4. Argumentaatio-opit Flashcards by Teemu Lahdenperä

4.1 Totta vai tarua: Kaikki oikeudelliset ammatit liittyvät välillisesti tai välittömästi oikeu-
dellisten ongelmien ja kiistojen ratkaisemiseen. Välittömimmin oikeu-
dellisten kiistojen ratkaisemiseen liittyvät tuomioistuimien tehtävät.
Tuomioistuimien on ratkaistava viivyttelemättä ja yksiselitteisesti ne
oikeudelliset ongelmat, jotka niiden käsiteltäväksi on saatettu.

4.1 Totta

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Tuomioistuimien, jotka käyttävät sitovaa oikeudellista valtaa, on mielivallan välttämiseksi annettava mitä?

4.1 Perusteltuja ratkaisuja

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Totta vai tarua: Harkintaprosessit, jotka edeltävät tuomioistuimen johtopäätöstä ja joihin
ratkaisut perustuvat, on siis avattava julkisesti. Lainsäädännön edel-
lyttämällä tavalla ja vakuuttavasti perustelluilla ratkaisuilla voidaan
luoda luottamusta tuomioistuimiin ja oikeudellisen vallan käyttöön.

4.1 Totta

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Oikeudellisen ratkaisun perustelemista määrittelevät yleisesti mitkä asiat (3)?

4.1 Perustelemisvelvollisuussäännökset (normatiivisuus), oikeudelliset argumentaatioteoriat (hyväksyttävyys, justifikaatio) ja erilaiset esittämistapaan liittyvät teoriat, kuten retoriikan teoria (vakuuttavuus).

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Lue: Tuomarit ja viranomaistehtävissä työskentelevät ovat hyvin tietoisia
siitä, miten perustelemisvelvollisuus on laissa säädetty. Ajankohtais-
ta argumentaatioteoreettista tutkimusta lainsoveltajat eivät sen sijaan
välttämättä juurikaan seuraa. Tätä voidaan pitää selvänä epäkohtana,
koska perustelemisvelvollisuussäännökset ovat varsin yleisiä ja nii-
tä koskevaa oikeuskäytäntöä on niukasti. Perustelemisvelvollisuutta
koskevat lain säännökset sisältävät lähinnä perustelujen minimivaa-
timukset. Perustelujen ideaalisisältöä eli laadukkaiden perustelujen
ominaisuuksia on sen sijaan kehitetty ja määritelty argumentaatiota
ja esittämistapaa koskevassa tutkimuksessa.

Laissa säädettyä oikeudellisen ratkaisun perustelemisvelvollisuut-
ta voidaan pitää perustellusti yhtenä tärkeimmistä prosessuaalisista
velvoitteista. Se kytkeytyy kiinteästi muihin prosessuaalisiin velvoit-
teisiin, kuten yleiseen periaatteeseen oikeudenmukaisesta oikeuden-
käynnistä. Oikeus saada perusteltu päätös on perustuslaillinen oikeus.

4.1 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Lue: Suomen perustuslain oikeusturvaa koskevan säännöksen mukaan jo-
kaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman
aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa
tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvolli-
suuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (PL 21 § 1 mom.). Edelleen saman
pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla
kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin
muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet
turvataan lailla. Perustelemisvelvollisuuden osalta näistä perustuslail-
lisista takeista on säädetty oikeudenkäymiskaaressa, oikeudenkäynnis-
tä rikosasioissa annetussa laissa, oikeudenkäynnistä hallintoasioissa
annetussa laissa ja hallintolaissa.

4.1 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Siviiliasian perustelemisvelvollisuudesta on säädetty seuraavasti (luku 4 §): Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Mistä laista tämä löytyy (siviiliasian perustelemisvelvollisuus)?

4.1 Oikeudenkäymiskaaressa (OK 24 luku 4 §)

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Rikosasian perustelemisvelvollisuutta koskeva samansisältöinen säännös on MISSÄ laissa?

4.1 Laki Oikeudenkäynnistä rikosasioissa (11 luku 4 § 2 mom.).

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Hallintoprosessin perustelemisvelvollisuussäännös on missä laissa?

Hallintotuomioistuimen on perusteltava päätöksensä. Perusteluista on
ilmettävä sovelletut lainkohdat sekä se, mitkä seikat ja selvitykset ovat
vaikuttaneet ratkaisuun ja mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu
perustuu.

4.1 Laki Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (HOL 87.1 §)

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Viranomaisen velvollisuus perustella päätöksensä perustuu mihin lakiin?

Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja
selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut
säännökset.

4.1 Hallintolakiin (HL 45 §)

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Lue: Kuten edellä esitetystä ilmenee, säännökset ovat sisällöltään varsin
samantyyppiset. Selvin ero koskee näytön perustelemista. Siviili- ja
rikosprosessissa on erikseen säädetty velvollisuudesta perustella myös
näytön arviointi eli toisin sanoen se, millä perusteella riitainen seikka
on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Koska hallintoprosessissa
esitettävä selvitys pääsääntöisesti eroaa siviili- ja rikosprosessissa esi-
tettävästä näytöstä (ks. luku 4.4), samantyyppiselle perustelemisvel-
vollisuudelle ei ole perinteisesti ollut käytännössä tarvetta.

Kun otetaan huomioon perustuslaillinen oikeus saada tuomioistuimelta perusteltu
päätös, itsestään selvänä lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, et-
tä myös hallintotuomioistuimen on perusteltava näytön arviointi niissä
asiaryhmissä ja tapauksissa, joissa se joutuu arvioimaan keskenään
ristiriitaisia tapahtumainkulkuja. Tämä on todettu myös edellä mai-
nitun HOL:in perustelemisvelvollisuutta koskevan pykälän esitöissä.
Mikäli tosiseikoista esitetään ristiriitaista selvitystä, hallituksen esityk-
sen yksityiskohtaisissa perusteluissa edellytetään, että tuomioistuin
mainitsee perusteluissa siitä, miksi tiettyä seikkaa on pidetty totena
ja tarvittaessa myös siitä, miksi jotain toista asiassa esitettyä seikkaa
ei ole otettu ratkaisun pohjaksi (HE 29/2019 vp, s. 157).

4.1 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Lue: Perustelemisvelvollisuussäännökset eroavat toisistaan myös siinä
suhteessa, että viranomaista koskevassa hallintolain säännöksessä ei
ole nimenomaisesti säädetty velvollisuudesta perustella sitä, millä oi-
keudellisella perusteella lopputulokseen on päädytty tai mihin oikeu-
delliseen päättelyyn ratkaisu perustuu.

Vaikka säännökset ovat perussisällöltään samantyyppisiä, ratkaisun
perusteleminen eroaa käytännössä muun muassa prosessilajeittain
toisistaan. Eroavaisuudet ovat leimallisesti myös tuomioistuin- ja vi-
ranomaiskohtaisia. Koska ratkaisun perusteleminen on lopulta varsin
käytännönläheistä toimintaa, lopputulos on vahvasti kulttuurisidon-
nainen. Kussakin tuomioistuimessa omaksuttu tuomioistuinkulttuuri
vaikuttaa siihen, miten perusteluja on ollut ”tapana” kirjoittaa.

