Lablääktie Flashcards

Question

a) Sydäninfarktin toteaminen laboratoriotutkimuksin

Answer 1

- Sydäninfarktissa: B-TnT, B-TnI,

Answer 2

- CRP vs la

Answer 3

-prokalsitoniini

Answer 4

-B-proBNP eli

Answer 5

a. ABO ja RhD merkkaa b. trombosyyteissä ABO merkkaa vähäsen (parantaa vastetta) c. ABO mutta AB onki se joka käy kaikille ja O ei

Answer 6

a. P-INR, tromboplastiiniaika, INR-tulostus plasmasta Käytetään varfariinihoidon hoitotasapainon mittaamiseen. Esim liikaa lääkettä nostaa INR-aikaa. b. P-APTT eli tromboplastiiniaika, aktivoitu, partiaalinen, plasmasta. Kertoo sisäisten hyytymistekijöiden yhteisvaikutusta. Vuotohäiriöiden (tai tukoshäiriöiden) selvittelyssä. Kasvaa esim hemofiliassa. c. P-FIDD eli Fibriinin D-dimeerit plasmasta (fibriinin hajoamistuote), käyttöindikaationa on embolioiden selvittely. Jos FiDD on viiterajoissa, voi hyvin varmasti sanoa, että ei ole emboliaa. Positiivisena ei kuitenkaan kerro ihan hirveästi. d. B-Retik, veren retikulosyytit, anemiaa selvittäessä halutaan tietää onko mahdollisesti vuoto tai hemolyysiä; retikulosyyttien määrä lisääntyy veressä näissä tapauksissa e. S-TfR eli transferriinireseptorit seerumista. Raudanpuuteanemian tutkiminen, S-TfR kohoaa raudanpuutteessa f. E-MCV eli mean cellular volume, kertoo punasolujen tilavuudesta. Tärkeimpiä tutkimuksia anemiaa selvitettäessä; onko mikro, normo vai makrosyyttinen, kertoo anemian etiologiasta.

Answer 7

- vieritesti TnT

Answer 8

- B-HbA1c eli hemoglobiini-A1c - Diabeteksen hoitotasapainon seuranta - Kertoo pidempiaikaisesta glukoositasosta, prosenteista luovuttu ja viiterajat nykyään 20-42mmol/mol

Answer 9

- fP-Trigly (suuri) - Pieni HDL (fP-Kol-HDL) - fP-Gluk >5,6 - RR - Vyötärön ympärys

Answer 10

Punasolut, valkosoluton Annetaan hapenkuljetuskyvyn ylläpitämiseksi akuutissa vuodossa tai hoidettaessa oireilevaa kroonista anemiaa. Yksi punasoluvalmiste nostaa aikuispotilaan Hb n. 10g/l Erikoisvalmisteiset: -Fenotyypitetyt: Määritetty ABO-ja RhD-lisäksi vaihteleva määrä muita veriryhmiä. Jos potilaalla verensiirron kannalta merkityksellisiä punasoluvasta-aineita, siirtoon valitaan nämä. Sellaiset, joissa ei ole sitä punasoluantigeeniä, jolle potilas on muodostanut vasta-aineita. Ne todetaan useimmiten verensiirtoa edeltävissä sopivuustutkimuksissa. Jos jätetään huomiotta->henkeä uhkaava hemolyysi Fenotyypitettyjen saanti 2h-viikkoja - sädetetyt (PSVSS): Sädetyksellä estetään siirron aiheuttama käänteishyljintäreaktio (estää valmisteen lymfosyyttien jakaantumisen ja aktivoitumisen). Mm. luuytimen- ja verenkantasolujensiirtopotilaalle näitä tai muuten vakava immuunivajaus. Keskosille myös. - pestyt (PSVSPE): Verivalmisteiden immunoglobuliini A (IgA) voi aiheuttaa verensiirtoreaktion IgA-puutospotilaille-> voidaan poistaa soluvalmisteista pesun avulla. Annetaan IgA puutospotilaille j a niille jolla toistuvasti verivalmisteiden siirron aiheuttamia vaikeita allergisia reaktioita. Käyttökelpoinen 24h, toimitusaika vähintään 3h. - lasten punasolut 100ml (PSVSLA): peruspunasoluvalmiste jaettuna kolmeen osaan (3x100ml). - punasolut kohdunsisäiseen siirtoon(PSVSIUS): Sikiön anemian hoitoon. Erikseen kutsutun luovuttajan, aina sädetetty. Sopivuuskoe äidin verinäytteestä.

