon mukaisen tulkinnan rajoja?
3.3 Systeemiperustelut
44
3.3 Mihin tämä lause viittaa: Kyse on työkalusta, joka otetaan käyttöön, kun tulkinnan perusmuodot eivät ole riittäviä asian ratkaisemiseksi
3.3 Systeemiperusteluihin
45
3.3 Voiko systeemiargumentti olla pro- tai contra-puolella?
3.3 Molemmilla!
46
3.3 Mitä Systeemiargumentilla voidaan tehdä?
3.3 Perustella lain sanamuodosta irtaantuvaa tulkintaa tai puolustaa sanamuodossa pitäytymistä
47
3.3 Lue: Julkilausutut järjestelmä- ja systeemikäsitteet tulisikin mielestämme perusteluiden kokonaisuudessa avata siten, että niiden merkitys ratkaisun lopputuloksen kannalta on ymmärrettävissä.
3.3 Luettu
48
3.3 Systeeminen tulkintamalli edellyttää mitä?
3.3 Oikeudellisen ratkaisun tekijä tutkii kokonaisuudessaan sen säädösympäristön, joka on otettava huomioon kulloinkin kysymyksessä olevaa oikeudellista ongelmaa ratkaistaessa
49
3.3 Riittääkö Oikeudellisten ongelmien ratkaisussa, että ratkaisun tekijä tuntee tai löytää yksittäisen säännöksen, vaan pitääkö hänen on oltava tietoinen myös asiaan liittyvästä prosessuaalisesta ja aineellisoikeudellisesta sääntelykokonaisuudesta?
3.3 Ei riitä.
50
3.4 Kaikki oikeudelliset lähteet ovat tekstejä ja edellyttävät siten lähtökohtaisesti kielellistä tulkintaa. Onko Lainsäädännön tulkintaan liitettyä tavoitteellisuutta lähtökohtaisesti liitetty muiden oikeuslähteiden tulkintaan?
3.4 Ei ole.
51
3.4 Mitä on tavoitteellinen tulkinta?
3.4 Lainsoveltaja soveltaa lakia kiinnittäen huomiota sääntelyn päämääriin
52
3.4 Mitkä ovat Tavoitteellisen tulkinnan päämuodot?
3. 4 1. historiallis-tavoitteellinen tulkinta
| 2. teleologinen tulkinta
53
3.4 Mitä on historiallis-tavoitteellinen tulkinta?
3.4 Tulkinta, joka perustuu lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen selvittämiseen
54
3.4 Mitä on teleologinen tulkinta?
3.4 Tulkinta, jossa pyritään toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla oikeusjärjestelmän ja kulloisenkin sovellettavan sääntelykokonaisuuden tavoitteet.
55
3.4 Oikeuskirjallisuudessa näiden tavoitteellisen laintulkinnan muotojen eroa pyritään joskus selventämään ilmaisuilla subjektiivis-tavoitteellinen, mihin tavoitteelliseen tulkintaan tämä viittaa?
3.4 Historiallis-tavoitteellinen
56
3.4 Mikä on toinen ilmaisu Oikeuskirjallisuudessa, jolla yritetään selventää konseptia teleologinen laintulkinta?
3.4 Objektiivis-tavoitteellinen laintulkinta
57
3.4 Mikä on Ero on subjektiivis-tavoitteellisessa (historiallis- tavoitteellisessa) laintulkinnassa ja teleologisessa tulkinnassa (objektiivis-tavoitteellisessa)?
3.4 Subjektiivis-tavoitteellinen laintulkinta pohjautuu lain esitöiden yleisten ja pykäläkohtaisten perustelujen perusteella selvitettävään lainsäätäjän tahtoon,
Teleologisessa tulkinnassa sääntelytavoitteet tunnistetaan sääntelykokonaisuudesta
58
3.4 Mihin Ilmaisu ”subjektiivinen” viittaa historiallis-tavoitteellinen laintulkinnan yhteydessä?
3.4 Kollektiiviseen lainsäätäjään, ei kulloisenkin lainsoveltajan omiin tavoitteisiin tai ajatuksiin
59
3.4 Lue: Tyypilliset tavoitteellisen laintulkinnan käyttötilanteet ovat kiperiä
tulkintatilanteita, jolloin on hyödynnettävä monipuolisesti erilaisia
oikeudellisen ratkaisun teorian työkalupakkiin sisältyviä tulkinta- ja
argumentaatio-oppeja. Systeeminen ja tavoitteellinen laintulkinta ja
seurausharkinta kytkeytyvät käytännön lainsoveltamisessa usein toi-
siinsa
3.4 Luettu
60
3.4 Usein tavoitteellisessa laintulkinnassa hyödynnetään myös käytännöllistä seurausharkintaa. Mitä on käytännöllinen seurausharkinta?
3.4 Arvioidaan erilaisten laintulkintavaihtoehtojen seurauksia ja verrataan niitä sovellettavien säännösten tarkoitukseen.
61
3.4 Lue: Historiallis-tavoitteellisessa tulkinnassa lain epäselvän kohdan
merkityssisältöä täsmennetään selvittämällä lainsäätäjän alkupe-
räistä tarkoitusta. Tämä tapahtuu esitöihin eli erityisesti hallituksen
esitykseen ja eduskunnan valiokuntien lausuntoihin ja mietintöihin
perehtymällä. Myös lakien tavoitesäännöksiä voidaan hyödyntää selvi-
tettäessä lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta. Kun lain tarkoitus kirja-
taan nykyisin usein lakien tavoitesäännöksiin, ne ovat esitöiden ohella
ensisijaisia lähteitä lain tavoitteen ja tarkoituksen täsmentämisessä ja
sääntelyn systematiikan hahmottamisessa.
3.4
62
3.4 Lue: Esitöillä on suomalaisessa lainsoveltamisessa lähtökohtaisesti erit-
täin keskeinen merkitys. Lakien esityöt ovat nykyisin varsin laajoja
ja perusteellisia ja niihin viitataankin hyvin usein ja laajasti tuomio-
istuinten ratkaisuissa. Viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnalle
on luonteenomaista lainsäätäjän tarkoituksen kunnioittaminen. Lain-
säätäjän tahtoa ja tarkoitusta ei oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa
tosin sanoen juurikaan kyseenalaisteta. Joskus esityöt ovat esimerkiksi
lainvalmistelun heikon tason vuoksi kuitenkin ristiriitaisia ja puut-
teellisia, eikä niistä ole aina apua yksittäisessä konkreettisessa tulkin-
tatilanteessa. Esitöiden merkitys heikkenee myös ajan kuluessa, kun
käytännön elämän ongelmatilanteet muuttuvat ja toisaalta lain sisältö
täsmentyy oikeuskäytännössä.
3.4 Luettu.
63
3.4 Lue: Esimerkkinä lain tavoitesäännöksiin tukeutuvasta tavoitteellisesta
laintulkinnasta voidaan mainita metsälain (1093/1996) tulkintaan liit-
tyvä ratkaisu KHO 2008:66.
Ratkaisussaan 2008:66 KHO katsoi, että metsälain ja sen nojalla an-
nettujen alemmanasteisten säädösten säännöksiä on tulkittava ottaen
huomioon metsälainsäädännön tavoitteet tavoitteellista laintulkintaa
käyttäen. Metsälain tavoite on muotoiltu seuraavasti: ” – – lain tarkoi-
tuksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti
kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän
tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään”
(metsälain 1 §). KHO katsoi, että metsälain kestävällä hyvällä tuotolla
ei tarkoiteta liiketaloudellista, vaan kansantaloudellista tuottoa. Säänte-
lyn tavoitteena on kansantalouden edun mukaisesti taata metsien mah-
dollisimman suuri puun tuotto, mutta metsätalouden liiketaloudellinen
(yksityistaloudellinen) kannattavuus ei ole metsälain tavoite. KHO:n pe-
rusteluissa esitöillä eli hallituksen esityksellä ja perustuslakivaliokunnan
lausunnolla oli metsälain tavoitesäännöksen ohella keskeinen merkitys.
3.4 Luettu
64
3.4 Koska lain esityöt ovat edellä kuvatuin tavoin keskeinen oikeuslähde ja samalla keskeinen lain säännösten tulkinnan väline, erityisesti mihin viitataan tuomioistuinten ratkaisuissa lähes säännönmukaisesti?
3.4 Hallituksen esityksiin (HE)
65
3.4 Lue: Toisena tavoitteellisen laintulkinnan erityismuotona voidaan pitää
teleologista tulkintaa. Teleologinen laintulkinta on perinteisesti yh-
distetty erityisesti EU-oikeuden tulkintaan. Teleologisella tulkinnalla
ei EU-oikeudessa pääsääntöisesti kuitenkaan tarkoiteta yksittäisen
säädöksen tai säännöksen tarkoituksen mukaista tulkintaa. Teleolo-
gista tulkintaa harjoitetaan sen sijaan yleisemmistä, järjestelmätason
tavoitteista (esimerkiksi integraation edistäminen) käsin. Tavoitteelli-
nen laintulkinta kotimaisessa oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on
siten tässä suhteessa erityyppistä kuin teleologinen laintulkinta EU-
oikeudessa. Tavoitteellinen laintulkinta kotimaisessa lainsoveltamises-
sa on vahvasti esityösidonnaista, mutta EU-oikeudessa esityöt ovat
varsin vaatimattomia eikä niillä ole juurikaan merkitystä oikeusläh-
teenä. Oikeuskirjallisuudessa tavoitteellisella laintulkinnalla ja teleolo-
gisella tulkinnalla näkee joskus tarkoitettavan samaa asiaa (käsitteitä
käytetään synonyymeinä), mutta edellä kuvatuista syistä emme pidä
tällaista terminologista rinnastusta onnistuneena.
3.4 Luettu
66
3.4 Lue: Euroopan unionin tuomioistuimen laintulkintamallissa systeemisen
tulkinnan rinnalla korostuvassa teleologisessa tulkinnassa pyrkimyk-
senä on löytää sekä oikeusjärjestelmän että kulloisenkin sääntelykoko-
naisuuden tarkoituksen tehokkaimmin toteuttava tulkintavaihtoehto.
EU-oikeudelliselle teleologiselle tulkinnalle on leimallista, että sään-
nöksen tarkoitus ja päämäärä voidaan asettaa etusijalle myös siinä
tilanteessa, jossa säännöksen sanamuoto ja tarkoitus näyttävät olevan
ristiriidassa keskenään. Teleologisen tulkinnan perustana ovat unio-
nin perussopimusten tarkoitusmääräyksiin kirjatut unionin tavoitteet
sekä unionin yleiset oikeusperiaatteet, usein vapaan liikkuvuuden pe-
riaatteet. Säännöstä teleologisesti tulkittaessa vaihtoehdoista valitaan
se, jonka katsotaan parhaiten edistävän jotain järjestelmän tavoitetta
tai yhteiskunnallista tavoitetta. Tässä mielessä teleologinen tulkin-
ta voi olla eräänlainen seurausharkinnan (ks. luku 3.9) ja reaalisen
argumentaation variaatio, mikä osoittaa osaltaan tulkinnan ja argu-
mentaation rajapinnan häilyvyyden.