4.1 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1. Lue: Tuomion perusteleminen ei kuitenkaan ole vain prosessioikeudellinen kysymys, vaan
oikeudellinen argumentaatio on laaja ja klassinen aihe, josta ovat olleet
kiinnostuneet myös oikeusfilosofian ja oikeusteorian tutkijat. Argu-
mentaatioteoreettisia perusteita onkin kehitetty oikeusteorian alalla
jo satojen vuosien ajan. Oikeudellinen argumentaatio on viime vuo-
sikymmeninä noussut kuitenkin esiin myös muiden oikeudenalojen
tutkimuksissa. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden merkityksen
kasvaminen ja erityisesti perus- ja ihmisoikeuskehitys on edellyttänyt
uudenlaisia argumentaatiomalleja ja oikeudelliseen argumentaatioon
liittyvistä kysymyksistä ovat sen myötä olleet yhä enenevässä määrin
kiinnostuneita myös muut kuin oikeusteoreetikot.

4.1 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Koska tuomion perustelemisesta on muiden prosessuaalisten velvoitteiden ohella nimenomaisesti säädetty lailla, aihepiirin on tavanomaisesti luettu kuuluvaksi mihin oikeudenalaan?

4.1 Prosessioikeuteen

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.1 Totta vai tarua: Kuten edellä on todettu, oikeudenaloista ja työtehtävistä riippumat-
ta juristin tärkein työkalu on kehittynyt oikeudellinen ajattelu ja siihen
olennaisesti liittyvä analysointi- ja argumentaatiotaito. Oikeudellises-
sa argumentaatiossa ei siis ole kysymys vain prosessitekniikasta eikä
teoreettisista konstruktioista, vaan käytännöllisestä ammattitaidosta,
joka yhdistää juristit universaalilla tavalla järjestelmästä riippumatta.

4.1 Totta

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Lue: Oikeudellisten ratkaisujen rakennetta koskeva analyysi perustuu
dualistiseen käsitykseen oikeuden olemuksesta: oikeus on säännön ja
käyttäytymisen vuorovaikutussuhde. Sääntö konkretisoituu käyttäy-
tymisessä ja toisaalta käyttäytyminen on tulkittavissa säännön avulla.
Oikeudellinen ratkaisu puolestaan määrittää sitovalla tavalla tietyn
käyttäytymisen normien mukaiseksi oikeudellisesti relevantiksi ilmi-
öksi, johon normin mukaiset seuraamukset liittyvät.

Edellä kuvattu käsitys oikeuden olemuksesta on vaikuttanut siihen,
miten oikeudellinen ratkaisu on tapana rakenteellisesti kuvata ja ym-
märtää. Oikeudellinen harkinta voidaan jakaa kolmeen osaan, vaikka
nämä eri osa-alueet tosiasiallisessa ratkaisuprosessissa kietoutuvatkin
erottamattomaksi kokonaisuudeksi.

4.2 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Ratkaisuntekijän on löydettävä mitkä kaksi elementtiä ja millä ne yhdistetään?

4.2 Normatiivinen elementti, faktaelementti ja kvalifikaatiolla yhdistetään.

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Mikä on sovellettavan normin nimitys?

4.2 Normatiivinen elementti

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Mikä on nimitys tapauksen tosiseikoille?

4.2 Faktaelementti

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Mikä on kvalifikaatio?

4.2 Normatiivisen- ja faktaelementin yhdistäminen harkintaprosessin kautta

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Totta vai tarua: Kvalifikaatio eli tosiseikkojen määritteleminen normatiivisesti on tulkinnallinen operaatio, jonka myötä lainsoveltaja saa määriteltyä ne tosiseikat, jotka ovat ratkaisun kannalta olennaisia ja siirrettyä sivuun ne, joilla ei ole asiassa merkitystä.

4.2 Totta

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Oikeudellisen päättelyn perusmuotona on perinteisesti esitetty niin
kutsuttu _____________. Kyse on oikeudellisen ratkaisun teoreet-
tisesta rakenneanalyysistä, jonka ydinajatus on ratkaisun eri element-
tien välisten suhteiden hahmottaminen loogisena välttämättömyyte-
nä. Loogiseen syllogismiin perustuva oikeudellinen ratkaisu voidaan
kuvata seuraavasti (sääntö, tapahtuma, lopputulos):

Normipremissi
Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta,
on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen
enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Faktapremissi
Paavo on anastanut Pekan pyörän.

Johtopäätös
Paavo on tuomittava varkaudesta sakkoon
tai vankeuteen.

4.2 Looginen syllogismi

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Lue: Vaikka oikeudellista ratkaisua ei ole tiettävästi missään oikeusjärjes-
telmässä tapana käytännössä esittää juuri edellä mainitussa muodos-
sa, useimmista oikeudellisista ratkaisuista on mahdollista tunnistaa
jälkeenpäin edellä mainitut rakenneosat. Mainittu oikeudellisen rat-
kaisun rakenneanalyysi on myös pedagogisen havainnollistamisen
näkökulmasta mielekäs. Oikeustieteellinen koulutus istuttaa loogisen
syllogismin luontevaksi osaksi juristien ammatti-identiteettiä.

4.2 Luettu

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Juridiikan ammattilainen hahmottaa oikeudelliset ongelmat minkä kaavan mukaan?

2 1. normipremissi
2. faktapremissi
3. johtopäätös

How well did you know this?

Not at all

Perfectly

4.2 Lue: Samalla on korostettava, että yksinkertainen syllogismimalli ei ole pätevä eikä riittävä kuvaus tosiasiallisesta oikeudellista ratkaisutoi- minnasta. Oikeudelliseen ratkaisuun johtava prosessi ei käynnisty etsimällä premissejä, joista edettäisiin johtopäätöksiin. Esimerkiksi kokenut tuomari voi jo prosessin aikana intuitiivisesti mieltää proses- sin lopputuloksen ja joka tapauksessa hänen tulee harkintaprosessin eri vaiheissa tunnistaa erilaiset johtopäätösvaihtoehdot. Sen lisäksi, että harkintaprosessia ohjaa koulutuksen ja kokemuksen myötä ke- hittynyt esiymmärrys, myös tuomarin persoona vaikuttaa prosessiin.

4.2 Luettu

4.2 Edelleen on huomioitava, että oikeudenkäynti on alusta loppuun eli annettavaan ratkaisuun saakka kielellistä, ja kieli puolestaan ohjaa ajattelua. Jos oikeudellista ratkaisua tekevä lainsoveltaja ymmärtää tehtävänsä pelkästään auktoriteettiin perustuvaksi, kielenkäytöllä ei ole merkitystä. Jos hän puolestaan ottaa huomioon, että hänen joh- topäätöstään voidaan epäillä, hän harjoittaa oikeudellisen päättelyn ohella retoriikkaa eli pyrkii myös vakuuttamaan ratkaisuaan lukevan yleisön, ennen kaikkea jutun asianosaiset. Oikeudellinen ratkaisu on siten yhdistelmä oikeudellista päättelyä ja retoriikkaa: loogisesti päte- vä päättely esitetään pääsääntöisesti tavallisella kielellä eli retorisesti. Oikeudellisesta argumentaatiosta puhuttaessa on kuitenkin tärkeää tehdä erottelu vakuuttavan ja suostuttelevan retoriikan välille. Tuo- mioistuimen toimivalta ja asema huomioon ottaen perustelujen tulee olla suostuttelun sijaan nimenomaan vakuuttavat.

