Hematologista genetiikkaa Flashcards
Hemofilia
jaetaan kahteen alatyyppiin joista A on yleisempi
periytyy X-kromosomaalisesti: vakavaa tautia pääasiallisesti vain miehillä, naisilla useimmiten oireeton tai lieväoireinen (muttei ihan aina!)
hemofilia A: hyytymistekijä VIII:n puutos
hemofilia B: hyytymistekijä IX:n puutos
lievä: hyytymistekijän aktiivisuus 6%-40%
keskivaikea: hyytymistekijän aktiivisuus 1%-5% normaalista vaikea: hyytymistekijän aktiivisuus alle 1% normaalista
Von Willebrandin tauti
nimetty Helsingin Diakonissalaitoksen sisätautilääkärin Erik von Willebrandin mukaan, joka kuvasi taudin ensimmäisenä v.1926 ahvenanmaalaistaustaisessa suvussa
johtuu von Willebrandin tekijän puutteesta tai puutteellisesta toiminnasta
normaalit vWF-proteiinit tarttuvat toisiinsa muodostaen multimeerejä ja lisäävät verihiutaleiden tarttumista toisiinsa ja verisuonen seinämään, lisäksi ne toimivat hyytymistekijä VIII:n kuljettajaproteiineina
yleisyys väestössä 0.1%-1%; vaikeat alamuodot harvinaisia
Von Willebrandin tauti 2
jaetaan kolmeen alatyyppiin
tyypin 1 vWD: noin 60-80% tapauksista, lievä vuototaipumus
(nenäverenvuodot, mustelmat, naisilla runsaat kuukautiset)
tyypin 2 vWD noin 10-30% tapauksista, lievä-kohtalainen vuototaipumus, jaetaan edelleen alatyyppeihin 2A, 2B, 2M ja 2N joista 2N vastaa vaikeusasteeltaan lievää hemofiliaa
tyypin 3 vWD alle 10% tapauksista, vaikea vuototaipumus
periytyminen vallitseva (tyypit 2B ja 2M), resessiivinen (2N ja 3) tai vaihtelevasti jompikumpi (tyypit 1 ja 2A)
Raskausajan riskit hyytymishäiriöissä
odottajan vuotoriski
hyytymistekijä VIII:n ja VWF:n aktiivisuus kohoaa luonnostaan raskauden aikana, mikä suojaa hemofilia A- kantajia ja von Willebrand –potilaita vuotokomplikaatioilta, mutta tilannetta tulisi seurata raskauden aikana
hemofilia B-kantajilla hyytymistekijä IX ei nouse raskauden aikana ja korvaushoito on useammin tarpeen
syntyvän lapsen vuotoriski
hemofilia A:ta sairastavilla pojilla kohonnut riski intrakraniaaliseen verenvuotoon synnytyksen yhteydessä; ei selvää näyttöä sektiosynnytyksen riskiä pienentävästä vaikutuksesta
diagnoosin varmistaminen pian syntymän jälkeen (esim. napaverinäytteestä) tärkeää rokotuksiin, toimenpiteisiin yms. liittyvästä vuotoriskistä johtuen
Faktori V Leiden
Perinnöllinen laskimotukostaipumus: Faktori V Leiden
= APC-resistenssi
hyytymistekijä V:n mutaatio, joka altistaa laskimotukoksille; geenivirhe muuttaa hyytymistekijän rakennetta siten, että proteiini C pystyy inaktivoimaan sen vain hitaasti
esiintyvyys suomalaisessa väestössä 2-3%
heterotsygoottisena nostaa laskimotukosvaaraa 2-3 –kertaiseksi, homotsygotia noin 30-kertaiseksi
absoluuttiseen riskiin vaikuttavat muut tukosalttiutta lisäävät tekijät (immobilisaatio, ylipaino, ehkäisypillerit jne.) – nuorella henkilöllä, jolla F V Leiden heterotsygotia ilman muita riskitekijöitä, riski on edelleen matala!