Kun EU-oikeudessa tavataan puhua teleologisesta tulkinnasta, Eu-
roopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmässä puhutaan samaa tulkin-
tamallia tarkoittaen meta-teleologisesta tulkinnasta. Sillä tarkoitetaan
ihmisoikeussopimuksen tulkitsemista niiden arvojen ja periaatteiden
pohjalta, joiden varaan sopimus on rakennettu.
3.4 Luettu.
67
3.5 Mikä on vahvasti vaikkutanut Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan omaksumiseen Suomessa?
3.5 Suomen liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen (vuonna 1989) ja erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö
68
3.5 Perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan velvoittaa nimenomaisesti myös mikä säännös?
3.5 Perustuslain säännös, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (PL 22 §).
69
3.5 (Perusoikeusmyönteinen laintulkinta) Lain erilaisista tulkintavaihtoehdoista on siten valittava mikä?
3.5 Joka parhaiten edistää perusoikeuksien toteutumista
70
3.5 Lue: Asiassa KHO 2017:151 oli korkeimman hallinto-oikeuden tiivistelmän
mukaan kysymys siitä, että poliisilaitos oli kokoontumislain (530/1999)
15 §:n 1 kohdan nojalla kieltänyt tilataide-esitykseen sisältyneen koh-
tauksen, jossa vanhempi nainen istui ja esityksen päätteeksi makasi
alastomana valaistussa lasikopissa kadulla olevalla aukiolla. Päätöksen
perustelujen mukaan oli ilmeistä, että toiminta täyttää rikoslain 17 luvun
21 §:n sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista koskevan rikok-
sen tunnusmerkistön. Korkein hallinto-oikeus tuli ratkaisussaan siihen
johtopäätökseen, että kun otettiin huomioon rikoksen tunnusmerkistön
täyttymisen tulkinnanvaraisuus ja perus- ja ihmisoikeussäännöksiin
perustuva tarve tulkita myös sananvapautta rajoittavaa kokoontumis-
lain 15 §:ää näissä olosuhteissa perusoikeuksien toteutumista koko-
naisuutena parhaiten edistävällä tavalla, ei voitu pitää ilmeisenä, että
kohtauksen esittäminen alkuperäisessä muodossaan olisi lainvastaista.
Poliisilla ei siten ollut oikeutta ennalta kieltää kohtauksen esittämistä
sen suunnitellussa muodossa. Perusteluista ilmenee, että punnittuaan
eri näkökohtia korkein hallinto-oikeus katsoi, että kokoontumislain 15
§:n 1 kohtaa on perustuslainmukaisesti tulkittava siten, että poliisilla
ei ole ollut oikeutta ennalta kieltää puheena olevaa esitystä sen suun-
nitellussa muodossa.
3.5 Luettu
71
3.5 Lue: Lain ja perustuslain väliseen suhteeseen liittyy myös kysymys lakien
perustuslainmukaisuudesta. Lähtökohtaisesti lait säädetään perustus-
lain mukaisiksi. Keskeinen osa lainvalmistelua on sen varmistaminen,
että ehdotettava laki ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Lainval-
mistelussa lakiesitystä arvioidaan erityisesti perustuslain 2 luvussa
säädettyjen perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta. Eduskunnan
perustuslakivaliokunta arvioi tarvittaessa hallituksen esitysten perus-
tuslainmukaisuuden ja pyrkii varmistamaan, että säädettävät lait eivät
ole ristiriidassa perustuslain kanssa.
3.5 Luettu
72
3.5 Lue: Joissakin tilanteissa laki voi kuitenkin olla perustuslain vastai-
nen, esimerkiksi loukata jotakin perusoikeutta. Perustuslain mukaan
tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos
lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustus-
lain kanssa (PL 106 §). Säännöksen soveltaminen tarkoittaa yleensä
sitä, että jotakin lain säännöstä ei voida käyttää ratkaisun perustee-
na, koska sen todetaan olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. Kyn-
nys todeta lain säännös nimenomaisesti perustuslain vastaiseksi on
hyvin korkealla. Säännöksen soveltaminen edellyttää muun ohessa,
että lain perustuslainmukaisuutta ei ole lakia säädettäessä arvioitu
perustuslakivaliokunnassa.
3.5 Luettu
73
3.5 Lue: Perusoikeusmyönteinen laintulkinta on ensisijainen tulkintamalli
suhteessa perustuslain 106 §:n soveltamiseen. Toisin sanoen lain ja
perustuslain välinen jännite tulee yrittää ratkaista ensisijaisesti tulkit-
semalla lakia perusoikeusmyönteisesti siten, ettei lain ja perustuslain
välille syntyisi ristiriitaa. Potentiaalinen ristiriita lain ja perustuslain
välillä tulee siis yrittää välttää tulkitsemalla sovellettavaa tavallisen
lain säännöstä perusoikeusmyönteisesti. Tämä voi edellyttää esimer-
kiksi sovellettavan säännöksen sanamuodon laajentavaa tulkintaa.
Vasta sitten, jos lain ja perustuslain välinen ristiriita ei ole tulkinnan
avulla vältettävissä, harkitaan perustuslain 106 §:n soveltamista
3.5 Luettu
74
3.5 Lue: Perusoikeusmyönteisessä tulkinnassa on Suomen perustuslail-
la keskeinen asema, mutta perusoikeusmyönteinen laintulkinta saa
hyvin usein sisältönsä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja
ihmisoikeustuomioistuimen laajasta oikeuskäytännöstä. Myös Euroo-
pan unionissa, joka on alun perin perustettu yhteisten sisämarkkinoi-
den luomiseksi, on pyritty yhä vahvemmin turvaamaan perusoikeuk-
sia. Perusoikeudet määriteltiin Euroopan Unionissa jo vuonna 2000,
mutta oikeudellisen sitovuutensa Unionin perusoikeuskirja sai vasta
Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009. Perusoikeuskir-
jan artiklat velvoittavat unionin jäsenvaltioiden viranomaisia silloin,
kun ne soveltavat unionin oikeutta. Edellä mainittu huomioon ottaen
perusoikeuskirjan vaikutus lain tulkintaan on rajatumpi kuin ihmis-
oikeussopimuksen. Myös unionin tuomioistuimen perusoikeuksiin
liittyvää oikeuskäytäntöä on toistaiseksi ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytäntöön verrattuna määrällisesti selvästi vähemmän, joten
sillä ei ole ollut kansallisessa laintulkinnassa tästäkään syystä saman-
laista merkitystä kuin ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä.
3.5 Luettu
75
3.5 " Rekisteröinnin esteenä ollut säännös ei ollut näistä syistä sen joustavasta
ilmaisusta huolimatta sellaisessa ilmeisessä ristiriidassa perustuslaissa
säädetyn yhdistymisvapauden kanssa, että se olisi tullut jättää sovel-
tamatta perustuslain 106 §:n nojalla"
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
yhdistyksen rekisteröinnin epääminen oli vakava yhdistymisvapauden
rajoitus. Rekisteröinnin epäämisellä puututtiin yhdistymisvapauteen.
Yhdistyksen rekisteröinnin epääminen edellytti painavaa yhteiskunnal-
lista tarvetta.” Ratkaisun perusteluissa selostetaan laajasti ihmisoike-
ustuomioistuimen tuomioita. KHO kumosi päätöksen ja palautti asian
uudelleen käsiteltäväksi. Johtopäätös on tiivistetty ratkaisun peruste-
luissa seuraavasti: ”Kun yhdistyslain 1 §:n 1 momentin hyvien tapojen
vastaisuutta koskevaa säännöstä tulkitaan perusoikeusmyönteisesti
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä kuvatun oikeuskäytän-
nön valossa [kurs. lisätty], Suomen kannabisyhdistyksen sääntöjen mu-
kainen toiminnan tarkoitus ei edellä lausutuilla perusteilla muodosta
riittävän painavaa perustetta rekisteröinnin epäämiseen
3.5 Luettu
76
3.6.1 Lue: EU-oikeuden oikeuslähteet ja niiden tulkinta- ja argumentaatio-opit
ovat joiltakin osin erilaisia kuin kansallisen oikeuden oikeuslähteitä
koskevat opit. Teemaa käsiteltäessä on pidettävä erillään yhtäältä
EU-oikeuden soveltaminen EU:n omassa päätöksenteossa ja EU:n
erilaisissa oikeudellisissa menettelyissä, toisaalta EU-oikeuslähtei-
den käyttäminen viranomaisten ja tuomioistuinten päätöksenteossa
Suomessa. Kansallisen lainsoveltamisen näkökulmasta olennaista on
siten kiinnittää huomiota siihen, miten EU-oikeudelliset oikeuslähteet
velvoittavat kansallisia lainsoveltajia.
3.6.1 Luettu
77
3.6.1 Lue: Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen perusteella ovat
kehittyneet jäsenvaltioiden ja unionin oikeusjärjestysten keskinäis-
suhdetta määrittelevät EU-oikeuden valtionsisäiset oikeusvaikutus-
mekanismit. Niistä käytännössä tärkeimpiä ovat EU-oikeuden tulkin-
tavaikutus, EU-oikeuden suora soveltaminen, EU-oikeuden välitön
oikeusvaikutus ja EU-oikeuden etusijaperiaate.
3.6.1 Luettu
78
3.6.1 Mitä tarkoitetaan EU-oikeuden tulkintavaikutuksella?
3.6.1 Kansallisen tuomioistuimen ja viranomaisen velvollisuutta tulkita kansallisen oikeuden säännöstä EU-oikeuden valossa ja sen tavoitteiden mukaisesti
79
3.6.1 Tulkintavaikutus on hyvin yleinen lainsoveltamisessa hyödynnettävä argumentaatiomalli kaikilla millä oikeudenaloilla?
3.6.1 Joissa kansallisen lainsäädännön taustalla on EU:n antamia direktiivejä. Jos kansallinen laki on säädetty direktiivin täytäntöönpanemiseksi, kansallisen lain tulkinnassa on otettava huomioon myös kyseisen lain taustalla oleva direktiivi.
80
3.6.1 Mitä tarkoitetaan EU-oikeuden suoralla soveltamisella?
3.6.1 Jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja viranomaisten velvollisuutta perustaa ratkaisunsa suoraan EU-oikeuden säännökseen. EU:n asetukset ovat sellaisenaan suoraan sovellettavaa EU-oikeutta (ks. luku 2.2).
81
3.6.1 Lue: Jotta EU-oikeuden säännökselle voidaan antaa välitön oikeusvaikutus kansallisessa lainsoveltamisessa, edellytyksenä on, että sovellettava EU-oikeuden säännös on täsmällinen, yksityiskohtainen ja ehdoton. Jos kyse on direktiivin säännöksestä, välittömän oikeusvaikutuksen edellytyksenä on lisäksi, että direktiivin asianmukainen täytäntöönpano määräajassa on laiminlyöty tai jäsenvaltio on pannut direktiivin virheellisesti täytäntöön.