4.2 Luettu

4.2 Lue: Viimeisimpänä ja tärkeimpänä seikkana on huomioitava, että oi- keuslähteiden monipuolistumisesta ja erityisesti joustavien normien ja oikeusperiaatteiden merkityksen korostumisesta on seurannut, että oikeudellinen ratkaisu voidaan yhä harvemmin perustella hyväksyttä- västi ja vakuuttavasti edellä esitetyin tavoin syllogistisesti. Looginen syllogismimalli on toiminut ja toimii edelleen vakuuttavana perustele- mismetodina niissä tapauksissa, joissa normipremissi on tarkkarajai- nen lain säännös (yksiselitteinen, ei-tulkinnanvarainen tai vain vähäi- sesti tulkinnanvarainen säännös) eikä faktapremissin muotoilemiseen liity näytöllisiä ongelmia. Tapauksissa, joissa sovellettava säännös on joustava ja tulkinnanvarainen tai tapauksen tosiseikat ovat näytölli- sesti ongelmallisia, vakuuttava perusteleminen edellyttää erityyppistä punnintaa loogisen johtamisen sijaan.

4.2 Luettu

4.2 Lue: Oikeudellisessa argumentaatiotutkimuksessa onkin pyritty viime vuosikymmeninä kehittämään uudentyyppisiä hyväksyttävän argumentaation malleja. Tässä suhteessa merkittävässä asemassa ovat olleet MIKSI kutsutun tuotokset ja sovellukset?

4.2 Rationaalisen argumentaatioteorian

4.3 Rationaalisen argumentaatiotutkimuksen sysäsi liikkeelle alun perin mikä?

4.3 Lakipositivismiin kohdistunut kritiikki

4.3 Lue: Legalismi eli lakipositivismi korostaa oikeuden alkuperän palautuvan inhimillisten päätösten sekä niiden noudattamiseen käytetyn pakon yhteisvaikutukseen. Lakipositivismista on johdettu normatiivinen teoria oikeudesta, jolloin voimassa oleva oikeus voidaan palauttaa säädeltyjen lakien teksteihin. Tästä seuraa, että mikä tahansa tahtomisen tuote voi olla oikeutta. Säädetyn lain ei tule siis olla moraalin tai muunkaan poliittisen järjestelmän mukainen ollakseen pätevä.

4.3 Luettu

4.3 Lue: Oikeuspositivismi on modernin oikeustieteen ja oikeusfilosofian suuntaus, jonka mukaan lait ovat ihmisten tekemiä sääntöjä, ja että lain ja moraalin välillä ei ole välttämätöntä tai sisäsyntyistä yhteyttä. Tässä näkemyksessään oikeuspositivismi edustaa yhtä ääripäätä suhtautumisessaan kysymykseen, onko lailla ja moraalilla jonkinlainen sisäinen ja sisällöllinen suhde[1].

4.3 Luettu

4.3 Lue: Tiukka lakipositivistinen käsitys lähti siitä, että yksittäinen oikeudellinen ratkaisu on kaikissa ajateltavissa olevissa tilanteissa mahdollista johtaa auktoritatiivisesta tekstistä, jollaiseksi nimettiin erityisesti lait. Positivistisessa ajattelussa on yleisellä tasolla kuvattuna kysymys oikeuden ja sen toteuttamisen lakikeskeisyyden ja loogisuuden korostamisesta. Positivistit vaativat oikeudelle myös kansan oikeustajua vastaavaa sisältöä, jonka mää- ritteleminen annettiin oikeustieteen tehtäväksi. Nämä ajatusmallit synnyttivät positivistista ”puhdasta” teoriaa korostavan käsitelaino- pillisen suuntauksen. Erityisesti manner-eurooppalaisia kirjoitettuun lakiin perustuvien järjestelmien tuomioistuimia totuttiin pitämään instituutioina, jotka tuottavat lainsäädäntöön perustuvia objektiivisia ja puolueettomia oikeudellisia ratkaisuja. Tuomioistuinten odotettiin tekevän ratkaisunsa ”tosiasioiden” ja ”totuuden” perusteella. Tuoma- reiden tehtävänä oli eliminoida oikeuslähteissä olevat epäselvyydet ja aukollisuudet ja tuomioistuimet nojasivat instituutioina vahvaan auktoriteettiasemaan. Rationaalisen argumentaation teoriana tun- nettu tutkimus pyrki osoittamaan, ettei tämän tyyppinen positivismi ole kestävä lähtökohta oikeudellisten ongelmien tunnistamisessa, tut- kimisessa ja ratkaisemisessa.

4.3 Luettu

4.3 Rationaalisen argumentaatioteorian myötä kehitettiin kriteerejä, jotka oikeudellisen tulkinnan, päättelyn ja argumentaation tulisi täyttää. Pyrittiin siis toisin sanoen vastaamaan kysymyksiin, millainen on hyvä ja millainen on huono argumentti, mikä argumentti on hyväksyttävä ja mikä ei. Kantavaksi ajatukseksi nousi loogisuuden rinnalle mikä?

4.3 Rationaalisuus.

4.3 Lue: Tuomion perustelujen katsottiin vakuuttavan vain, jos ne muodostavat loogisen ja rationaalisen päättelyketjun. Erityisesti lakipositivistien keskuudessa yleisin virhe oli liittää ”loogisuus” vain deduktiiviseen päättelemiseen ja kohdella muita päättelyn muotoja epäloogisina.

4.3 Luettu

4.3 Mitä tarkoiteaan deduktiivisella päättelyllä?

4.3 Päättelemistä yleisestä yksittäiseen – oikeudellisen ratkaisun ollessa kyseessä yleisestä oikeusnormista yksittäiseen ratkaistavana olevaan tapaukseen. Oikeudellisten ratkaisujen oletettiin pitkään olevan myös objektiivisia juuri silloin, kun perusteleminen etenee deduktiivisesti.

4.3 Lue: Induktiivinen päättely: Premissi 1: "Jokainen tähän saakka luonnossa nähty joutsen on ollut valkoinen." Siis: "Kaikki joutsenet ovat valkoisia". Yksittäisistä havainnoista tehdään yleistys. Humen ongelma (David Hume): Syyn ja vaikutuksen välillä ei vallitse välttämätöntä suhdetta. Mikään ei todista, että menneisyydessä vallinnut tila toistuisi välttämättä loputtomasti tulevaisuudessa. Musta joutsen löydettiin Australiasta ja Uudesta-Seelannista v. 1790. Deduktiivinen päättely: Premissi 1: "Kaikki Karhulan lukion opiskelijat ovat fiksuja ja hyvätapaisia." Premissi 2: "Maija on Karhulan lukion opiskelija." Siis: "Maija on fiksu ja hyvätapainen." Tosista premisseistä (alkuoletuksista) seuraa vääjäämättä tosi johtopäätös. Yleistyksistä tehdään yksittäistapausta koskeva johtopäätös. (ANP) "Deductive reasoning is a logical approach where you progress from general ideas to specific conclusions. It's often contrasted with inductive reasoning, where you start with specific observations and form general conclusions."

4.3 Luettu

4.3 Rationaalisen argumentaatioteorian kritiikki kohdistui mihin ajattelumalliin?

4.3 Jossa deduktiivinen päättely nähtiin ainoana oikeana oikeudellisen päättelyn muotona.

4.3 Lue: Deduktiivinen päättely on keskeinen oikeudelli- sen päättelyn muoto, mutta rationaalisen argumentaatioteorian myö- tä sen käyttöalalle ryhdyttiin hakemaan rajoja. Kysyttiin siis, kuinka oikeudellinen ratkaisu voidaan perustella, jos deduktiivinen päättely ei riitä. Deduktiivinen malli toimii parhaiten silloin, kun oikeudelli- nen ongelma voidaan ratkaista suhteellisen selvän ja tarkkarajaisen normin perusteella. Kiperien oikeudellisten ongelmien ratkaisemiseen positivistinen ajattelu taas tarjosi tuomareiden harkintavaltaa.