vain pieni osa geenivirheen kantajista saa koskaan tukoksen
lasten tutkiminen ei yleensä ole tarpeen (tukokset erittäin harvinaisia
ennen murrosikää)
oireettomien nuorten ja aikuisten tutkiminen kliinisen harkinnan mukaan, jos 1. asteen sukulaisella laskimotukos ja F V Leiden (esim. nuoret naiset jolla harkitaan hormonaalista ehkäisyä)
Hemoglobinopatiat
= veren punasolujen hemoglobiinin poikkeavasta määrästä (alfa- ja betatalassemiat) tai rakenteesta (sirppisoluanemia ja muut varianttihemoglobiinit) johtuvia perinnöllisiä sairauksia
yleisimpiä monogeenisiä sairauksia; kantajatiheys korkea etenkin Afrikassa, Aasiassa ja Välimeren alueella mutta hyvin matala suomalaisessa kantaväestössä
normaali aikuisen hemoglobiini koostuu kahdesta alfa- ja kahdesta beetaketjusta
beetaglobiinia koodittaa HBB-geeni, alfaglobiinia taas HBA1 ja HBA2-geenit
tyypillisiä oireita mikrosytaarinen anemia, punasolujen pienikokoisuus ja kalpeus, hemolyysi, sirppisoluanemiassa myös verisuonitukokset ja niihin liittyvät kipukriisit
Alfatalassemia
HBA1 ja HBA2 –geenit sijaitsevat kromosomissa 16 hyvin lähekkäin; laajempi kromosomimateriaalin puutos kuten ns. SEA (South-East Asian) -deleetio voi poistaa molemmat geenit samanaikaisesti
autosomaalinen periytyminen: jokaisella henkilöllä on normaalisti HBA1 ja HBA2 – geeni sekä isältä että äidiltä perittynä -> yhteensä 4 kpl
1 geeni puuttuu -> ns. talassemia minima, oireeton tai hyvin lievä mikrosytoosi
2 geeniä puuttuu (samasta tai eri vastinkromosomista) -> alfatalassemia minor /
carriership -> lievä mikrosytaarinen anemia, ei vaadi hoitoa
3 geeniä puuttuu -> HbH –tauti, yleensä keskivaikea anemia
4 geeniä puuttuu -> hydrops fetalis, sikiöaikainen vaikea turvotus ja menehtyminen
Beetatalassemia
johtuu HBB-geenin virheestä, periytyy autosomaalisesti
1 virheellinen geenikopio: betatalassemia minor / beetatalassemian
kantajuus, lievä anemia, ei vaadi yleensä hoitoa
molemmat geenikopiot virheellisiä: betatalassemia major tai joskus lievempi ns. talassemia intermedia (mutaatiotyypistä riippuen)
vaikea betatalassemia major ilmenee noin 6 kk iässä kun sikiökautinen ns. fetaalihemoglobiini korjautuu aikuistyyppisellä
vaikea toistuvia verensiirtoja vaativa anemia, hemolyysi, raudan liikakertymä, pernan suureneminen, tromboosit, sappikivet, luunmurtumat kortikaalisen luun ohenemisen seurauksena (ylikierroksilla toimiva luuydin vaatii lisätilaa)
Sirppisoluanemia
johtuu HBB-geenin pistemutaatiosta, ns. HbS- mutaatio
heterotsygoottisena (ns. sickle cell trait) yleensä oireeton, ääriolosuhteissa (vuorikiipeily, sukellus, dehydraatio) voi aiheuttaa sirppiytymisoiretta
homotsygoottinen sirppisolutauti johtaa kivuliaisiin ns. sirppiytymiskriiseihin poikkeavien punasolujen tukkiessa pieniä verisuonia -> pienet infarktit eri kudoksissa, nekroosit, infektiot, munuaisten ja sydämen vajaatoiminta jne.
pienempi riski sairastua malariaan!