3.6.1 Luettu
82
3.6.1 EU:n oikeuden etusijaperiaatteen mukaan EU-oikeuden säännöstä tulee soveltaa miten?
3.6.1 Ristiriidassa olevan kansallisen säännöksen sijasta.
83
3.6.1 Lue: Euroopan unionin tuomioistuin on muotoillut ja täsmentänyt
etusijaperiaatteen sisältöä useissa ratkaisuissaan, joissa se on koros-
tanut, että perussopimuksen tavoitteista ja hengestä voidaan päätellä,
ettei EU-oikeuden tehokkuus voi vaihdella eri jäsenvaltioissa. EU-oi-
keuden tehokkuus edellyttää, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa kan-
sallista lainsäädäntöään EU-oikeuden edelle. Jäsenvaltioiden kaikilla
tuomioistuimilla ja nykyisin myös viranomaisilla on velvollisuus oma-
aloitteisesti olla soveltamatta EU-oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa
kansallista säännöstä riippumatta siitä, onko kansallinen säännös
säädetty ennen vai jälkeen EU-säännöksen säätämisen.
3.6.1 Luettu
84
3.6.1 Etusijan antaminen EU-oikeudelle on kuitenkin vasta viimekätinen keino. Ennen etusijaperiaatteeseen turvautumista säännösten välinen ristiriita tulee pyrkiä poistamaan miten?
3.6.1 Tulkitsemalla kansallista lainsääntöä EU-oikeuden mukaisesti.
85
3.6.1 Totta vai tarua: Etusijaperiaate ei myöskään tarkoita kansallisen säännöksen kumoamista, vaan se merkitsee kansallisen säännöksen jättämistä soveltamatta yksittäisessä, konkreettisessa lainsoveltamistilanteessa.
3.6.1 Totta
86
3.6.2 Lue: EU-oikeus ja ihmisoikeussopimus ovat säädännäistä oikeutta siinä missä puhtaasti kansallisperäiset säädöksetkin. Lähtökohtaisesti myös niihin soveltuvat ne tulkintaoppeja koskevat perusperiaatteet, muun ohessa kielellinen tulkinta, joita tässä luvussa on kuvattu. Eri tulkintamallien käyttökelpoisuus ja painopiste kuitenkin vaihtelevat, kun säädöstyyppi muuttuu.
EU-oikeuden tulkinnassa on otettava erityisesti huomioon edellä
kuvatut valtionsisäisiä oikeusvaikutuksia koskevat periaatteet, jotka
määrittävät toisaalta EU-oikeuden oikeuslähdeopillista asemaa ja toi-
saalta sen tulkintaa. Unionin järjestelmässä ei ole päämäärähakuisen
tulkintatendenssin myötä tukeuduttu pelkästään tulkittavan EU-oi-
keuden säännöksen sanamuotoon ja kielelliseen tulkintaan, lausek-
keen lainsäädäntöhistoriaan tai edes sen systeemiseen kontekstiin
osana laajempaa säädöskokonaisuutta, vaan unionin tuomioistuin
on saattanut – joskus myös säännöksen sanamuodosta riippumatta –
omaksua tulkinnan, joka parhaiten vastaa sitä, miksi koko Euroopan
unioni on perustettu ja mihin sillä pyritään.
3.6.2 Luettu
87
3.6.2 Lue: Edellä kuvatun tavoitteellisen tulkintamallin on tehnyt laajasti tun-
netuksi nimenomaan unionin tuomioistuin ja sen edeltäjä Euroopan
yhteisöjen tuomioistuin. Unionin tuomioistuin on tunnettu siitä, et-
tä se pyrkii hakemaan tulkintaa, joka vastaa sitä tarkoitusta, johon
yhteisön ja sittemmin unionin perustamisella on pyritty. Euroopan
yhteisöjen tuomioistuin katsoi jo vuonna 1982 CILFIT-tapauksessa,
että jokainen säännös on sijoitettava asiayhteyteensä ja sitä on tul-
kittava siten, että otetaan huomioon EU-oikeus kokonaisuudessaan,
sen tavoitteet sekä sen kehitysaste tulkittavana olevan säännöksen
soveltamisajankohtana. Jo tästä ratkaisusta on siis luettavissa tavoit-
teellisen, mutta myös systeemisen tulkinnan korostaminen.
3.6.2 Luettu.
88
3.6.2 Lue: Toinen klassinen esimerkki teleologisesta tulkinnasta EU-oikeudes-
sa on unionin tuomioistuimen vuodelta 1991 oleva Francovich-rat-
kaisu (C-6 & 9/90). Siinä tuomioistuin katsoi, että tuolloin voimassa
olleen perustamissopimuksen kokonaisuudesta oli johdettavissa jä-
senvaltioiden vahingonkorvausvelvollisuus yksityisille henkilöille ai-
heutuneesta vahingosta unionin oikeuden rikkomisen johdosta, vaikka
perustamissopimus ei sisältänyt korvausvastuuta koskevaa säännöstä.
Tuomioistuin perusteli ratkaisuaan viitaten yleisesti EU-oikeuden te-
hokkuuteen sekä EU-oikeudessa tunnustettuun yksilöiden oikeuksien
tehokkaaseen oikeussuojaan.
3.6.2 Luettu.
89
3.6.2 Erilaisten materiaalisten tavoitteiden rinnalle on siten nostettu teleologista tulkintaa yhtä lailla keskeisesti ohjaavat periaatteet, kuten (nimeä 3)?
3.6.2 Etusija-, lojaliteetti- ja tehokkuusperiaate.
90
3.6.2 Samoin kuin ihmisoikeusjärjestelmän myös unionin oikeuden tavoitteet voivat toteutua ainoastaan, jos jäsenvaltiot sitoutuvat niitä noudattamaan. Samoin kuin ihmisoikeussopimusta, myös unionin oikeutta tulkitaan kahdella eri tasolla: mitkä nämä ovat?
3.6.2 Unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.
91
3.6.2 EU-oikeuden valtionsisäisiä oikeusvaikutuksia koskevat opit on ollut tarve kehittää juuri minkä päämäärien saavuttamiseksi?
3.6.2 Unionin aineellisoikeudellisten päämäärien
92
3.6.2 EU-oikeuden valtionsisäisiä oikeusvaikutuksia koskevat opit on ollut tarve kehittää juuri unionin aineellisoikeudellisten päämäärien saavuttamiseksi. Siksi teleologiseen tulkintamalliin on liitetty tiiviisti myös sellaiset tulkintaperiaatteet kuten mitkä? (nimeä 2)
3.6.2 Välitön oikeusvaikutus ja tulkintavaikutus.
93
3.6.2 Lue: Ihmisoikeussopimusta, joka sisältää pääasiassa varsin joustavasti muotoiltuja säännöksiä, tulkitaan puolestaan lähtökohtaisesti valtiosopimusoikeutta koskevan MINKÄ mukaisesti?
3.6.2 Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) 31(1) artiklan mukaisesti.
94
3.6.2 Ihmisoikeussopimusta, joka sisältää pääasiassa varsin joustavasti muotoiltuja säännöksiä, tulkitaan puolestaan lähtökohtaisesti valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) 31(1) artiklan mukaisesti. Se edellyttää, että sopimusta on tulkittava miten?
3.6.2 ”Sen tavoitteiden ja päämäärän valossa”
95
3.6.2 Ihmisoikeussopimuksen tavoitteellinen tulkinta kiinnittyy niihin arvoihin ja periaatteisiin, jonka varaan koko järjestelmä perustuu – yksinkertaisimmin ilmaistuna ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamiseen. Päämäärälähtöisen tulkinnan lisäksi Wienin yleissopimuksessa tunnistetaan tulkinnan lähtökohdiksi myös mitkä tulkinnat?
3.6.2 Perinteiset sanamuodon mukaiset tulkinnat ja esitöiden (travaux préparatoires) asemaa korostavat tulkinnat.
96
3.6.2 Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin jättänyt oikeuskäytännössään nämä perinteiset tulkintamenetelmät sivuun ja keskittynyt
niiden sijaan ennen kaikkea mihin tulkintaan?
3.6.2 Tavoitteelliseen, dynaamiseen ja konsensusta painottavaan tulkintaan.
97
3.6.2 Ihmisoikeussopimuksen keskeinen tavoite on suojella ihmisoikeuksia ja tästä seuraa muun muassa, että sopimuksessa turvattujen oikeuksien täytyy olla tehokkaita ja käytännöllisiä. Mikä on tämän nimitys?
3.6.2 Tehokkuusperiaate.
98
3.6.2 Tehokkuusperiaatteen lisäksi päämäärälähtöinen tulkinta on läheisessä yhteydessä ihmisoikeustuomioistuimen luomiin muihin tulkintaoppeihin, kuten mihin? (Nimeä 2)
3.6.2 Ihmisoikeussopimuksen autonominen tulkinnan periaate ja dynaamis-evolutiivinen tulkinta
99
3.6.2 Lue: Dynaamis-evolutiivinen tulkinta:
Perussopimuksen tai EU-säädösten määräyksiä tulkitaan ottaen huomioon unionin oikeusjärjestyksen ja yleensä integraation tila ja kehitysaste tulkinta-ajankohtana.
3.6.2 Luettu
100
3.6.2 Ihmisoikeussopimuksen autonomisen tulkinnan periaatteen ja dynaamis-evolutiivisen tulkinnan mukaan mitä voidaan tehdä poiketen normaalista?
3.6.2 Säännöksen sanamuodosta voidaan irtaantua jo varsin kauaksi sopimuksen päämäärien tehokasta toteutumista tavoiteltaessa
101
3.6.2 Lue: Sekä unionin oikeuden että ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa
teleologia ja systeeminen tulkinta on liitetty siinä määrin kiinteästi
yhteen, että voi olla lopulta varsin vaikeaa määritellä, missä toinen
loppuu ja toinen alkaa. Eri tulkintamallien välillä tapahtuvat liukumat
ovat siis oikeudellisessa tulkinnassa varsin tavanomaisia säädöstyy-
pistä riippumatta.
3.6.2 Luettu
102
3.7.1 Oikeusjärjestyksen eri säännökset kietoutuvat yhteen yhä tiheämmäksi, toisiinsa liittyväksi verkoksi. Eri lakien väliset päällekkäisyydet, ristikkäisyydet ja linkittyneisyys lisääntyvät. Miksi ilmiötä voidaan kutsua?
3.7.1 Oikeuden verkosto- ja kudosrakenteeksi
103
3.7.1 Mikä on oikeuden verkosto- ja kudosrakenteen lisääntymisen Taustalla?
3.7.1 Oikeuden monimutkaistuminen: kansallinen lainsäädäntömassa kasvaa ja kansallinen ja ylikansallinen sääntely on osittain rinnakkaista (esimerkiksi ihmis-oikeussopimus) ja osittain sisäkkäistä (EU-oikeus).
104
3.7.1 Toisiinsa kytkeytyneiden, verkostoituneiden säännösten välisten suhteiden hallinnassa käytetään monipuolisesti erilaisia mitä?
3.7.1 Tulkinta- ja argumentaatio-oppeja.
105
3.7.1 Lue: Yleislakien merkitys lakien valmistelussa on korostunut oikeuden
monimutkaistuessa. Yleislakeja säätämällä oikeusjärjestys pyritään
pitämään mahdollisimman johdonmukaisena. Uudet lait pyritään
myös laatimaan yleislakien mukaisiksi. Säännös, joka muodostaa
poikkeuksen yleislain säännökseen, voidaan lainvalmisteluohjeiden
mukaan säätää vain, jos siihen on erityinen, painava syy. Esimerk-
keinä yleislaeista voidaan mainita hallintolaki, rikoslaki (39/1889) ja
vahingonkorvauslaki (412/1974).