Answer 11

Trombosyytit Annetaan hemostaasin ylläpitämiseksi potilaille, joilla on vaikea trombosytopenia, trombosyyttien toimintahäiriö tai massiivinen akuutti vuoto. Trombosytopeniapotilailla vaste mitataan mittaamalla trombbarit ennen siirtoa ja jälkeen. Trombosyyttien siirtovastetta heikentää ( silloin mitataan vasta 10min-1h siirron jälkeen): sepsis, kuume, DIC, HUS, TTP, vaskuliitit, suuri perna, tietyt lääkkeet, käänteishyljintä (GVHD), immunologiset syyt kuten HLA- ja HPA-vasta-aineet, potilaan suuri koko Välitön vaste: B-Tromb nousu lähtöarvosta 20-25x10^9/l Erikoisvalmisteiset: - HLA- ja HPA-trombosyytit (kudostyypitetyt): Käytetään potilaalle, jolla on HLA/HPA-vasta-aineista johtuva huono siirtovaste - Sädetetyt: potilaat jolla on vaikea immuunivajaus (esim kantasolujensiirtopotilaat) myös hyvin ennenaikaisille keskosille ensimmäisten elinviikkojen aikana - Pestyt: IgA puutospotilaille ja niille kellä toistuvasti vaikeita haittavaikutusreaktioita

Answer 12

Käytetään korvaamaan usean hyytymistekijän samanaikaista vajetta vuodon tai toimenpiteen yhteydessä. Yksittäisen hyytymistekijän vajauksessa jääplasmaa käytetään vaan jos spesifistä korvaavaa lääkevalmistetta ei ole. Hoidettaessa massiivista verenvuotoa, jääplasmaa siirretään yhdessä punasolujen ja trombosyyttien kanssa sairaala ohjeiden mukaisesti.. Jääplasmavalmistetta joka on samea tai jossa on hiukkasia, ei saa käyttää. IgA-puutospotilaille, joilla on anti-IgA tulee käyttää IgA puutosplasmaa (tilataan erikseen veripalvelusta). Jääplasman siirrot: -Jääplasmavalmisteen ABO-ryhmän tulee olla sama tai sopiva potilaan veriryhmän kanssa -Huomaathan, että plasmavalmisteen siirtosäännöt ABO-ryhmästä poikettaessa ovat käänteisiä punasolujen siirtosääntöihin verrattuna. -OctaplasLG-jääplasmavalmisteesta on poistettu kaikki punasolut, jonka vuoksi sen käytössä ei oteta huomioon RhD-veriryhmää Esim. O ryhmän potilaalle voi antaa: O,A,B,AB. A ryhmälle A ja AB B: B,AB ja AB: AB

Answer 13

Koosteveri Valmistetaan yhdistämällä potilaan ABO ryhmän kanssa yhteensopivat punasolut ja AB-veriryhmän jääplasmavalmiste. Käytetään esim. vastasyntyneiden verenvaihdossa, jolloin punasoluja valittaessa tulee ottaa huomioon myös äidillä mahdollisesti olevat punasoluvasta-aineet. Käyttöaika 24h

Answer 14

Valkosolut Erikoistilauksesta tehtävä valmiste potilaalle, jonka oma luuydin ei toimi ja jolla on henkeä uhkaava sepsis. Valmistetaan potilaan ABO-ja RhD ryhmien mukaisista tuoreista kokoveriyksiköistä. Yhdessä valmisteessa on yhdistettynä neljän luovuttajan valkosolut.

Answer 15

1. Tilaa verivalmiste 2. Tarkista veriryhmä - Tarkista että se on määritetty, tai tilaa veriryhmän määritys - Tarkista onko erikoisvaatimuksia (fenotyyppi, sädetys, pesu, HLA-tyypitys...), voi vaikuttaa toimitusaikaa 3. Tarkista sopivuuskoenäyte - Mikäli punasoluvalmiste, tarkista onko potilaasta olemassa voimassa oleva sopivuuskoenäyte tai veriryhmä ja seulonta-vastaus (Type&Screen). - Mikäli näytettä tai vastausta ei ole, varmista tarvittavien näytteiden otto verensiirtoaikatauluun sopivaksi - muista ottaa huomioon vastausten saamiseen kuluva aika 4. Arvioi kiireellisyys 5. Varmista tilaus 6. Arvioi aikataulu - Selvitä edellyttääkö verensiirto muutoksia neste- ja tai lääkehoidossa. Verivalmisteen kanssa samaan kanyyliin saa infusoida vain fysiologista keittosuolaa tai isotonista liuosta joka ei sisällä kalsiumia.