4.3 Luettu

4.3 Lue: Lakipositivistisen ajatuksen mukaan oikeudellinen ratkaisu perustua mihin? Mitä ajatuksessa korostettiin?

4.3 Lakiin, ja tilanteissa, joissa lain säännöstä ei löydy, korostettiin tuomarin viisautta ja auktoriteettia.

4.3 Lue: Lakipositivismi- Tuomarilla katsottiin ole- van toimivalta päättää ratkaisu kumman tahansa osapuolen hyväksi. Rationaalisen argumentaatioteorian edustajat korostivat oikeudelli- sen vallankäytön kontrolloimisen tärkeyttä ja kritisoivat sen johdosta tuomarin auktoriteetin korostamista. Kritiikki perustui osaltaan myös näkemykseen, että säädännäinen oikeus ei ole koskaan ollut johdon- mukainen ja aukoton rakennelma. Koska lainsäädäntöön jää väistä- mättä aukkoja, sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja ja tulkinnanvaraisuuksia, katsottiin, että tarvitaan vaihtoehtoisia päättelemisen ja perustelemi- sen malleja.

4.3 Luettu

4.3 Deduktiivista päättelemistä ei enää pidetäkään ainoana pätevänä oikeudellisena päättelymuotona, vaan muotoja on muitakin. Tavanomaiseksi metodiksi on vakiintunut mikä? Millä muualla nimellä se tunnetaan?

4.3 Dialoginen argumentaatiometodi, joka tunnetaan myös pro et contra -argumentaationa tai punnintametodina.

4.3 Lue: Ilman kyseistä argumentaatiomallia niin kutsut- tuja kiperiä oikeudellisia ongelmia on vaikeaa perustella vakuuttavasti. Punnintametodin lähtökohtana on se, että argumentteja ei tarvitse va- laa tiukasti deduktiiviseen muotoon, jotta päättely olisi loogista. Myös muut perustelemismetodit ja perustelujen vapaampi esitystekniikka voivat johtaa loogiseen lopputulokseen.

4.3 Luettu

4.3 Mitä Pro et contra -argumentaatio tarkoittaa?

4.3 Lainsoveltaja tuo perusteluissaan esiin sekä valittua johtopäätöstä tukevat pro-argumentit että sitä vastaan puhuvat contra-argumentit

4.3 Lue: (Pro et contra) Näin perustellessaan tuomioistuin tulee vastanneeksi asianmukaisesti erimieltä olevien osapuolten väitteisiin. Aiemmin suomalaisten tuomioistuinten perus- teluille oli tyypillistä, että niissä ilmaistiin vain lopputulosta puoltavat seikat. Niin sanottuja vastasyitä eli argumentteja, jotka olisivat puol- taneet toisenlaista lopputulosta, ei ollut tapana perusteluissa ilmaista. Myöskään kaikkia lopputulokseen vaikuttaneita argumentteja ja läh- teitä ei ollut välttämättä tapana tuoda esiin. Oikeuskirjallisuudessa tätä suljettua perustelutapaa on viimeisten vuosikymmenien aikana laajasti kritisoitu, ja pro et contra -perustelut ovat viime aikoina yleistyneet.

4.3 Luettu

4.3 Lue: Esimerkkinä punnintatyyppisestä perustelemisesta voidaan tarkastella ratkaisuja KKO 2016:62 ja KKO 2002:47. Ratkaisussa KKO 2016:62 oli kysymys työsopimuksen päättämisestä. K oli työskennellyt myyjänä Osuuskauppa H:n palveluksessa. K oli kir- jannut hävikkituotteiksi kaksi hedelmää, mutta ei ollut jättänyt tuot- teita työnantajan toimintaohjeiden mukaisesti hävitettäviksi. Hedelmät oli poistumistarkastuksessa löydetty hänen hallustaan. Työnantaja oli purkanut K:n työsopimuksen epärehellisyyden ja toimintaohjeiden vas- taisen toiminnan vuoksi. Korkein oikeus lausui perusteluissaan muun ohessa seuraavasti: ”K:n ottamilla hävitettäviksi tarkoitetuilla tuotteilla ei ole ollut H:lle rahassa mitattavaa arvoa eikä tuotteiden ottaminen ole aiheuttanut kauppaliikkeelle taloudellista vahinkoa [johtopäätös- tä tukeva pro-argumentti]. K:n menettelyn ei voida myöskään olettaa vaikuttaneen liikkeen asiakassuhteisiin [pro-argumentti]. Nämä seikat ovat merkityksellisiä sekä ohjeen vastaisen menettelyn vakavuusasteen arvioinnissa että työsuhteen päättämisperusteen kokonaisarvioinnis- sa. Toisaalta ohjeen vastainen toiminta on voinut olla omiaan aihe- uttamaan työnantajassa epäluottamusta K:ta kohtaan [johtopäätöstä vastaan puhuva contra-argumentti]. Näitä seikkoja punnittuaan [ko- konaisarviointi] Korkein oikeus katsoo, että vailla taloudellista arvoa olevien, jätteeksi luokiteltujen kahden hedelmän ottaminen ei ole ollut niin vakavana pidettävä rikkomus, että K:n työsopimuksen välittömään purkamiseen olisi ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erit- täin painava syy tai että työsopimuksen irtisanomiseenkaan ilman ai- kaisempaa vastaavan kaltaisesta menettelystä annettua varoitusta olisi ollut mainitun lain 7 luvun 1 §:n mukainen asiallinen ja painava syy.”

4.3 Luettu

4.3 Lue: Myös sovellettavissa oikeuslähteissä on tapahtunut erityisesti kan- sainvälistymisen myötä muutoksia, jotka ovat johtaneet siihen, että perinteinen deduktiivinen päättelymalli on menettänyt merkitystään. Esimerkiksi yleiset oikeusperiaatteet ja oikeuskäytäntö ovat edellä to- detuin tavoin saaneet merkittävän jalansijan lainkäytössä. Lainkäyt- töä ohjaavan yleisen oikeudenmukaisuusperiaatteen alle on kehittynyt täsmällisempiä oikeudellisia periaatteita. Kehityksen primus motorina pidetään yleisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta, jonka dynaa- minen ja autonominen tulkinta ovat johtaneet periaateargumentoinnin yleistymiseen. Myös Euroopan unionin tuomioistuimella ja erityisesti sen omaksumalla teleologisella tulkinnalla on ollut oma vaikutuksensa argumentointimallien monipuolistamistarpeeseen. Niin kuin edellä on tullut esille, molempien tuomioistuinten oikeuskäytäntö on nykyisin kansallisissa tuomioistuimissamme myös merkittävän oikeuslähteen asemassa. Oikeusperiaatteet, väljät säännökset sekä oikeuskäytännön aito hyödyntäminen edellyttävät uudentyyppisiä argumentointime- todeja. Esimerkiksi oikeusperiaatteita sovellettaessa käytännössä on usein kysymys vastakkaisten intressien punninnasta.

4.3 Luettu

4.4 Oikeudellinen ratkaisu koostuu edellä todetuin tavoin kolmesta elementistä: normipremissistä, faktapremissistä sekä nämä yhdistävästä, johtopäätökseen johtavasta oikeudellisesta päättelystä. Ratkaisun normipremissi muotoillaan hyödyntäen oikeuslähdeoppia, joka koostuu kahdesta elementistä: mitkä nämä ovat?