Yleislakien kunnioittaminen on myös ensisijainen laintulkinnan
lähtökohta. Monimutkaistuvan sääntelyn vuoksi oikeusjärjestyksen
johdonmukaisuutta ylläpitävillä yleislaeilla ja yleislaeista johdettavilla
argumenteilla on erilaisten lisääntyvien päällekkäisongelmien vuoksi
yhä keskeisempi merkitys.
3.7.1 Luettu
106
3.7.1 Yleislakien kunnioittamisen periaate on eräs ilmentymä yhteensovittamisajattelusta lainsoveltamisessa. Mitä Yhteensovittamisajattelu tarkoittaa?
3.7.1 Tulkittavien säännösten välistä ristiriitaa tulee tulkinnallisesti välttää ja pyrkiä ensisijaisesti tilanteeseen soveltuvien eri säännösten yhteensovittavaan tulkintaan.
107
```
3.7.1 Lue: Muina esimerkkeinä yhteensovittamisajattelusta voidaan mainita perusoikeusmyönteinen
laintulkinta (ensisijainen verrattuna PL 106 §:n soveltamiseen) ja
direktiivien tulkintavaikutus (ensisijainen verrattuna EU:n oikeuden
etusijaperiaatteen käyttämiseen).
```
Erityisesti systeemisellä ja tavoitteellisella tulkinnalla on läheinen
yhteys yleislain kunnioittamisen periaatteeseen. Yleislakien pääsään-
nöiksi tarkoitetut säännökset ja muut lainsäätäjän oikeudenalakoh-
taista systematiikkaa ilmentävät ratkaisut muodostavat kiinnekohtia
systeemisessä laintulkinnassa. Tavoitteellisessa laintulkinnassa yleis-
laeilla taas voi olla merkitystä, kun lainsoveltaja pyrkii tunnistamaan
sääntelyalueen keskeisiä lähtökohtia.
3.7.1 Luettu
108
3.7.2 Lue: Oikeusperiaatteiden käyttäminen oikeudellisen päätöksenteon perus-
tana eroaa sääntöjen soveltamisesta. Säännöt ja oikeusperiaatteet ovat
luonteeltaan erilaisia oikeusnormeja, ja tähän eroon on kiinnitettävä
huomiota niitä käytettäessä. Sääntöjä voidaan luonnehtia ”joko–tai
-tyyppisiksi” normeiksi, kun oikeusperiaatteille taas on luonteen-
omaista painoulottuvuus. Tämä johtuu siitä, että säännöt on yleensä
muotoiltu yksityiskohtaisemmiksi kuin oikeusperiaatteet.
Sääntö voi olla esimerkiksi muotoa ”joka varastaa toisen hallusta ir-
tainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen
enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi” (rikoslaki 28 luku 1
§). Oikeusperiaate taas ei ole yhtä tarkkarajaisesti määriteltävissä, vaan
sen yleisyystaso on korkea. Esimerkkeinä lukuisista oikeusperiaatteis-
ta voidaan mainita yhdenvertaisuusperiaate, suhteellisuusperiaate ja
heikomman suojan periaate.
3.7.2 Luettu
109
3.7.2 Lue: Sääntöjen ja periaatteiden välistä eroa on tavattu konkretisoida si-
ten, että sääntö joko soveltuu tai ei sovellu kulloiseenkin oikeudelli-
seen ongelmaan. Koska oikeusperiaatteen yleisyystaso on korkea, sen
soveltuvuus tulee ratkaista punninnan kautta. Oikeusperiaatteita on
tapana luonnehtia siten, että niitä sovelletaan ”enemmän tai vähem-
män”. Oikeusperiaatteille on myös tyypillistä, että useampi periaate voi
tulla sovellettavaksi yhtä aikaa, ja niiden välillä voi olla myös ristive-
toa.
3.7.2 Luettu
110
3.7.2 Sääntöjen ja periaatteiden ero on suhteellistunut erityisesti kahdesta syystä. Nykyaikaisessa lainsäädännössä käytetään tarkoituksella ja tietoisesti erilaisia lainsoveltajalle harkinnanvaraa jättäviä avoimia muotoiluja. Eri oikeudenaloilla ja oikeusteoreettisessa keskustelussa tällaisia säännöksiä luonnehditaan erilaisilla käsitteillä, esimerkiksi miksi?
3.7.2 Yleislausekkeiksi, punnintanormeiksi, tavoitenormeiksi tai joustaviksi normeiksi.
111
3.7.2 Lue: Näiden säännösten soveltamiseen liittyviä erityispiirteitä
ei voida tavoittaa sääntö–periaate -erottelun avulla. Lisäksi erojen
suhteellistumiseen vaikuttaa se, että myös oikeusperiaate voi olla osa
säädännäistä oikeutta. Jos oikeusperiaatteesta säädetään laissa, sen
sisältöä voidaan määritellä suoraan kyseisessä säännöksessä ja ainakin
lain esitöissä.
3.7.2 Luettu.
112
3.7.2 Lue: Oikeusteoreettisessa keskustelussa on erilaisia käsityksiä siitä, ovat-
ko oikeusperiaatteet oikeuslähteitä (lakien säännöksiä eli normiformu-
laatioita) vai oikeusnormeja, jotka tunnistetaan ja löydetään tulkinnan
avulla säännöksistä. Tässä esityksessä on omaksuttu jälkimmäinen nä-
kemys: laeissa ja muissa säädöksissä on säännöksiä (normiformulaati-
oita), joiden tulkinnan kautta täsmentynyttä merkityssisältöä voidaan
haluttaessa kuvata säännöksi tai periaatteeksi.
3.7.2 Luettu
113
3.7.2 Tässä omaksuttu käsitys periaatteista oikeusnormeina tarkoittaa,
että lain säännöksen kielellinen muotoilu ei ole säännöksen oikeus-
normiluonteen (sääntö vai oikeusperiaate) kannalta ratkaiseva. Esi-
merkiksi ympäristönsuojelulain (527/2014) 7 §:ssä on säännös toi-
minnanharjoittajan velvollisuudesta ehkäistä ja rajoittaa ennakolta
ympäristön pilaantumista. Säännöksen kielellisessä muotoilussa ei
suoraan viitata mitenkään periaatteeseen. Säännöksen mukaan toi-
minnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön
pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voi-
da kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäisek-
si. Toiminnanharjoittajan on lisäksi säännöksen mukaan rajoitettava
toimintansa päästöt mahdollisimman vähäisiksi. Kielellisestä muotoi-
lustaan huolimatta perusvelvollisuus ympäristön pilaantumisen ennal-
taehkäisemiseen sisältää säännöstä sovellettaessa oikeusnormin, jota
voidaan pitää periaateluonteisena. Oikeuskirjallisuudessa säännöksen
ilmaisemaa periaatetta on tapana kutsua ennaltaehkäisyn ja haittojen
minimoinnin periaatteeksi.
3.7.2 Luettu
114
3.7.2 Lue: Periaatteet toimivat oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa sekä
itsenäisesti sovellettavina oikeusnormeina (ratkaisuperiaatteina)
että sääntöjen tulkintaan vaikuttavina argumentteina eli tulkinta-
periaatteina. Periaatteiden käyttäminen juuri tulkintavälineenä on
tunnusomaisin periaatteiden käyttötapa. Tällöin sovellettavaa lain
säännöstä pyritään tulkitsemaan siten, että tulkinnan lopputulos olisi
sopusoinnussa kyseisen oikeudenalan oikeusperiaatteiden kanssa.
3.7.2 Luettu
115
3.7.2 Lue: Esimerkkinä oikeusperiaatteen käyttämisestä ratkaisun perusteena
voidaan mainita arvonlisäverotusta koskeva ratkaisu KHO 2009:81
Ratkaisussa KHO 2009:81 kohdassa sovellettavat oikeusohjeet todetaan
muun muassa seuraavaa: ”Arvonlisäverolaissa ei ole luottamuksensuojaa
koskevaa säännöstä. Verotusmenettelystä annettua lakia, mukaan luki-
en lain 26 §:n 2 momentissa säänneltyä luottamuksensuojaperiaatetta,
sovelletaan vain laissa mainittuihin veroihin, joihin arvonlisävero ei
kuulu. Luottamuksensuojaperiaate on kuitenkin yksi hallintomenette-
lyssä noudatettavista oikeusperiaatteista, mikä ilmenee myös 1.1.2004
voimaan tulleen hallintolain 6 §:stä. Säännöksen mukaan luottamuk-
sensuojaperiaate merkitsee sitä, että viranomaisen toimien on suojattava
oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.” Asiassa KHO
arvioi luottamuksensuojaperiaatteen näkökulmasta veroviraston yri-
tykselle antamaa ohjausta.
3.7.2 Luettu
116
3.7.2 Lue: Sen lisäksi, että lainsäädäntö voi olla edellä kuvatuin tavoin pääl-
lekkäistä ja ristikkäistäkin, yksittäinen laki – varsinkin, jos sitä on
muutettu ja täydennetty useita kertoja ilman, että se olisi ollut niin
kutsutun kokonaisuudistuksen kohteena – voi olla sellaisenaan var-
sin hajanainen. Oikeusperiaatteet luovat osaltaan johdonmukaisuutta
lakien tulkintaan.
3.7.2 Luettu
117
3.7.3 Sääntöjen ja oikeusperiaatteiden välinen ero tulee havainnollisesti esille, kun lainsoveltamisessa joudutaan ratkaisemaan sääntöjen tai oikeusperiaatteiden välisiä jännitteitä ja ristiriitoja. Jos säännöt ovat ristiriidassa keskenään, voidaan käyttää seuraavia ohjaavia valintasääntöjä? (Nimeä 3)
3.7.3 Lex superior, lex specialis ja lex posterior.
118
3.7.3 Mitä jokainen seuraavasta tarkoitaa: lex superior, lex posterior, lex specialis?
3.7.3 Ylempi normi syrjäyttää alemman (lex superior), samantasoinen uudempi normi syrjäyttää vanhemman (lex posterior) ja erityisnormi syrjäyttää yleisnormin (lex specialis).
119
3.7.3 Lue: Sääntöristiriitojen ratkaisemista ohjaavien valintasääntöjen käytös-
sä on olennaista huomata, että niiden käytössä ei ole kyse tulkinnasta.
Ristiriitoja ratkaistaan vasta tulkinnan jälkeen, ja kyse on siis tulkit-
tujen oikeusnormien (ei lakien säännösten eli normiformulaatioiden)
välisten ristiriitojen ratkaisemisesta. Laintulkinnassa on ensin pyrittä-
vä tulkitsemaan lakien säännöksiä siten, ettei tilanteeseen soveltuvien
eri säännösten välille syntyisi ristiriitaa.
3.73 Luettu
120
3.7.3 Tässä kohtaa on tarpeen kiinnittää huomiota eroon käsitteiden ”sääntö” ja ”säännös” välillä. Säännöksellä viitataan mihin?