Answer 16

Ensisijaisesti oman veriryhmän (ABO ja RhD) mukaisia verivalmisteista. Kiireellisyyden vuoksi, joskus voidaan poiketa. Punasolujen siirrot: -Hätävaihtoehto on RhD poikkeava. Trombosyyttien siirrot: -ABO-ryhmän vastainen siirto voi johtaa n.20% alentuneeseen trombosyyttien siirtovasteeseen -RhD-negatiiviselle potilaalle voidaan hätätilanteessa siirtää RhD + trombosyyttivalmistetta. Siirtoon liittyy kuitenkin RhD immunisaation riski. Etenkin tytöille ja fertiilissä iässä oleville naisille tulee tällöin antaa anti-D-suojaus. Esim: A= A, identtinen, O, hyvä, AB +B, kelvollinen Jääplasman siirrot: -Jääplasmavalmisteen ABO-ryhmän tulee olla sama tai sopiva potilaan veriryhmän kanssa -Huomaathan, että plasmavalmisteen siirtosäännöt ABO-ryhmästä poikettaessa ovat käänteisiä punasolujen siirtosääntöihin verrattuna. -OctaplasLG-jääplasmavalmisteesta on poistettu kaikki punasolut, jonka vuoksi sen käytössä ei oteta huomioon RhD-veriryhmää Esim. O ryhmän potilaalle voi antaa: O,A,B,AB. A ryhmälle A ja AB B: B,AB ja AB: AB

Answer 17

Kantasolujensiirron jälkeen potilaan veriryhmä muuttuu noin neljän kuukauden kuluessa siirrosta luovuttajan veriryhmää vastaavaksi. Vaihtumisen aikana verivalmisteiden valinta saattaa poiketa totutusta. Ko. siirron jälkeen n.2v ajan kaikki verivalmisteet sädetetään. Joskus sädetystä jatketaan useiden vuosien ajan.

Answer 18

RhD-negatiiviselle henkilölle annetaan yleensä RhD-negatiivisia verivalmisteita. Jos joutuu RhD+ punasoluja -> tod näk tekee vasta-aineita RhD-tekijää kohtaan Anti-D-suojauksella tarkoitus estää RhD-vasta-aineiden muodostus eli immunisaatio. Erityisen tärkeää tytöille ja fertiili-ikäisille naisille-> voivat olla haitallisia raskaudessa

Answer 19

•Näytteenotto väärästä potilaasta tai verensiirto väärälle potilaalle on aina vakava vaaratilanneja aiheuttaa vähintään vakavan riskin verensiirron haittavaikutuksille •ABO -epäsopiva verensiirto aiheuttaa aina vaaran akuuttiin hemolyysiinja jopa potilaan kuolemaan •näytteenottaja kuittaa näyteputken omalla allekirjoituksellaan/nimikirjaimillaan tunnistettuaan henkilökohtaisesti potilaan juuri ennen näytteenottoa –pääsääntöisesti eri näytteenottaja ottaa veriryhmä-ja sopivuuskoenäytteet eri aikaan –aina kun vain on mahdollista, potilas tunnistetaan pyytämällä häntä kertomaan oma nimensä ja henkilötunnuksensa –kuittaamattomia näytteitä ei tutkita •näytteet säilytetään verikeskuksessa primaariputkissa, jottei tule uudelleentarroitusvirheitä •potilas tunnistetaan nimellä ja henkilötunnuksella myös aloitettaessa verensiirtoa