4.4 Lähdemateriaalista ja tulkintasäännöistä (Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa käytettävästä lähdemateriaalista ja oikeuslähteiden tulkintasäännöistä.)

4.4 Lainsoveltajalla on oltava käsitys myös tapauksen tosiseikoista, jotta hän voi valita ja täsmentää relevantteja säännöksiä. Olennaisten tosiasioiden tunnistaminen ei siis ole mahdollista ilman jotain ennakkokäsitystä mahdollisesti tilanteeseen soveltuvista säännöksistä. Ratkaisun fakta- ja normipremissi ovat yhteydessä toisiinsa, eikä niitä voida muotoilla ratkaisun perusteeksi ilman toisiaan. Oikeudellisen ratkaisun teoriassa normi- ja faktapremissin yhteyttä kuvataan miksi?

4.4 Hermeneuttiseksi kehäksi.

4.4 Lue: Tuomioistuin joutuu siten ottamaan oikeudellista ratkaisua teh- dessään kantaa siihen, mitä on tapahtunut (faktaelementti) ja siihen, miten tapahtunutta on oikeudellisesti arvioitava (normielementti). Oikeudellisen ratkaisun tosiseikkoja koskevista perusteluista tulee il- metä, mihin tapahtumainkulkuun ratkaisu perustuu. Tosiseikat, joita tuomioistuimissa esitetään, ovat prosessilajista ja asiaryhmästä riippuen hyvin erilaisia. Oikeudellisessa keskustelussa tavataan korostaa, että siviili- ja rikosoikeudenkäynnissä esitettävä näyttö eroaa pääsääntöisesti siitä selvityksestä, jota esitetään hallin- totuomioistuimessa. Pääsääntöisesti näin onkin. Rikosasiassa ja sivii- lioikeudellisessa riita-asiassa joudutaan varsin usein tutkimaan ensin sitä kysymystä, mitä asiassa on tapahtunut. Rikosprosessissa on aina kysymys tosiasialliseen elämään liittyvästä tapahtumakulusta, jota py- ritään jälkikäteen konstruoimaan: ajoiko syytetty humalassa autolla, löikö syytetty kaveriaan riidan päätteeksi puukolla, kuka tapahtuma- paikalla olleesta isosta joukosta on sytyttänyt roskakatoksen tuleen jne. Siviiliasioiden tapahtumakulut eroavat rikosasioiden tapahtuma- kuluista, mutta jos tapahtumainkulku on epäselvä, näytön arviointiti- lanne on molemmissa prosessilajeissa samantyyppinen.

4.4 Luettu

4.4 Lue: Hallintotuomioistuin, jonka tehtävänä on tutkia viranomaisen te- kemän päätöksen lainmukaisuus, ei pääsääntöisesti joudu tutkimaan siviili- ja rikosprosessille tyypillisiä, usein epäselviä elävän elämän tapahtumakulkuja. Hallintotuomioistuimessa esitettävä selvitys to- siseikoista koostuu tavanomaisesti viranomaisvaiheessa kertyneistä asiakirjoista, joiden sisältö voidaan varsin usein vain todeta. Selvitys ei siis useinkaan ole sisällöllisesti tulkinnanvaraista eivätkä osapuolet ole itse selvityksestä useinkaan eri mieltä.

4.4 Luettu

4.4 Lue: Huomionarvoista on kuitenkin, että myös hallintotuomioistuimes- sa voidaan asiaryhmästä riippuen joutua tutkimaan samantyyppisiä tosiseikkakysymyksiä kuin yleisissä tuomioistuimissa. Näin on esi- merkiksi silloin, kun hallintotuomioistuin joutuu ulkomaalaisasiassa ratkaisemaan ulkomaalaisen oikeuden oleskelulupaan ja arvioimaan oleskelulupahakemuksen perusteena olevan avioliiton aitoutta tai tur- vapaikkahakemusta käsitellessään arvioimaan hakijan uskonnollista vakaumusta tai seksuaalista suuntautumista, joiden väitetään aihe- uttavan hakijalle vainon vaaran kotimaassaan. Hyvä esimerkki ovat myös hallintotuomioistuimen käsittelemät lastensuojeluasiat, joissa joudutaan arvioimaan lapsen edun näkökulmasta sekä menneitä ta- pahtumakulkuja (joista voidaan esittää hyvinkin ristiriitaista selvitys- tä) että tulevia mahdollisia vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja. Erona si- viili- ja rikosprosessiin on edelleen kuitenkin se, että näissäkin asioissa esitetään usein enemmän kirjallista selvitystä kuin suullista todistelua.

4.4 Luettu

4.4 Lue: Siviili- ja rikosprosessissa annetun tuomion faktaperusteluista on ilmettävä, millaiseen tapahtumainkulkuun tuomion lopputulos perus- tuu. Vastaavasti hallintoprosessin lopputuloksesta eli päätöksestä on ilmettävä, mihin seikkoihin ja selvitykseen ratkaisu perustuu. Asian selvittämisellä tarkoitetaan kaiken kulloisenkin päätöksen perustak- si soveltuvan informaation hankkimista ja arviointia. Siviili- ja rikos- prosessissa tosiseikoista on mahdollista tehdä päätelmiä järjestämäl- lä pääkäsittely ja kuulemalla asianosaisia ja todistajia, hankkimalla asiantuntijalausuntoja, katselmuksella sekä asiakirjan tai esineen esittämisellä. Samat selvittämiskeinot ovat käytettävissä myös hallin- toprosessissa. Hallintolainkäytössä keskeinen ja säännönmukainen asian selvittämiskeino on myös alkuperäisen päätöksen tehneen vi- ranomaisen kuuleminen sekä mahdollisesti lausuntojen pyytäminen muilta viranomaisilta.

4.4 Luettu

4.4 Oikeudenkäynneissä kuultavat asiantuntijat eivät kerro yksittäiseen tapaukseen liittyvistä havainnoista (kuten asianosaiset ja todistajat), vaan mistä he kertovat?

4.4 Kokemussäännöistä

4.4 Mitä ovat Kokemussäännöt?

4.4 Erityistä tietoa, joka asiantuntijalle karttuu koulutuksen ja kokemuksen kautta. Asiantuntijatieto on selvitysaineistoa, jossa ei ole kyse totuudesta tai epätotuudesta, vaan siitä, miten asiantuntija pystyy vakuuttamaan oppineisuudellaan, erikoisosaamisellaan ja argumentaatiollaan.

4.4 Mihin Tuomioistuimen tosiseikkoja koskeva ratkaisu perustuu?

4.4 Vapaaseen todistusharkintaan. (säädetty oikeudenkäymiskaaressa (OK 17 luku 1 § 2 mom.)

4.4 Lue: Tuomioistuimen tosiseikkoja koskeva ratkaisu perustuu niin kut- suttuun vapaaseen todistusharkintaan, josta on säädetty oikeudenkäy- miskaaressa (OK 17 luku 1 § 2 mom.) seuraavasti: Tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuoli- sesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä.

4.4 Luettu

4.4 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen harkintaa ei ole näiltä osin lailla tai erityisillä todistusharkintateorioilla rajattu tai määritelty. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa on kehitetty erilaisia todistusharkintateorioita, jotka eivät kuitenkaan ole juurikaan saaneet jalansijaa käytännön ratkaisutoiminnassa. Rikosprosessissa käytetään käytännössä lähinnä mitä metodia?