3.7.3 Lain (tai muun säädöksen) johonkin yksittäiseen kohtaan (pykälään tai momenttiin)
121
3.7.3 Lue: Säännös voi normiluonteeltaan taas edellä
todetulla tavalla olla joko sääntö- tai periaatetyyppinen. Siten myös
sääntöjen ja säännösten välinen ristiriita ovat kaksi eri asiaa.
3.7.3 Luettu
122
3.7.3 Lue: Sääntöjen välisellä ristiriidalla viitataan tulkittujen säännösten välille tulkinnan
jälkeen jääneeseen ristiriitatilanteeseen, joka voidaan ratkaista yleensä
vain edellä mainittuja valintasääntöjä (esim. lex specialis) käyttäen.
Säännösten välisestä ristiriidasta puhuttaessa kyse on vasta alustavasta
havainnosta, että tapaukseen soveltuvat säädösten säännökset näyt-
täisivät olevan ristiriidassa keskenään. Ensisijaisesti tuollainen alus-
tava, säännösten väliseltä ristiriidalta näyttävä tilanne on pyrittävä
ratkaisemaan tulkitsemalla kyseisiä säännöksiä siten, että ristiriitati-
lanne voidaan välttää, jolloin sovellettavat säännöt siis eivät olekaan
keskenään ristiriidassa.
3.7.3 Luettu
123
3.7.3 Lue: Oikeusperiaatteiden välisiin ristiriitoihin edellä mainittuja valinta-
sääntöjä ei voida käyttää. Oikeusperiaatteiden ominaispiirteiden vuok-
si voidaan myös väittää, etteivät oikeusperiaatteet voi olla varsinaisesti
ristiriidassa keskenään, vaan ainoastaan jännitteisessä suhteessa toi-
siinsa. Oikeusperiaatteiden käyttö oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa
edellyttää edellä todetuin tavoin punnintaa, millä viitataan oikeuspe-
riaatteiden ratkaisutilannekohtaisesti vaihtelevaan oikeudelliseen pai-
noarvoon ja merkitykseen.
3.7.3 Luettu
124
3.7.3 Lue: Myös sääntöjen välisten ristiriitojen ratkaisusääntöjen käyttöön on
suhtauduttava pidättyvästi, ja konkreettisissa ratkaisutilanteissa niitä
voidaan käytännössä hyödyntää varsin harvoin. Oikeudellisen sään-
telyn lisääntyminen ja monimutkaistuminen on lisännyt yksittäisessä
oikeudellisessa ratkaisussa samanaikaisesti sovellettavien sääntöjen
ja periaatteiden määrää. Erityisesti monella julkisoikeuden alueella,
kuten sosiaali- ja ympäristöoikeudessa, lait ovat tyypillisesti rinnakkai-
sia, päällekkäisiä ja toisiaan täydentäviä. Lakien päällekkäisyys ja rin-
nakkaisuus (oikeuden verkosto- ja kudosrakenne) on käytännön lain-
soveltamisessa monella oikeudenalalla paljon yleisempi tilanne kuin
kiperät, aidot sääntöjen väliset ristiriitatilanteet. Samaan tilanteeseen
soveltuu vain poikkeuksellisesti usea säännös sellaisella tavalla, että
niiden yhtäaikainen soveltaminen on mahdotonta ja ristiriitojen rat-
kaisusääntöihin turvautuminen on tarpeen. Sovellettavan säännöksen
valinnan ja siihen aina liittyvän toisen säännöksen eliminoimisen tulisi
olla viimeinen keino, johon turvaudutaan vain silloin kuin muunlainen
argumentaatio ei osoittaudu riittäväksi. Tilanteeseen soveltuvien sään-
nösten yhteensovittaminen on ensisijainen lainsoveltamista ohjaava
lähtökohta ristiriitojen ratkaisusääntöjen käyttämisen sijasta.
3.7.3 Luettu
125
3.7.3 Lue: Säännösten joustavuuden, päällekkäisyyden ja rinnakkaisuuden
lisääntyminen on peruste korostaa kahden teoreettisen lähtökohdan
merkitystä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa. Yhtäältä yleisten oppi-
en ja oikeusjärjestyksen kokonaisuuden hallinnan merkitys painottuu,
toisaalta tilannekohtaisen harkinnan painoarvo lisääntyy. Yksittäisten
säännösten sanamuotoon tukeutuva tulkinta-asenne ei ole käyttökel-
poinen joustavien ja päällekkäisten säännösten maailmassa. Oikeu-
delliset ongelmat on pystyttävä sijoittamaan osaksi oikeusjärjestyksen
kokonaisuutta, toisaalta ratkaistavan tapauksen erityispiirteiden huo-
mioonottamiselle on oltava herkkyyttä ja tilaa.
3.7.3 Luettu
126
3.7.4 Lue: Miten edellä jaksossa 3.7.1 käsitelty yleislain kunnioittamisen peri-
aate ja jaksossa 3.7.3 käsitelty erityislain ensisijaisuutta koskeva lex
specialis -sääntö suhtautuvat toisiinsa? Näiden lainsoveltamisessa
hyödynnettävien tulkintamallien suhteen määrittelyssä on erotettava
seuraavat tilanteet:
1. Yleislain ja erityislain säännösten suhde on määritelty lainsää-
dännössä esimerkiksi linkkisäännöksin tai lakiteknisin syste-
maattisin ratkaisuin selkeästi (ei-tulkinnanvaraisesti). (YLEISIN)
2. Yleislain ja erityislain säännösten suhteen määrittely lainsää-
dännössä esimerkiksi linkkisäännöksin tai lakiteknisin syste-
maattisin ratkaisuin on epäselvä (tulkintaa edellyttävä).
3. Yleislain ja erityislain säännösten suhdetta ei ole määritelty
lainsäädännössä linkkisäännöksin tai lakiteknisin systemaatti-
sin ratkaisuin lainkaan.
4. Yleislain ja erityislain säännökset osoittautuvat soveltamisti-
lanteessa tulkinnan jälkeenkin sovittamattomalla tavalla risti-
riitaisiksi ja niistä voidaan soveltaa vain toista. (LEX SPECIALIS)
Erityislain säännös syrjäyttää yleislain säännöksen lex specialis -sään-
nön perusteella vain tilanteessa 4. Kuten edellä on todettu, olennaista
on oivaltaa, että lex specialis -säännön käytössä ei ole kyse lain tulkin-
nasta. Lex specialis -sääntöä käytetään tulkinnan jälkeen. Säännön
avulla ratkaistaan tulkittujen oikeusnormien välillä ilmenevä ristiriita
eli valitaan sovellettava normi ja eliminoidaan toinen tilanteeseen si-
nällään soveltuva normi.
3.7.4 Luettu
127
3.7.4 Lue: Lex specialis -valintasääntöön on lakien soveltamisessa turvau-
duttava käytännössä erittäin harvoin. Oikeudellisessa ratkaisutoi-
minnassa sellaiset eri lakien väliset ristiriitatilanteet, jotka joudutaan
ratkaisemaan jättämällä tilanteeseen muodollisesti soveltuva säännös
soveltamatta lex specialis -perusteella ovat harvinaisia. Tämä johtuu
ennen kaikkea siitä, että lakien väliset suhteet on pääsääntöisesti
määritelty laissa tai lakiteknisin systemaattisin ratkaisuin. Mahdol-
liset lakien välisiä suhteita koskevat epäselvyydet ratkaistaan ensisi-
jaisesti lakien säännöksiä tulkitsemalla, ei turvautumalla lex specialis
-sääntöön. Toisin sanoen: erityislain säännökset syrjäyttävät kyllä hy-
vin usein yleislain säännökset. Syrjäyttäminen ei kuitenkaan perustu
säännösten väliseen ristiriitaan ja lex specialis -säännön käyttämiseen,
vaan siihen, että yleislaissa tai erityislaissa on säädetty sovellettavien
säännösten ensisijaisuudesta tai toissijaisuudesta taikka lakitekniset
systemaattiset ratkaisut osoittavat säännösten suhteen.
3.7.4 Luettu
128
3.7.4 Lue: Kohdan 1 mukaisessa tilanteessa eri lakien säännösten välillä ei ole
mitään sellaista ristiriitaa, jonka ratkaisemiseen tarvittaisiin lex spe-
cialis -sääntöä. Jos yleislaissa on säädetty laki tai jokin sen säännös
toissijaisesti sovellettavaksi ja jos erityislaissa on ensisijaisesti sovel-
lettavaksi tarkoitettu, yleislaista poikkeava säännös, kyseistä yleis-
laista poikkeavaa erityissäännöstä on tietysti noudatettava (ja vastaa-
vasti yleislain säännös syrjäytyy)
3.7.4 Luettu
129
3.7.4 Lue: Sellaisessa, lainsäädännössä hyvin
yleisessä tilanteessa, erityislain säännös syrjäyttää yleislain säännök-
sen, koska niin on säädetty. Yleissääntelyksi tarkoitetuille säädöksil-
le määritetään tyypillisesti toissijainen soveltamisala suhteessa mah-
dollisiin erityissäännöksiin käyttäen laissa esimerkiksi ilmaisua ”jollei
toisin säädetä”. Yleinen on myös muoto, jossa lakia tai yksilöityä sään-
nöstä ”ei sovelleta, jos muualla laissa säädetään toisin”. Kyse on toissi-
jaisuussäännöksistä, jotka osoittavat kyseessä olevan yleissäännöksen,
joka syrjäytyy tai on toissijainen mahdollisen erityissäännöksen ollessa
voimassa.
Kun lain tai säännöksen yleisyys tai erityisyys määritellään lakiin
sisältyvällä nimenomaisella säännöksellä, ratkaisun lähtökohtana on
silloin luonnollisesti kyseinen säännös ja sen tulkinta. Lex specialis
-sääntö ristiriidassa olevien sääntöjen ratkaisunormina ei siis liity asi-
aan lainkaan, koska mitään ristiriitaa ei ole olemassa.
3.7.4 Luettu
130
3.7.4 Lue: Hyvin yleisellä tasolla asian muotoillen voidaan lähtökohtana sanoa,
että laintulkinnassa yleislain kunnioittamisen periaate on suhteessa
lex specialis -säännön käyttämiseen ensisijainen. Yleislain kunnioitta-
misen periaatteen ensisijaisuus suhteessa lex specialis -sääntöön seu-
raa jo siitä, että lex specialis -säännön käyttämisessä ei edellä todetulla
tavalla ole kyse tulkinnasta, vaan tulkinnan jälkeisestä ristiriidan lau-
kaisemisesta. Lakien epäselviä normiformulaatioita on ensin pyrittä-
vä mahdollisuuksien mukaan tulkitsemaan siten, että oikeusnormien
välistä ristiriitaa ei syntyisi, eikä lex specialis -säännön käytölle olisi
tarvetta. Lex specialis -säännön käyttäminen ristiriitaisten normien
ratkaisusääntönä on kaikessa laintulkinnassa aina siis viimesijaista.