Answer 20

Ennen punasolusiirtoa tehtävät laboratoriotutkimukset: •Veriryhmä •Vasta-aineiden seulonta ja mahd. tunnistus •Sopivuuskoe–elektroninen tai serologinen •Mahdollisia lisätutkimuksia mm. •fenotyypitykset •genotyypitykset •vasta-aineen inhibiitio •absorbtio-eluaatio •HLA-/HPA-vasta-aineet(trombosyyttisiirrot) •IgA-vasta-aineet–lisätutkimukset eivät ole yleensä päivystystutkimuksia ja voivat hidastaa veriryhmä-tai vasta-ainetunnistustuloksen saamista ABO RhD-veriryhmämääritys •Lähtökohtaisesti tehdään täydellisenä vain kerran (/tietojärjestelmä) –pysyvä ominaisuus, jos ei saa kantasolusiirtoa –alle 6 kk:n ikäisenä tehtynä väliaikainen tulos –jotkut sairaudet (esim. akuutti leukemia) voivat vaikuttaa veriryhmän fenotyyppiin •B -Veriryhmäja vasta-aineseulonta (B -Vr+VrAb) –käytetään, jos ei aiempaa veriryhmämääritystä –sisältää sekä suoran että käänteisen määrityksen (Vr) •Suora määritys: •potilaan solut reagoivat anti-Aja anti-B-reagenssien kanssa •Käänteinen määritys: •A1-ja B -solut reagoivat potilaan plasman (ja siinä mahd. olevien vasta-aineiden) kanssa –lisäksi sisältää punasoluvasta-aineiden seulonnan (VrAb) –otetaan eri aikaan kuin sopivuuskoenäyte –EDTA-putki Vasta-aineiden seulonta •(B -Vr+VrAb) tai P -Veriryhmävasta-aineet, seulonta (P -VRAb-O, 4577) –selvitetään onko potilaalla vasta-aineita punasoluantigeeneja kohtaan –toistuvissa verensiirroissa tai raskauden aikana uusitaan 5 vrk välein, jos tarvitsee punasolusiirtoja •käytännössä otetaan aina, sillä ei voi tietää onko potilas esim. saanut punasolusiirtoja jossain muussa sairaalassa –kolme seulontasolua, joiden pinta-antigeenit tunnetaan •potilaan plasmaa inkuboidaan seulonta solujen kanssa ja agglutinaatio(tai hemolyysi) viittaa vasta-aineeseen –lisäksi T&S:n vuoksi ns. SF-solu, jotka sisältää suomalaiset veriryhmäharvinaisuudet (Cx, LWb, Ula) Vasta-aineiden tunnistus •jos vasta-aineiden seulonta on positiivinen, tulee vasta-aine tunnistaa (P -VRAbTu1) –tarvitaan lisää näytettä (ns. paneeliveret) –käytetään antigeenikarttoja ja tunnistus toistaiseksi manuaalista –haasteena, jos useita vasta-aineita –voidaan joutua lähettämään jatkotutkimuksiin •vastausviive voi olla päiviä, riippuen kuljetusaikatauluista ja tehtävistä jatkotutkimuksista –käytännössä tietojärjestelmäsyistä monissa paikoissa (myös KYS/ISLAB) tunnistuskin voimassa vain 5 vrk, tässäkin paikallisia eroja •KYS:ssä tunnistuksen yhteydessä aina Rh ja K -fenotyyppi (jos K pos, myös k-fenotyyppi)–tässäkin paikallisia eroja Sopivuuskoenäyte •B -Verensopivuuskoe, (B -XKoe2935) –tästä näytteestä tehdään serologiset sopivuuskokeet –lisäksi aina tehdään myös veriryhmän tarkistus ja vasta-aineiden seulonta •ryhmäntarkistus sisältää vain suoran veriryhmämäärityksen •myös potilailta, jotka ovat T&S-kelpoisia –vastaus esim. E -VRTark: AB RhDpos, P -VRAb-O: negat –voimassa 5 vrk, jonka aikana verensiirto tehtävä tai uusittava sopivuuskoe uudella näytteellä •lisäksi mm. KYS:ssä sisältyy PANEELI -pakettiin, jossa myös mm. B -VrAbTu1, jotta vasta-aineiden tunnistus ja sopivuuskoenäyte ovat yhtä aikaa voimassa –sopivuuskokeen voimassaolosta voi olla paikallisia käytäntöjä Serologinen sopivuuskoe •yhdistetään potilaan plasmaa ja siirrettäviä punasoluja •tehdään jokaiselle siirrettävälle punasoluvalmisteelle erikseen •jos ei agglutinaatioreaktiota -> sopii sopivuuskokeessa •jos agglutinaatioreaktio -> ei sovi sopivuuskokeessa •vain entsyymisoluilla näkyvät vasta-aineet eivät välttämättä aiheuta positiivista sopivuuskoelöydöstä! •sopivuuskoe varmistaa myös ABO-sopivuuden–seulonta-ja tunnistussolut ovat O-ryhmää •sopivuuskokeita tehdään vähintään tilauksen mukainen määrä –joskus joudutaan tekemään enemmän, jos näytteessä sopivuuskokeita häiritseviä tekijöitä –joskus joudutaan koeristaamaan, jolloin myös tarvitaan tilaus Tarkista että tarkistuskoe negatiivinen! Eli punasoluvalmiste sopiva potilaalle.