4.4 Hypoteesimetodina tunnettua todistusharkintametodia.

4.4 Mitä Hypoteesimetodi tarkoittaa?

4.4 Tuomioistuin arvioi syyttäjän esittämän tapahtumakulun rinnalla hypoteettisten eli vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen todennäköisyyttä.

4.4 Oikeudenkäynneissä pyritään aineelliseen totuuteen, mihin se viittaa?

4.4 Siihen, että prosessissa saataisiin esiin se, mitä tosiasiassa on tapahtunut

4.4 Realistista on kuitenkin todeta, että oikeudenkäynnissä joudutaan tyytymään mihin totuteen? Mitä se tarkoittaa?

4.4 Prosessuaaliseen totuuteen eli siihen totuuteen, mikä on oikeudenkäynnissä tullut näytetyksi

4.4 Totta vai tarua: Harvassa asiassa saavutetaan niin kutsuttua täyttä näyttöä, vaan sen sijaan joudutaan arvioimaan todennäköisyyksiä

4.4 Totta

4.4 Siviili- ja rikosprosessissa keskeinen kysymys tosiseikkoja arvioitaessa on mikä?

4.4 Näyttökynnys

4.4 Mikä on näyttökynnys?

4.4 Minkälainen näyttö katsotaan laadullisesti riittäväksi, jotta se voidaan asettaa ratkaisun perustaksi.

4.4 Siviiliasiassa tietyn tosiseikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää mitä? Missä se on säädetty?

4.4 Uskottavan näytön (OK 17 luku 2 § 2 mom.). Oikeudenkäymiskaari

4.4 Syytetyn tuomitseminen rikosprosessissa edellyttää mitä? (Oikeudenkäymiskaari) Englanniksi sama?

4.4 Näyttö on niin vakuuttavaa, että asiassa ei jää varteenotettavaa epäilyä syytetyn syyllisyydestä (OK 17 luku 3 § 2 mom.). "Innocent beyond a reasonable doubt".

4.4 Lue: Hallintoprosessissa ei ole perinteisesti käytetty näyttökynnys-käsi- tettä. Hallintoprosessissa selvitysvelvollisuus jakautuu asianosaiselle ja viranomaiselle ja viime kädessä myös tuomioistuimelle (HOL 37.2 §). Hallintoprosessissa siis myös tuomioistuin voi hankkia selvitystä, joten prosessissa ei ole asetelmaltaan kysymys asianosaisten välisestä ”kilpailutilanteesta”, jossa lopulta arvioitaisiin, kumpi asianosaisista on esittänyt asiassa ”paremman” näytön. Oikeudenkäynnistä hallinto- asioissa annetun lain mukaan tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi ja tarvittaessa osoittaa asianosaiselle tai vi- ranomaiselle, mitä lisäselvitystä heidän on esitettävä. Tuomioistuimen on myös viran puolesta hankittava selvitystä siinä laajuudessa kuin kä- sittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Oikeudenkäynnissä on toisin sanoen sovellettavan oikeuslähteen lisäksi tutkittava, mitkä tosiseikat ovat asian ratkaisemisen kannalta olennaisia (ja mitkä eivät) ja milloin niistä on esitetty siviili- ja rikos- prosessissa riittävä näyttö tai milloin selvitystä voidaan hallintopro- sessissa pitää riittävänä.

4.4 Luettu

4.5 Lue: Argumentaatioteorioissa oikeudellisten ratkaisujen perustelujen sisäl- töä on tarkasteltu minimivaatimusten sijaan ideaaliperustelujen näkö- kulmasta. Argumentaatioteoriat lähtevät yleisesti siitä, että perustelu- jen tulisi olla sisällöltään sellaisia, että oikeudenkäynnin asianosaiset ja myös laajempi yhteiskunnallinen auditorio voisi ne hyväksyä. Riippumatta siitä, onko kysymys niin kutsutusta rutiiniratkaisusta vai kiperästä tulkintatilanteesta, tuomarin on siis tehtävä jokaisessa tuomioistuimeen tuodussa asiassa perusteltu oikeudellinen ratkaisu.

4.5 Luettu

4.5 Oikeudellisia ratkaisuja ei voi perustella selittämällä tai kuvailemalla, vaan mitä pitää tehdä?

4.5 Justifioida

4.5 Lue: Justifioivan ja selittävän perustelun eroa on kuvattu arkipäiväisellä esimerkillä. Opiskelija, joka on saanut huonon arvosanan tentistä, voi löytää lopputulokseen kahdenlaiset pe- rustelut: hän voi selittää itsellensä, että hänen provosoiva käytöksensä on syynä huonoon arvosanaan (selittävä perustelu) tai vaihtoehtoisesti pohtia sitä, mihin arvosanaan työ sisällöllisesti oikeuttaa (justifioiva perustelu).

4.5 Luettu

4.5 Lue: Oikeudellisten argumentaatioteorioiden ydin tiivistyy justifikaati- oon: perustelemisella pyritään vakuuttamaan rationaalisesti kestävällä tavalla. Tämä on mahdollista vain, jos tehty ratkaisu on justifioitu. Tuomarilla on edellä todetuin tavoin ratkaisupakko, ja oikeustieteessä onkin tapana kuvata, että ratkaisupakon ja oikeuden tulkinnanvarai- suuden välisestä puristuksesta tuomari saa itsensä ulos vain peruste- lemalla ratkaisunsa. Kysymys on siitä, että ratkaisijan on tulkinnanva- raisessa tilanteessa luotava ja avattava ne konkreettiset kriteerit, joilla lopputulokseen on päädytty. Justifikaation avulla on mahdollista osoit- taa, että annettu ratkaisu on laillinen ja rationaalinen.

4.5 Luettu

4.5 Argumentaatioteorioiden mukaan oikeudellisen ratkaisun justifikaation on kohdistuttava kahteen eri perusteluun: mitä nämä ovat?

4.5 Ulkoinen ja sisäinen perusteleminen

4.5 Mikä on argumentaatioteorioiden oikeudellisen ratkaisun justifikaatio: ulkoinen perustelu?

4.5 Valittavat normi- ja faktapremissit

4.5 Mikä on argumentaatioteorioiden oikeudellisen ratkaisun justifikaatio: sisäinen perustelu?

4.5 Varsinainen tuomarin harkintaprosessi, kun valittua normia sovelletaan asetettuun faktapremissiin

4.5 Ulkoista perustelemista tarvitaan missä tilanteissa?

4.5 Kun normipremissiä ei saada uskottavasti johdettua voimassa olevasta laista tai joissa keskeisiä tosiseikkoja koskeva näyttö tai selvitys on ristiriitaista.

4.5 Lue: Itse premissit voidaan siis tulkinnallisissa tilanteissa rii- tauttaa, ja siksi myös ne on justifoitava. Tuomarin on toisin sanoen justifioitava valittu normi ja kyseiselle normille annettu sisältö. Sen ohella hänen on päätettävä huomioon otettavista oikeudellisesti rele- vanteista tosiseikoista ja justifoitava myös tämä valintansa. Ulkoisella perustelemisella pyritään saavuttamaan mahdollisimman laaja legiti- miteetti annetulle ratkaisulle.

4.5 Luettu

4.5 Kun sovellettava normi on valittu ja asiassa on lisäksi päätetty, mitkä tosiseikat ovat oikeudellisesti relevantteja, seuraa ratkaisun sisäinen perusteleminen. Ratkaisun on oltava looginen johtopäätös valitun normin soveltamisesta tiettyihin, merkityksellisiksi katsottuihin tosiseikkoihin. Sen lisäksi, että sisäinen perusteleminen merkitsee varsinaisen harkintaprosessin avaamista, se on myös keskeinen itsekontrollin väline. Tuomarin on MILLÄ osoitettava, että annettu ratkaisu on looginen seuraus voimassa olevan ja valitun normin soveltamisesta tiettyihin tosiseikkoihin?