3.7.4 Luettu
131
3.7.4 Lue: Yleislain kunnioittamisen periaatteen ja lex specialis -säännön käy-
tön välistä eroa voi vielä kuvata havainnolla, että lex specialis -säännön
käyttö perustuu nimenomaan siihen, että ratkaisutilanteessa on päätet-
tävä, kumpi tilanteeseen soveltuvista oikeusnormeista on erityisnormi,
kumpi taas syrjäytyvä yleisnormi. Useinhan ristiriitaisilta näyttävien
säännösten tulkinnassa vaikeus on juuri siinä, ettei voida mitenkään
helposti sanoa, kumpi tilanteeseen soveltuvista säännöksistä on yleis-
säännös, kumpi taas erityissäännös. Yleislain kunnioittamisen peri-
aatteen käyttäminen laintulkintaperiaatteena ei edellytä mekaanista
yleissäännös-erityissäännös -kategorisointia: kyse on systematiikan
rakentamisesta ja tavoitteellisen laintulkinnan kiinnekohtien tunnis-
tamisesta ja siten vain eräistä tulkinta-argumenteista osana laajempaa
argumentaatioketjua.
3.7.4 Luettu
132
3.7.4 Lue: Yhteenvetona yleislain ja erityislain välistä suhdetta määrittävät
tulkintaopit voidaan tiivistää seuraavasti:
1. erityislain ja yleislain suhde määrittyy pääsääntöisesti joko
nimenomaisin säännöksin tai sääntelyalueen systematiikan
kautta, jolloin lakien väliseen suhteeseen ei liity oikeudellises-
sa ratkaisutoiminnassa merkittävää epäselvyyttä;
2. erityislain säännökset ovat ensisijaisia suhteessa yleislakiin,
sikäli kun ne poikkeavat yleislaista;
3. erityislakia tulkitaan aina yleislain tavoitteet ja periaatteet
huomioon ottaen ja yleislain säännökset täydentävät erityis-
lain säännöksiä sikäli kun erityislaissa ei ole selvästi tyhjentä-
västi poikettu yleislain säännöksistä;
4. mahdollinen jännite erityislain ja yleislain säännösten välillä
tulee pyrkiä laukaisemaan tulkintateitse siten, että tilanteeseen
soveltuvien säännösten välille ei syntyisi ristiriitaa;
5. jos erityislain säännös osoittautuu tulkinnan jälkeenkin risti-
riitaiseksi yleislain säännöksen kanssa, erityislain säännös syr-
jäyttää yleislain säännöksen lex specialis -säännön mukaisesti.
3.7.4 Luettu
133
3.7.4 Lue: Olennaista KHO:n argumentaatiossa on yleislain säännösten täyden-
tävä soveltaminen siltä osin kuin erityislain säännöksin ei ole poikettu
yleislain säännöksistä. Erityislaki ei siis syrjäytä yleislakia kokonaan,
vaan yleislakia on – yleislain kunnioittamisen periaatteen mukaisesti
– sovellettava erityislain rinnalla sitä täydentävästi.
3.7.4 Luettu
134
3.8.1 Ennakkopäätöksiksi eli prejudikaateiksi kutsutaan ainoastaan minkä ratkaisuja?
3.8.1 Ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja
135
3.8.1 Samanlainen ennakkopäätösasema (prejudikaatti) on myös millä tuomioistuimilla?
3.8.1 Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT)
136
3.8.1 Lue: Vaikka myös alempien oikeusasteiden oikeuskäytännöllä
voi olla edellä kuvatuin tavoin merkitystä oikeuslähteenä, vain en-
nakkopäätöksillä voidaan katsoa olevan varsinaista tuomioistuinten
lainkäyttöä ohjaavaa merkitystä.
3.8.1 Luettu
137
3.8.1 Ennakkopäätösten oikeuslähdeopillinen sitovuus on tosiasiallista ja se on tapana jakaa mihin kahteen sitovuuteen?
3.8.1 Vertikaaliseen ja horisontaaliseen
138
3.8.1 Vertikaalisella tosiasiallisella sitovuudella viitataan mihin? Mikä pitää tehdä jos tästä poiketaan?
3.8.1 Alempien tuomioistuinten tulisi noudattaa ylemmän tuomioistuimen antamaa ennakkopäätöstä. Mikäli ennakkopäätöksestä poiketaan, alemman tuomioistuimen perustelemisvelvollisuus korostuu.
139
3.8.1 Horisontaalisessa tosiasiallisessa sitovuudessa on kysymys mistä?
3.8.1 Lainsoveltajan itsensä sidonnaisuudesta aikaisempaan ratkaisuunsa.
140
3.8.1 Lue: Suomalaisessa järjestel-
mässä on tavattu katsoa, että ylimmät tuomioistuimet eivät ole sidot-
tuja aikaisempiin ratkaisuihinsa, mutta niiden odotetaan avoimesti
perustelevan niin kutsutut linjamuutoksensa.
3.8.1 Luettu
141
3.8.1 Korkeimpaan oikeuteen voi valittaa vain minkä kautta?
3.8.1 Valitusluvan.
141
3.8.1 Korkeimpaan oikeuteen voi valittaa vain minkä kautta?
3.8.1 Valitusluvan.
142
3.8.1 Yksi valitusluvan myöntämisen peruste on oikeudenkäymiskaaressa säädetty mikä?
3.8.1 Ennakkopäätösperusteinen valituslupa (prejudikaattidispenssi, OK 30 luku 3 §).
143
3.8.1 Mikä on ennakkopäätösperusteinen valituslupa (prejudikaattidispenssi, OK 30 luku 3 §)?
3.8.1 Valituslupa voidaan myöntää muun ohessa silloin, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.
144
3.8.1 Lue (TÄRKEÄ!): Aiemmin voimassa olleessa hallintolainkäyttölaissa (586/1996,
HLL) ei ollut säädetty yleisestä valitusluvasta korkeimpaan hallinto-
oikeuteen valitettaessa. Aineellisoikeudellisessa hallinto-oikeudelli-
sessa lainsäädännössä oli kuitenkin jo tuolloinkin säädetty tietyissä
rajatuissa asiaryhmissä valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen
luvanvaraiseksi. Nykyisin voimassa olevan oikeudenkäynnistä hallin-
toasioissa annetun lain 107 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä
valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa,
ellei laissa erikseen toisin säädetä. Valitusluvan myöntämisen perus-
teista on säädetty HOL 111 §:ssä. Säännöksen mukaan valituslupa on
myönnettävä muun ohessa, jos lain soveltamisen kannalta muissa
samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi
on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Toisin kuin korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus on siis velvolli-
nen myöntämään valitusluvan, jos luvan myöntämisen edellytykset
täyttyvät.
3.8.1
145
3.8.1 Tarviiko Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen (KHO) valituslupaa?
3.8.1 Valituslupa tarvitaan, ellei laissa muuta säädetä.
146
3.8.1 Lue: Muun muassa yleisen valituslupajärjestelmän puuttumisen vuoksi
korkeinta hallinto-oikeutta ei ole tavattu perinteisesti pitää samassa
mielessä ennakkopäätöstuomioistuimena kuin korkeinta oikeutta. Tä-
mä on vaikuttanut muun ohessa siten, että korkeimman hallinto-oi-
keuden oikeuskäytäntöä on korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöön
verrattuna määrällisesti paljon ja sitä on sisällöllisesti pidetty koroste-
tun yksittäistapauksellisena. Tästä periaatteellisesta erosta huolimatta
korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöllä on lähtökohtaisesti
oikeuslähteenä jotakuinkin sama tosiasiallinen asema kuin korkeim-
man oikeuden oikeuskäytännölläkin.
3.8.1 Luettu
147
3.8.1 Lue: Ennakkopäätökset ovat siinä suhteessa omalajisia oikeuslähteitä,
että niiden ”syntyminen” on riippuvainen sattumanvaraisista seikoista.
Tuomioistuimet eivät voi valita ratkaisuja, jotka niiden tutkittavak-
si saatetaan. Ylimmät tuomioistuimet eivät siten voi vapaasti ohjata
alempia tuomioistuimia tärkeiksi ja ajankohtaisiksi katsomissaan oi-
keudellisissa ongelmissa, vaan ne voivat toteuttaa ohjaustehtäväänsä
ainoastaan, jos asianosaiset valituksillaan saattavat asian aina ylim-
pään tuomioistuimeen saakka.
Myös erilaiset prosessuaaliset seikat voivat estää ennakkopäätöksen
antamisen. Korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden
käsiteltävänä olevassa asiassa saattaa olla ennakkopäätökseksi sopivaa
aineista, mutta voi olla, että asianosaiset ovat vaatimuksillaan rajan-
neet asian siten, että tuomioistuin ei voi toimivaltansa puitteissa ot-
taa kantaa ennakkopäätösnäkökulmasta kiinnostaviin oikeudellisiin
ongelmiin.
3.8.1 Luettu
148
3.8.1 Lue: Lisäksi erityisesti siviiliasioissa, jossain tapauksissa myös rikos- ja
hallintoasioissa, on huomioitava, että asianosaiset käyvät oikeutta
omalla kuluvastuullaan, jolloin ylimmän tuomioistuimen on arvioita-
va myös valituksen menestymismahdollisuuksia. Valituslupa voidaan
jättää myöntämättä, jos pidetään selvänä, ettei valittaja tulisi menes-
tymään asiassaan ja ennakkopäätöksen antaminen tapahtuisi siten
asianosaisen kuluvastuulla.
3.8.1 Luettu
149
3.8.1 Kun oikeudellisen ratkaisun perustana hyödynnetään ennakkopää-
töksiä, niihin tukeuduttaessa on huomioitava ratkaisujen käyttöä mää-
rittävät erityiset tulkintaopit, joita voidaan kutsua miksi?
3.8.1 Prejudikaattiopiksi.
150
3.8.1 Suomalainen oikeusjärjestelmä nojaa mihin järjestelmään?
3.8.1 Kirjoitetun oikeuden järjestelmään, joka on tavanomainen myös muualla Manner-Euroopassa (nk. mannermainen järjestelmä tai civil law -järjestelmä).
151
3.8.1 Lue: Kirjoitettuun lakiin perustuvien oikeusjärjestelmien prejudikaattiopit
ovat perinteisesti varsin kehittymättömiä, koska näissä oikeusjärjes-
telmissä on ollut luontevaa keskittyä nimenomaan laintulkintaoppien
kehittämiseen. Prejudikaattioppeja taas on kehitetty anglosaksisissa
oikeusjärjestelmissä (nk. common law -järjestelmät). Common law
-järjestelmissä prejudikaatit lähtökohtaisesti sitovat ratkaisuntekijää.
Niiden oikeuslähdeopillinen asema on siten tässä suhteessa verratta-
vissa lain asemaan suomalaisessa oikeusjärjestelmässä.
3.8.1 Luettu
152
3.8.1 Prejudikaattioppi on hyvin kehittynyttä anglosaksisissa järjestelmissä. Myös suomalaiseen oikeuslähdeopilliseen keskusteluun on omaksuttu joitakin common law -järjestelmän ennakkotapausopille tyypillisiä käsitteitä. Mikä tämän opin nimi on?