Answer 21

eli veriryhmä ja seulonta -käytäntö •sopivuuskoetta ei tehdä serologisesti, vaan punasoluvalmisteen sopivuus varmistetaan elektronisesti (ns. elektroninen sopivuuskoe) –tietojärjestelmä tarkastaa että määritykset täsmäävät ja seulonta neg, punasoluvalmiste ABO RhDryhmältään sopiva eikä muita esteitä •ensimmäinen veriryhmämääritys ja vasta-aineiden seulonta tehdään hyvissä ajoin ennen punasolujen tarvetta, veriryhmän tarkistus ja uusi vasta-aineiden seulonta pitää tehdä alle 5 vrk ennen siirtoa .•T&S ei sovellu potilaalle, jolla on todettu vasta-aineita tai jolle on tehty kantasolusiirto (näille aina serologiset sopivuuskokeet) •jos potilas on T&S kelpoinen, ei verivalmistetta tarvitse varata etukäteen. •potilaan T&S -kelpoisuus tulee tarkastaa tietojärjestelmästä, ennen suunniteltua toimenpidettä! •hyödyt: Nopeat toimitukset, verivarastojen hallinnointi helpottuu, valmisteita ei vanhene T&S-kelpoisuus •T&S-kelpoinen(ISLAB), jos: •potilaasta on määritetty täydellinen veriryhmä •voimassa oleva vasta-aineseulonta on negatiivinen •järjestelmässä potilaalla ei ole ollut yhtään vasta-aineseulontapositiivista tulosta •toistaiseksi sulkee pois kaikki anti-D-suojauksen saaneet •veriryhmäntarkistus täsmää potilaan aiemmin määritetyn veriryhmän kanssa •veriryhmäntarkistus ja negatiivinen vasta-aineseulonta tehty 5 vrk:n sisällä •X-koe-näyte on voimassa näytteenottopäivän ja viisi seuraavaa vrk •potilaalle ei ole tehty allogeenistakantasolujen siirtoa •potilas ei ole ollut E-Coomb-Opositiivinen viimeisen 90 vrk aikana

Answer 22

Ennen trombosyyttien ja jääplasman (OctaplasLG) siirtoa tarvittavat laboratoriotutkimukset •ABO RhD(määritys ja tarkistus) •Ei tarvita vasta-aineiden seulontaa eikä serologista sopivuuskoetta!

Answer 23

verensiirron aloittaminen hitaasti ja potilaan voinnin erityisen huolellinen seuranta. On suositeltavaa että siirto aloitetaan tiputtamall verta n. 10min ajan 10-15 tippaa minuutissa. Näin se voidaan keskeyttää heti alkuvaiheessa, mikäli haittavaikutuksia ilmenee. Sitten voidaan säätää tiputusnopeus lääkärin määräämälle tasolle. Mahdollinen anafylaktinen reaktio tulee jo ensimmäisten tippojen aikana ja hemolyyttiset reaktiot 10-15min Massiivisessa verensiirrossa ei voi tehdä

Answer 24

- Verensiirron aloitus ja lopetusaika - biologinen esikoe - vitaalitoiminnot - kuittaa tunnuksella tai nimmarilla - verivalmisteen tarkistuslipuke liitetään kaavakkeeseen