4.5 Sisäisillä perusteluilla

4.5 Oikeudellisen ratkaisun on nojattava nimenomaan mihin?

4.5 Oikeuslähteisiin.

4.5 Lue: Sisäisellä perustelemisella ei sen sijaan vastata kysymykseen, miksi tietty normi valittiin. Sama koskee tosiseikkoja: sisäisellä perustelemisella ei vastata siihen, miksi tietty tosiseikka katsottiin releventiksi ja toinen taas jätettiin huomiot- ta. Viimeistään yksityiskohtainen sisäinen perusteleminen tekee kui- tenkin omalta osaltaan selväksi, miltä osin premissit vaativat ulkoista perustelemista. Loogisella päättelyllä on erityisroolinsa nimenomaan sisäisessä pe- rustelemisessa. Sisäinen perusteleminen voi olla perusluonteeltaan deduktiivista ja ulkoinen perusteleminen on puolestaan punnintaa eli niin kutsuttua pro et contra -tyyppistä perustelemista. Avoimien nor- mien ohella juuri ulkoisen perustelemisen vaatimus johtaa siihen, että oikeudellinen argumentaatio ei voi olla kaikissa tapauksissa dedukti- ivista johtamista. Sen sijaan sekä sisäinen että ulkoinen perustelemi- nen ovat usein varsin monitasoista ja -säikeistä punnintaa, jossa on merkittävä asema muun muassa tasapuolisuusharkinnalla.

4.5 Luettu

4.5 Loogisella päättelyllä on erityisroolinsa nimenomaan missä perustelemisessa?

4.5 Sisäisessä perustelemisessa

4.5 Sisäinen perusteleminen voi olla perusluonteeltaan mitä?

4.5 Deduktiivista

4.5 Ulkoinen perusteleminen on puolestaan minkälaista perusluonteeltaan?

4.5 Punnintaa (pro et contra) -tyyppistä perustelemista

4.5 Avoimien normien ohella juuri ulkoisen perustelemisen vaatimus johtaa siihen, että oikeudellinen argumentaatio ei voi olla kaikissa tapauksissa dedukti- ivista johtamista. Sen sijaan sekä sisäinen että ulkoinen perustelemi- nen ovat usein varsin monitasoista ja -säikeistä punnintaa, jossa on merkittävä asema muun muassa tasapuolisuusharkinnalla. Perustelujen painopiste vaihtelee prosessilajeittain. Rikosprosessis- sa on hyvin yleistä, että asian ratkaisemisen kannalta kiperä kysymys on se, mitä on tapahtunut. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että usein oikeudellinen ongelma on käytännössä ratkaistu sen myötä, kun on päätetty, mitkä tosiseikat katsotaan näytetyiksi ja asiassa oikeudelli- sesti merkityksellisiksi. Perustelemisen painopiste on siten missä rikosprosesissa?

4.5 Ulkoisessa perustelemisessa ja nimenomaan faktapremissin valinnan perustelemisessa

4.5 Lue: Faktapremissi Paavo on anastanut Pekan pyörän. Lainsoveltajan on siten perusteltava, miten se on päätynyt edellä mainittuun premissiin eli mitä näyttöä asiassa on esitetty pyörän hä- viämisestä ja miten sitä on arvioitu. Kun premissi on päätetty, nor- mipremissin valinta ei useinkaan edellytä ulkoisia perusteluja, vaan normipremissi on rikosoikeudellisen sääntelyn yksityiskohtaisuus ja selkeys huomioon ottaen selvä: Normipremissi Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Normipremissin yksityiskohtaisuudesta seuraa myös se, että myös- kään johtopäätökseen johtavaan harkintaprosessin perustelemiseen (sisäinen perusteleminen) ei liity erityisiä haasteita, vaan johtopäätös on tehtävissä loogisesti johtamalla: Johtopäätös Paavo on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Asiassa tulee tarkemmin perusteltavaksi lähinnä seuraamusharkinta eli se, tuleeko Paavo tuomita sakkoon vai vankeuteen ja millä perus- teella rangaistus mitataan. Seuraamusharkinnan perusteleminen on jossain määrin omalajisensa oikeudellisen argumentaation muoto. Pe- rinteisesti seuraamusharkinnan perusteleminen on ollut suomalaisissa tuomioistuimissa niukkaa, ja aihetta on käsitelty myös oikeuskirjal- lisuudessa suhteellisen vähän. Usein seuraamus on tuomion perus- teluissa vain todettu (tuomioistuin ”katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus P:n syyksi luetusta teosta on…”), ja se on siten jäänyt tuo- mioistuimen auktoriteetin varaan. Nykyisin tuomioistuimet pyrkivät kuitenkin perustelemaan myös seuraamusharkinnan varsin avoimesti ja yksityiskohtaisesti.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Siviiliprosessissa joudutaan usein tekemään samantyyppistä näytön arviointia kuin rikosprosessissakin, ja faktapremissin valintaa koskee tällöin sama ulkoisen perustelemisen vaatimus. Siviiliprosessissa on kuitenkin tavanomaista, että – toisin kuin rikosprosessissa – laista ei löydy nimenomaista säännöstä, jonka nojalla asia tulisi ratkaista. Tällöin lainsoveltajan on ulkoisin perusteluin justifioitava nimenomaan nor- mipremissin valinta. Edelleen siviiliprosessissa on tyypillistä, että jos laissa on tilanteeseen soveltuva säännös, se on rikosoikeudelliseen tark- karajaiseen sääntelyyn verrattuna joustava. Esimerkiksi sopimussuhtei- siin yleislakina sovellettavassa varallisuusoikeudellisista oikeustoimis- ta annetussa laissa (228/1929, oikeustoimilaki) on lukuisia joustavasti muotoiltuja normeja.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Esimerkkinä siviilioikeudellisesta normipremis- sistä voidaan mainita oikeustoimen kohtuullistamista koskeva säännös (oikeustoimilaki 36 §): Normipremissi Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Jos sopimus on tehty kirjallisesti, sen ehtoihin ei yleensä liity vaikei- ta näytöllisiä ongelmia. Sopimusehto eli faktapremissi on siten usein suoraan todettavissa. Myös se, että sopimuksen kohtuuttomuutta ar- vioidaan edellä mainitun oikeustoimilain säännöksen nojalla, on sel- vää. Sen sijaan johtopäätöksen tekeminen (onko ehto kohtuuton vai ei) edellyttää punnintatyyppistä harkintaa ja perustelujen painopiste on siten tuomioistuimen johtopäätöstä koskevassa harkintaprosessis- sa eli sisäisessä perustelemisessa. Tuomioistuin ei voi toisin sanoen perustella sisäistä harkintaprosessiaan vakuuttavasti deduktiivisella johtamisella vastaavasti kuin edellä kuvatussa rikosoikeudellisessa esimerkissä.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Hallintoprosessissa ei edellä todetuin tavoin ole useinkaan tarvet- ta perustella faktapremissin valintaa, koska tosiseikkoihin ei liity sa- manlaisia näytöllisiä epäselvyyksiä kuin rikos- ja siviiliasioissa. Mikäli esitetty selvitys on ristiriitaista, tuomioistuinta koskevat samat faktap- remissin ulkoiseen perustelemiseen liittyvät vaatimukset kuin rikos- ja siviiliprosessissakin. Hallintoprosessissa voi olla kysymys esimerkiksi siitä, että kunta on päättänyt myöntää avustusta tiettyyn toimintaan ja muutoksenhakuprosessissa joudutaan arvioimaan kyseisen päätöksen laillisuutta. Asiassa ei ole epäselvyyttä faktapremissin suhteen, vaan tehty päätös ja muu selvitys ilmenevät asiakirjoista. Sen sijaan asiassa joudutaan arvioimaan, voiko kunta avustaa kyseessä olevaa toimintaa, kun otetaan huomioon kunnan tehtäviä koskeva kuntalain (410/2015) säännös sekä muu mahdollinen asiaan liittyvä sääntely. Lainsoveltajan on siten mahdollisesti perusteltava normipremissin valintaa koskevat ratkaisunsa ja erityisesti johtopäätöstä edeltävä harkintaprosessinsa (sisäinen perusteleminen)