3.8.1 Stare decisis -oppi
153
3.8.1 Mihin ratio decidendi viittaa?
3.8.1 Ennakkopäätöksen sitovaan osaan (nk. ennakkopäätösnormi)
154
3.8.1 Mihin obiter dicta viittaa?
3.8.1 Ennakkopäätöksen ei-sitovaan osaan (ennakkopäätöksen sisältämä muu aines, ns. mielipiteet, muut kannanotot).
155
3.8.1 Lue: Suomalaisen oikeuslähdeopin perusperiaate on se, että ennakko-
päätös ei ole lainsoveltajaa sitova oikeuslähde, eikä ennakkopäätök-
sissä siten voida katsoa olevan myöskään niin kutsuttua sitovaa osaa
(eikä siten luonnollisesti myöskään ei-sitovaa aineista). Korkein oi-
keus ja korkein hallinto-oikeus eivät muotoile ennakkopäätöksiään
mainittua erottelua silmällä pitäen. Tärkeää on myös tiedostaa, että
suomalaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa on toistaiseksi vielä
ennakkopäätösten tulkinnan osalta eräänlainen aukko, eikä oikeusjär-
jestelmässämme ole siten kehitetty sellaista prejudikaattioppia, joka
olisi vakiintunut ja josta vallitsisi samanlainen konsensus kuin laintul-
kintaopista. Edellä mainittu huomioiden stare decisis -opin käsitteiden
käytössä tulisi noudattaa erityistä tarkkuutta.
3.8.1 Luettu
156
3.8.2 Suomalaisten ylimpien tuomioistuinten (korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus) antamissa ennakkopäätöksissä on kolme osaa: mitkä nämä ovat?
3.8.2 Otsikko, seloste ja ratkaisuosa.
157
3.8.2 Mitä ennakkopäätöksen osa otsikko sisältää? (Kutsutaan myös nimellä rubriikki (korkein oikeus) tai tiivistelmä oikeuskysymyksestä (korkein hallinto-oikeus).
3.8.2 Lyhyen informatiivisen kuvauksen ratkaisusta
158
3.8.2 Mitä ennakkopäätöksen osa Selosteosa (resiitti) sisältää?
3.8.2 Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet ja asianosaiset vaatimukset.
159
3.8.2 Mitä ennakkopäätöksen ratkaisuosa sisältää ja mikä on sen merkitys?
3.8.2 Tuomioistuimen ratkaisun perustelut ja ainoa oikeuslähdeopillisesti merkityksellisen osa
160
3.8.2 Lue: Myös otsikolla ja tiivistelmällä on keskeinen merkitys käytettäessä
ennakkotapauksia oikeuslähteenä. Niistä ilmenee, mikä on ratkaisun
ennakkotapausluonteeseen liittyvä oikeudellinen ongelma. Korkein oi-
keus tai korkein hallinto-oikeus on voinut ottaa ratkaisussaan kantaa
useisiin erilaisiin kysymyksiin, mutta vain joku tai jotkut niistä voivat
olla tapauksen ennakkopäätösluonteen perusteena.
3.8.2 Luettu
161
3.8.2 Ennakkopäätökset ovat kirjallista oikeuslähdemateriaalia siinä missä muutkin oikeuslähteet, joten myös niiden perustelujen tulkinnassa on keskeisessä asemassa kielellinen tulkinta. Ennakkopäätöksen perusteluista voidaan sisällöllisestä näkökulmasta katsottuna erottaa – hyvin yleisellä tasolla kuvattuna -kaksi asiaa, mitkä nämä ovat?
3.8.2 Periaatetasoista ja kasuistista ainesta.
162
3.8.2 Mihin Periaatetasoisella aineksella viitataan?
3.8.2 Tuomioistuimen perusteluihin sisältyy erityisesti oikeudellisen arvioinnin lähtökohtiin liittyviä yleisiä huomioita ja kannanottoja.
163
3.8.2 Kasuistisella aineksella puolestaan viitataan mihin?
3.8.2 Perustelujen osaan, jossa tuomioistuin tekee arviointiaan ja johtopäätöksiään koskien juuri sitä yksittäistapausta, joka sillä on ratkaistavanaan. Kysymys on siitä perustelujen osasta, jossa muun ohessa tapauksen tosiseikat ovat korostuneessa asemassa.
164
3.8.2 Lue: Tuomioistuimen perustelemistapa vaikuttaa siihen, miten ennakko-
päätöstä myöhemmin käytetään hyväksi oikeuslähteenä ja miten sitä
tulkitaan. Periaatetasoista ainesta ylimmän tuomioistuimen ratkaisun
perusteluihin muodostuu toisaalta oikeudellisen kehyksen avaamises-
ta (oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat) ja toisaalta tuomioistuimen
johtopäätöksistä. Näitä kannanottoja voidaan hyödyntää myöhem-
missä tapauksissa asian ratkaisseessa tuomioistuimessa, alemmissa
tuomioistuimissa ja viranomaispäätöksenteossa.
3.8.2 Luettu
165
3.8.2 Lue: Prejudikaattien periaatetasoinen aines sisältää toisin sanoen sellai-
sia ylimpien tuomioistuimen kannanottoja, jotka eivät koske välittö-
mästi ratkaistavana olevaa asiaa ja sen konkreettisia yksityiskohtia,
vaan jotka ovat yleisempiä tietyn oikeuslähteen tulkintaan liittyviä
kannanottoja. Periaatetasoiset kannanotot ovat kansallisissa tuomio-
istuimissamme kuitenkin yleensä suhteellisen suppeita. Laajemmat
periaatetasoiset kannanotot ovat sen sijaan tavanomaisia ihmis
oikeustuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa, joista erityisesti
ensiksi mainittu myös rajaa ja otsikoi perustelunsa tässä suhteessa
selkeästi erottamalla periaatteelliset kysymykset (otsikolla ”General
Principles”) käsiteltävänä olevaan yksittäistapaukseen liittyvistä kysy-
myksistä. Tällaista rakenteellista tapaa ei käytetä kansallisissa tuomio-
istuimissamme, vaan yleiset oikeudellisia lähtökohtia tai periaatteita
koskevat kannanotot voivat löytyä joko ratkaisun alkuosasta niin kut-
sutusta oikeudellisesta kehyksestä – joka voidaan otsikoida monin eri
tavoin – tai myöhemmin seuraavista tuomioistuimen johtopäätöksistä.
3.8.2 Luettu
166
3.8.2 Totta vai tarua: Jos tuomioistuimen perusteluissa korostuu kasuistisuus, ennakko-
päätöksellä on ohjausarvoa erityisesti niissä tapauksissa, joissa voi-
daan todeta ennakkopäätöksen ja myöhemmin ratkaistavana olevan
jutun tosiseikkojen vastaavan toisiaan.
3.8.2 Totta
167
3.8.2 Lue: Jos prejudikaatista hyödynnetään myöhempiä asioita ratkaistaessa nimenomaan kasuistista aineista, olennaista on tutkia, ovatko kahden eri tapauksen tosiseikat samanlaisia tai ainakin olennaisilta osin riittävän samankaltaisia. Tämän tyyppistä tulkintamallia kutsutaan miksi?
3.8.2 Analogiaksi
168
3.8.2 Lue: Olennaista on siis yhtäläisyyksien ja erojen etsiminen tapausten tosiseikko-
jen välillä. Johtopäätösten tekeminen on luonnollisesti helpompaa,
jos tosiseikat vastaavat toisiaan. Siinä tapauksessa, että lainsoveltaja
joutuu pohtimaan ”riittävää samankaltaisuutta”, käsissä on astetta ki-
perämpi tulkinnallinen ongelma. Mikäli yhtäläisyyksiä on riittävästi,
myös myöhemmässä ratkaisussa tulisi päätyä samaan oikeudelliseen
johtopäätökseen kuin ennakkopäätöksessä on päädytty.
3.8.2 Luettu
169
3.8.2 Lue: Ennakkopäätösten tulkintaan liittyviä periaatteita ja käytäntöjä on
toistaiseksi haastavaa konkretisoida, koska tulkintaopin puuttumisen
lisäksi tuomioistuinten argumentointitapa on aikaisempaa oikeus-
käytäntöä oikeuslähteenä käytettäessä ollut niukkaa ja pidättyväistä.
Tavanomaista on, että aikaisempaan oikeuskäytäntöön tehdään rat-
kaisun perusteluissa ainoastaan lyhyt viittaus eikä sen perusteella ole
juurikaan mahdollista tehdä päätelmiä siitä, miten tuomioistuin on
prejudikaattia tulkinnut.
3.8.2 Luettu
170
3.8.2 Lue: Ennakkopäätösten käyttämisessä oikeuslähteenä on tavanomais-
ta, että ylimmän tuomioistuimen ratkaisusta yritetään saada irti
mahdollisimman paljon. Analogista tulkintatapaa joudutaan käyt-
tämään arvioitaessa, miten ennakkopäätös ja ratkaistavana oleva
tapaus eroavat toisistaan ja miltä osin ne ovat samanlaisia. Myös
analogiaa voidaan käyttää laajentavasti ja supistavasti. Tavanomaista
oikeudellisessa tulkinnassa on, että analogiaa käytetään hienoises-
ti laajentaen. Analogiaa onkin kuvattu argumentaatioteoreettisissa
tutkimuksissa tulkintamallina, joka johtaa helposti virhepäätelmiin.
Vaikka prejudikaattiaineisto olisi laajakin (ja siten hyvä lähtökohta ja
perusta tulkintojen tekemiselle) analogisten yleistysten tekeminen ei
ole ongelmatonta.
3.8.2 Luettu
171
3.8.2 Voidaanko analogiaa käyttää laajentavasti, supistavisti vai molemmilla?
3.8.2 Molemmilla
172
3.8.2 Lue: Vaikka erityisesti ylimpien tuomioistuinten periaatetasoiset lausu-
mat ovat oikeuslähdeopillisesti tärkeitä, ne voivat olla myös ongelmal-
lisia siitä näkökulmasta, että tuomioistuin ei välttämättä tule tietoisesti
ajatelleeksi tai ei pysty ennustamaan, kuinka lausumat myöhemmäs-
sä soveltamiskäytännössä elävät. Aiemmin annettujen ratkaisujen
käytössä oikeuslähteenä on kiinnitettävä erityistä huomiota myös
hyödynnettävän ratkaisun prosessuaaliseen asetelmaan: mihin oi-
keuskysymykseen tuomioistuin ratkaisussa ottaa kantaa ja millaiseen
prosessuaaliseen asetelmaan ja päätöksentekotilanteeseen juuri tämä
kannanotto liittyy. Mainitut seikat tarkoittavat sitä, että ylemmän tuo-
mioistuimen tulisi olla tarkka ja tietoinen muotoiluissaan ja alemman
tuomioistuimen puolestaan ennakkopäätöstä tulkitessaan, jotta pre-
judikaatin perusteluista tai varsinkaan rivien välistä ei luettaisi muuta
tai enempää kuin mitä on tarkoitettu. Oikeudellisille ratkaisuille on
tyypillistä tilannesidonnaisuus, joka tulee aina ottaa huomioon myös
ennakkopäätöksiä tulkittaessa.