Answer 25

- Verensokerimittari • Ammattikäyttöön ja potilaskäyttöön • Tulosten oltava riittävän lähellä labran saamiin, aina vähän heittoa • Plasmassa glukoositaso yleensä 15% korkeampi. Verikokeessa arvo usein plasmasta, kun vieritestikoneessa sormenpäästä. Tällöin heittoa hieman joka otettu huomioon laitteessa itsessään. Jos puristelee liikaa tulos voi heittää -INR-mittari • Tromboplastiiniaika kuvaa veren hyytymiseen kuluvaa aikaa • Testi matkii elimistön omaa hyytymisjärjestelmää • Sisältää kalibrointisisun • Tromboplastiini aktivoi näytteen ja syntyy trombiinia. Trombiini pilkkoo substraatin ja syntyy sähkökemiallinen signaali, jonka laite havaitsee. • Pikamittarit tarkoitettu Marevan-potilaan hoitoon, INR 2-3 • Ei potilailla hoidon aloitukseen tai jos arvot jatkuvasti ylittyvät • Ero saa olla enimmillään 0,5 -Hemoglobiinimittari • Kyvetissä kuivatettu reagenssi joka reagoi näytteen hemoglobiiniin ja muodostaa punaisen värin. Värin intensiteetti mitataan kyvetin läpi fotometrisesti. • Neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, veripalvelussa yms. • Helppo saada vääriä tuloksia – likainen mittari tai väärä näytteenottotaktiikka CRP-mittari • Verisolut hajotetaan. Näyte imeytyy kalvoon jossa anti-CRP-vasta-ainetta. Kullalla leimatut partikkelit värjäävät näytteen ja värin voimakkuutta mitataan fotometrisesti epoc-verikaasumittari • Käytetään ns. X-tehtävissä joissa pitää päättää kuljetetaanko potilas hoitoon vai selviääkö kotona • Käytännössä indikaatioina epäselvät vatsaoireet, epäselvä kuumeilu, yleistilan vähäinen lasku, nopea yleistilan romahdus, epäily äkillisestä vuodosta, sepsisepäily, myrkytys tai korvikealkoholista. • Näytteenoton jälkeen aina päivystävän ensihoitolääkärin konsultointi cobash 232: TnT ja FIDD • Sydäninfarktin ja laskimotukoksen diagnostiikan avuksi epäselvissä tilanteissa. • Terveyskeskuksissa ja terveysasemilla • Pikamittareilla saatavat tulokset: FIDD: 0,1-4 mg/l, TnT: 40-2000 ng/l Virtsan liuskatesti • Monenlaisia. Käytännössä virtsa sekoitetaan näytteeseen ja käännellään näyteastiaa. Liuskan värit muuttuvat. Kellolla eri aikoina eri värit • Glukoosi, ketoaineet, ominaispaino, punasolut, pH, albumiini, nitriitti, valkosolut • Virhelähteet: ei keskivirtsanäyte, pesun poisjättäminen. Väärä lämpötila. Liian vanha näyte. Väärin säilytetyt tai vanhentuneet liuskat. Voimakkaan värinen virtsa. Väärä näyteastia, ei saa käyttää pilttipurkkia tai mitään typerää

Answer 26

Mitä on sormenpäästä saatava veri? • Koostuu laskimo ja valtimoverestä, mukana kudosnestettä ja solunsisäistä nestettä. Muistuttaa enemmän valtimoverta • Koostumus vaihtelee enemmän kuin laskimoveren, paikka, verenkierto, lämpötila