4.5 Luettu

``` 4.5 Lue: Kunnan tehtäviä koskeva normipremissi kuuluu seuraavasti (kuntalaki 7 §): ``` Normipremissi Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa tehtävät ja järjestää sille laissa erikseen säädetyt tehtävät.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Koska normipremissi on joustava ja avoin, sen tulkinta edellyttää muun ohessa säädösympäristön systematisointia ja tulkintaa sekä itse- hallintoon kuuluvien tehtävien arvioimista. Perustelujen painopiste on tällöin sisäisessä perustelemisessa. Hallintoprosessissa perustelujen painopiste onkin rikos- ja siviiliprosesseihin verrattuna leimallisesti oikeudellista. Tuomioistuimien perusteluissaan käyttämää kieltä on luonnehdittu punnintatyyppisissä yhteyksissä instrumentaalisen kielen sijaan ar- gumentatiiviseksi. Instrumentaalisella kielellä tarkoitetaan ilmauksia, joiden oletetaan saavuttavan päämääränsä sellaisenaan, ilman erityisiä perusteluja. Argumentatiivinen kieli puolestaan tarvitsee aina perus- teita tai todisteita, joiden kestävyydestä riippuu ilmauksen ja infor- maation menestyminen.

4.5 Luettu

4.5 Lue: Perinteinen syllogistinen kieli on hyvä esimerkki instrumentaa- lisesta kielestä ja avoimeen harkintaan ja punnintaan siirryttäessä kieli muuttuu argumentatiiviseksi. Tuomioistuimen on vakuutetta- va sekä itsensä että osapuolet ja myös laajempi auditorio ratkaisun- sa oikeellisuudesta. Argumentaatioteorioilla onkin pyritty luomaan kriteereitä ennen kaikkea sisällöllisesti moitteettomille perusteluille. Ideaalitavoite on, että oikeudenkäynnin eri osapuolet pystyisivät hy- väksymään oikeudenkäynnin lopputuloksen ja pitäisivät sitä laillisena ja oikeutettuna.

4.5 Luettu

4.6 Lue: Oikeudellisen ratkaisun perusteleminen on kommunikaatiota ja siksi myös ratkaisun kielelliseen esittämistapaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä. Lainsoveltajan tulisi vakuuttaa auditorionsa tehdystä rat- kaisusta. Koska oikeudellista ongelmanratkaisua pidettiin varsin pit- kään ennen kaikkea loogisena operaationa, myöskään retoriikkaan ei kiinnitetty erityistä huomiota. Oikeudellisen ratkaisun legitimiteetti nojasi varsin pitkään lainsoveltajan muodolliseen auktoriteettiase- maan ja loogiseen johtamiseen perustuvaan ideaaliin. Retoriikka taas ymmärrettiin ennen kaikkea kaunopuheisuuden taitona, jolla voidaan pyrkiä vaikkapa imartelemaan tai manipuloimaan. Logiikkaan ja re- toriikkaan liittyneet dikotomiset asetelmat alkoivat purkautua vasta uuden retoriikan suuntauksena tunnetun tutkimuksen myötä. Ääri- päinä pidetyt logiikka ja retoriikka eivät enää sulkeneet pois toisiaan, ja retoriikalla alkoi olla konkreettisesti käyttöarvoa myös oikeudellista argumentaatiota koskevassa tutkimuksessa.

4.6 Luettu

4.6 Uuden retoriikan myötä keskeiseksi nousi nimenomaan MIKÄ? Tulkinnallisuuden seuraus on se, että puhujan (tässä tapauk- sessa lainsoveltajan) on pyrittävä vakuuttamaan sen sijaan, että hän keskittyy johtamaan premisseistä seuraamuksia. Vakuuttavuuden vaa- timuksesta seuraa puolestaan, että puhujan on tiedostettava yleisön eli auditorion merkitys. Oikeudellinen argumentaatio ei tapahdu tyh- jiössä, vaan perustelut esitetään aina jollekin auditoriolle. Toisin kuin usein tunnutaan ajateltavan, lainsoveltajan ensisijainen auditorio ei ole juristiauditorio. Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tärkeimmän auditorion muodostavatK KETKÄ, jotka ovat esittäneet tuo- mioistuimelle erilaisia toisistaan poikkeavia vaatimuksia, väitteitä ja näkemyksiä?

4.6 Vakuuttaminen | Asian asianosaiset

4.6 Lue: Juridiikassa on sekä normien että faktojen osalta paljon tulkinnan- varaisuutta. Esimerkiksi juridisesti tulkinnanvaraisille termeille ei voi- da antaa kaiken kattavaa ja täsmällistä merkityssisältöä, joten myös- kään niiden soveltamiselle ei ole yleispäteviä edellytyksiä. Ainoa oikea tapa asennoitua oikeudelliseen ratkaisutoimintaan on siten semantti- nen ja kommunikatiivinen. Oikeudellinen ajattelu ei ole tyypiltään di- kotomista oikein–väärin -ajattelua, vaan argumentoijan on esitettävä enemmän tai vähemmän painavia perusteluja jonkin kannan puolesta tai sitä vastaan. Perusteltujen oikeudellisten ratkaisujen tekeminen ja lainopillisten tulkintasuositusten esittäminen edellyttävät tutkittavan sääntelyalueen hyvää sisällöllistä hallintaa, harjaantumista oikeudel- liseen päättelyyn sekä oikeudellisen kirjoittamistekniikan hallintaa. Näin ollen mitään kaikkiin tilanteisiin pätevää yksiselitteistä mallia oikeudelliseen tulkintaan ja oikeuslähteiden käyttöön oikeudellisessa argumentaatiossa ei ole esitettävissä. Vähimmäisvaatimus on kuiten- kin se, että perustelut ovat asianosaisten näkökulmasta ymmärrettä- vät, muutoin ne eivät voi olla vakuuttavat. Ymmärrettävyys edellyttää ennen kaikkea kielellistä ja rakenteellista selkeyttä. Myös sisällölliseen eheyteen tulisi aina kiinnittää erityistä huomiota.

4.6 Luettu

4.6 Lue: Kansallisesti erityistä huomiota on kiinnitetty oikeudellisten rat- kaisujen kielelliseen selkeyteen ja esimerkiksi siihen, että perinteiselle juridiselle kielelle tyypillisiä raskaita lauserakenteita saataisiin keven- nettyä. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt perustelujen sisäl- löllinen eheys. Oikeudellisten ratkaisujen perustelujen tulisi muodos- taa myös ajatuksellisesti ehjä, juonellinen kokonaisuus.

4.6 Luettu