3.8.2 Luettu
173
3.8.2 Lue: Hyödynnettäessä tuomioistuinratkaisuja oikeudellisessa argumen-
taatiossa on kiinnitettävä huomiota myös ratkaisun muodolliseen
luonteeseen. Myöhemmässä lainsoveltamisessa on merkitystä ennen
kaikkea julkaistuilla ennakkopäätöksillä. Niidenkin osalta on kiinnitet-
tävä huomiota siihen, liittyykö jokin tuomioistuimen argumentti juuri
ratkaisun ennakkopäätösluonteeseen vai onko kysymys jostain ”sivu-
juonteesta”. Edellä mainittua asiaa arvioitaessa apuvälineenä voidaan
käyttää edellä todetulla tavalla korkeimman oikeuden otsikkoja ja kor-
keimman hallinto-oikeuden tiivistelmiä. Niissä pyritään kuvaamaan
juuri keskeiset oikeudelliset kysymykset.
Ratkaisun oikeuslähdeopilliseen painoarvoon saattaa vaikuttaa
myös se, millaisessa kokoonpanossa ratkaisu on annettu. Esimerkiksi
edellä käsitelty esteellisyysratkaisu KHO 2018:117 (ään., täysistunto)
on niin sanottu täysistuntoratkaisu, mikä myös on tapana ilmaista rat-
kaisuun viitattaessa. Yleensä korkeimman hallinto-oikeuden samoin
kuin korkeimman oikeuden ratkaisut annetaan viiden tuomarin ko-
koonpanossa, mutta täysistuntoratkaisuissa ovat mukana kaikki tuo-
mioistuimen tuomarit. Mainitun ratkaisun KHO 2018:117 (ään., täys-
istunto) tekemiseen on osallistunut 26 oikeusneuvosta eli korkeimman
hallinto-oikeuden tuomaria.
3.8.2 Luettu
174
3.8.2 Lue: Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus antavat myös muita kuin
ennakkopäätöksiä, jälkimmäinen määrällisesti selvästi enemmän kuin
ensiksi mainittu. Erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden muilla rat-
kaisuilla ja myös julkaisemattomilla ratkaisuilla voi olla merkitystä oi-
keuslähteenä, mutta hyödynnettävän ratkaisun luonteeseen on aina
kiinnitettävä huomiota.
Edellä mainitut kaksi tapaa, periaatetasoinen ja kasuistinen lähes-
tymistapa, ovat tarkemman prejudikaattiopin puuttuessa ne pääasial-
liset tavat, joilla ennakkopäätöksiä tosiasiallisesti lähestytään ja hyö-
dynnetään. Tärkeää on huomata, että ennakkopäätösten tulkinnassa
riittää harvoin se, että tutkii yksittäistä ratkaisua. Lainsoveltajan tulee
olla tietoinen siitä, miten oikeuskäytäntö on tietyn oikeudellisen ongel-
man osalta kehittynyt. Oikeuskäytännön sisältämän oikeusohjeen tii-
vistäminen edellyttää tyypillisesti useiden oikeustapausten rinnakkais-
ta analyysiä. Ennakkopäätökset ovat oikeuslähteitä, jotka kehittyvät
sisällöllisesti asteittain ja kerroksittain ja eroavat siten muun muassa
tässä suhteessa ratkaisevasti lainsäädännöstä.
3.8.2 Luettu
175
3.8.2 Lainsoveltaja voi oikeudellista ratkaisua tehdessään punnita myös eri tulkintavaihtoehtojen käytännön seurauksia. Seurausharkinnan pohjalta lainsoveltaja voi painottaa tulkintaansa siten, että lopputulos on hyväksyttävä. Seurausharkintaa kutsutaan oikeuskirjallisuudessa myös miksi?
3.8.2 Reaaliseksi argumentaatioksi
176
3.8.2 Lue: Kyse on ratkaisun lopputuloksesta käsin hahmottuvasta tilannekohtaisesta järjen käytöstä, minkä
perusteella voidaan muun ohessa poiketa lain mekaanisesta ja muo-
dollisesta soveltamisesta.
Seurausharkinta ei ole varsinaisesti enää tulkintaa, vaan se tapah-
tuu lain tulkinnan tai erilaisten tulkintavaihtoehtojen määrittämisen
jälkeen. Käytännössä kyse on hermeneuttisesta seurausten ja tulkin-
tavaihtoehtojen vuoropuhelusta: jos tietynlainen tulkinta näyttäisi
johtavan oikeudellisesti tai käytännöllisesti ongelmalliseen tai kum-
malliseen lopputulokseen, arvioitujen seurausten kautta valitaan hy-
väksyttävämpi ja järkevämpi tulkintavaihtoehto.*
Tilannekohtaista harkintaa korostava kontekstuaalinen laintulkin-
ta on ajankohtainen oikeuslähteiden käyttöä ohjaava tulkintamalli.
Kontekstuaalisella tulkinnalla ajatellaan päästävän aikaisempaa pa-
remmin samalla sekä ennakoitaviin että hyväksyttäviin ratkaisuihin.
3.8.2 Luettu
177
3.8.2 Lue: Ennakoituvuus ja johdonmukaisuus ovat keskeisiä oikeudellisia
ihanteita. Oikeus on olemassa juuri järjestyksen ja ennakoitavuuden
lisäämiseksi yhteiskunnassa. Ennakoitavuuden ylikorostaminen voi
kuitenkin yksittäisissä päätöksentekotilanteissa johtaa kaavamaisiin
ja rutiininomaisiin ratkaisuihin, jotka eivät kyseissä yksittäisissä tilan-
teissa ole järkeviä ja hyväksyttäviä. Siksi oikeudellisessa ratkaisutoi-
minnassa on jatkuvasti pidettävä silmällä myös päätösten sisällöllistä
hyväksyttävyyttä ja käytettävä tilannekohtaista harkintaa. Tilanne-
herkkyys on lainsoveltajan tulkinnan taitoon sisältyvää kykyä tunnis-
taa ja havaita erilaisten ratkaisutilanteiden erityispiirteitä ja uskallusta
tehdä tarpeen mukaan erilaisia ratkaisuja erilaisissa tilanteissa.
Sisällöllisten ratkaisuperusteiden merkitys on useilla oikeudenaloil-
la korostunut viime aikoina lain sanamuotoon tukeutuvan muodollisen
tulkintaotteen sijasta. Tämä ilmenee siinä, että oikeudellisen päättelyn
mahdollisuudet ovat useiden oikeudellisen ajattelun peruslähtökoh-
dissa tapahtuneiden muutosten vuoksi aikaisempaa laajemmat. Esi-
merkiksi perusoikeusmyönteinen laintulkinta, EU-oikeuden tulkinta-
vaikutus tai oikeusperiaatteiden punninta ovat tuoneet uusia piirteitä
oikeudelliseen ratkaisutoimintaan ja lainopillisten tulkintasuositusten
esittämiseen ja perustelemiseen.
3.8.2 Luettu
178
3.8.2 Lue: Voidaan ehkä väittää, että tilannekohtaisen järjenkäytön mahdolli-
suudet oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ovat lisääntyneet oikeus-
lähde-, tulkinta- ja argumentaatio-oppien viimeaikaisen kehityksen
vuoksi. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että oikeudellisessa ratkaisutoi-
minnassa on aina kyse erityisestä oikeudellisesta järjenkäytöstä, jossa
päättely tulee sitoa kontrolloitavissa oleviin oikeuslähteisiin ja tulkin-
taperusteisiin. Poikkeaminen lain kirjaimellisesta sanamuodosta vain
sillä perusteella, että se olisi oikeudenmukaista, ei ole oikeudellisessa
ratkaisutoiminnassa lainmukaista eikä vakuuttavaa. Jos poikkeaminen
lain sanamuodosta taas tehdään tukeutuen yksilöidysti esimerkiksi pe-
rusoikeuksiin tai yleisiin oikeusperiaatteisiin, tällainen päättelytapa
vakuuttaa oikeudellisen auditorion aivan eri tavalla kuin vetoaminen
vain yleiseen oikeudenmukaisuuteen.
3.8.2 Luettu
179
3.8.2 Lue: Esimerkkinä tilannekohtaisesta järjenkäytöstä oikeudellisessa rat-
kaisutoiminnassa voidaan tarkastella pysäköintivirhemaksua koskevaa
ratkaisua KHO 2017:186: 250 euron oikeudenkäyntikuluja ei tarvinnut asianosainen maksaa, koska se olisi ollut kohtuutonta verrattuna 60 euron pysäköintivirhemaksuun mitä hän oli kiistämässä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
"Koska maksun poistamiseen oli erityisen painava syy"
3.8.2 Luettu
180
3.10 Lue: Oikeuslähde- ja tulkintaopeille on tyypillistä se, että niiden rajat ovat
häilyviä. Suurin osa oikeudellisista ratkaisuista tulee ja myös voidaan
ratkaista lain nojalla ja lain tulkintaa määrittäviä oppeja käyttäen. Jos
ja kun sovellettava säännös on tulkinnanvarainen, oikeudellista rat-
kaisua tekevä viranomainen tai tuomioistuin tarvitsee avukseen myös
muita oikeuslähteitä ja niiden soveltamisessa käytettäviä tulkintaoppe-
ja. Tällöin lain esityöt ja oikeuskäytäntö ovat yhtäältä keskeisiä tulkit-
tavia oikeuslähteitä, toisaalta ne ovat myös keskeisiä lakien tulkinnassa
käytettäviä välineitä. Esityöt ja oikeuskäytäntö auttavat täsmentämään
tulkinnanvaraisen säännöksen sisältöä.
Jos laki on aukollinen, muiden oikeuslähteiden merkitys korostuu
entisestään. Jos sääntely on jäänyt puutteelliseksi esimerkiksi sen
vuoksi, ettei jotakin tilannetta ole lakia säädettäessä osattu ennakoi-
da, lain esitöistäkään ei ole välttämättä apua. Tällöin ratkaisu joudu-
taan perustamaan esimerkiksi oikeusperiaatteisiin, oikeuskäytäntöön
ja oikeuskirjallisuuden kannanottoihin.
3.10 Luettu
181
3.10 Totta vai tarua: Kulloinkin ratkaistavana olevan oikeudellisen ongelman luonne ja
laajuus vaikuttavat oikeuslähteiden ja tulkintaoppien käyttöön. Mitä
kiperämmästä tapauksesta on kysymys, sitä monipuolisempaa oikeus-
lähdemateriaalia ja eri tulkintaoppien käyttämistä tarvitaan
3.10 Totta.
182
3.10 Lue: Perustelukohdassa viitataan lain ohella oikeuslähteinä esitöihin
(hallituksen esitykseen), useisiin perusoikeussäännöksiin, ihmisoi-
keustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön sekä korkeimman oikeuden
aiemmin antamaan ratkaisuun sekä oikeusperiaatteeseen (suhteel-
lisuusperiaate). Argumentaatiossa hyödynnetään muun muassa ta-
voitteellista ja perusoikeusmyönteistä laintulkintaa sekä oikeuspe-
riaatepunnintaa. Viittaukset erilaisiin oikeuslähteisiin ja erilaisten
tulkintaoppien monipuolinen käyttäminen perusteluissa ovat perusta
ratkaisun vakuuttavuudelle.
3.10 Luettu