Answer 27

fP-Kol: Tavoitearvo < 5 mmol/l • Tasot vaihtelevat päivittäin, yksi näyte ei anna luotettavaa kuvaa tasosta • Kohonneita arvoja voi esiintyä: o primaarisissa hyperlipidemioissa o Hypotyreoosissa, raskauden aikana, munuaistaudeissa ja maksavauriossa • Vaikeat sairaudet, leikkaukset ja traumat laskevat tasoja n.3kk fP-Trigly: Tavoitearvo < 1,7 mmol/l • Koholla monissa primaarisissa hyperlipidemiatyypeissä • Koholla myös diabeteksessa, munuaistaudeissa, obeeseilla ja juopoilla fP-Kol-LDL: tavoitetaso < 3mmol/l • Kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimon seinämiin • Ruuan tyydyttyneet rasvat lisäävät LDL-kolesterolin määrää • Fysiologisen LDL-pitoisuuden vallitessa (1-1,5 mmol/l) vallitessa ateroskleroosia ei kehity, vaikka muita vaaratekijöitä olisi läsnä • Tulevaisuudessa ehkä tulossa LDL-hiukkasten aggregaatiokyvyn määritys, nimittäin näissäkin eroja yksilöiden välillä fS-Lipo(a) • Lisätutkimus potilailla, joilla familiaarinen hyperkolesterolemia • 2-3 kertaa korkeampia pitoisuuksia normaaliväestöön nähden • Määräytyy pitkälti geneettisten ominaisuuksien perusteella, statiinit eivät tehoa. Siis LDLpartikkelin B-osaan liittyy disulfidisidoksilla apo (a). Lisää ateroskleroosin ja tromboosin riskiä fP-Kol-HDL: Tavoitetaso > 1,0 mmol/l (miehillä), 1,2 mmol/l (naisilla) • HDL kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, myös valtimon seinistä • Periaatteessa hyviä mutta voivat muuttua huonoiksi inflammatorisissa prosesseissa • Matalia arvoja esiintyy diabeteksen ja ylipainoisuuden yhteydessä • Pitoisuutta kohottavat liikunta, alkoholi ja estrogeenit • Mittaamisesta hyötyä riskin kartoituksessa, mutta HDL ei ole hoidon kohde Familiaalinen hyperkolesterolemia FH • Tulee epäillä jos fP-Kol >8 mmol/l tai fP-Kol-LDL > 5 mmol/l • Terveysportissa laskuri FH:n diagnoosiin B –LDLRe-D: suositeltavaa jos FH:n riskipisteytys varma tai todennäköinen • Palvelee lähinnä sukuselvitystä. LDL-reseptorin mutaatio heikentää LDL:n pääsyä maksaan. Geenitesti tunnistaa vain valtamutaatio, eli polygeeninen jää piiloon. Silti mielenkiintoinen löydös jos halutaan suku kiinni korkeiden LDL:llien piiloittelusta Kokonaisriskin arviointi dyslipidemiat: - fP-Kol, fP-Kol-LDL, fP-Kol-HDL, fP-Trigly - Onko kyseessä suuren riskin potilas? -FINRISKI ja SCORE Riskinarvio -lipidien määritys mukaan luettuna tehtävä: • Henkilön sitä pyydettäessä • Nuorille aikuisille, kun suvussa varhaista valtimotautia • Jos suvussa FH-tautia, jo lapsuudessa • Miehille viimeistään 40. ja naisille 50. ikävuoteen tai menopaussiin mennessä • Riskinarvio uusittava–Pienen riskin henkilöillä 5 v. välein–Suuren riskin henkilöillä vuosittain S -KVriski • Jos potilaalla selvä sukuriski, mutta ei merkkejä kardivaskulaaritaudista. Perustuu keramidimittauksiin • Keramidit ovat vahamaisia lipidejä ja kuuluvat sfingolipidien luokkaan. Keramidit koostuvat sfingosiinista ja rasvahappoketjusta. Keramidien rasvahappoketju voi vaihdella pituudeltaan 14 hiilestä - 26 hiileen. • Käytännössä riskiluku on kokonaisluku, jota voidaan käyttää jos epäilys hoidon tehostamistarpeelle

Answer 28

Sepelvaltimokohtaukset • Kun sydänlihaksessa hapenpuute seuraa lihassolujen sisältämien merkkiaineiden vapautuminen verenkiertoon P -TnI • kohoaa 2-4h kuluessa sydäninfarktin oireiden alkamisesta • Pitoisuus pysyy suurentuneena 3-10 vrk. • Useita valmistajia, päätöksentekorajat valmistajakohtaisia P -TnT: > 50 ng/l liittyy sydäninfarktiin jos kliininen taudinkuva sopii sydänlihasiskemiaan (99% persentiilin ylitys) • kohoaa 3-4h kuluessa sydäninfarktin oireiden alkamisesta • Pitoisuus pysyy suurentuneena 14 vrk. • Vain yksi valmistaja, patentoitu keksintö. Tämä usein Suomessa käytössä • Saatavilla vieritestikin • Käytä vain kun epäilet sydänlihasvauriota. Mikä korkeampi taso, sitä varmemmin infarkti • Vähintään 2 näytettä 3-6h välein -Kun troponiinipitoisuus <50ng/l, akuutin sydäninfarktin diagnoosiin tarvitaan: vähintään yksi viitealueen 15ng/l ylittävä tulos, JA vähintään 50% muutos kahden eri näytteen välillä JA sydänlihasiskemiaan sopiva kliininen taudinkuva P -CK-MBm • Kreatiinikinaasi on lihassolujen energia-aineenvaihdunnan tuote. Erittyy normaalistikin vereen mitattavia määriä. Koostuu kahdesta alayksiköstä M ja B. Muodostavat isoentsymejä MM, MB, ja BB • MB isoentsyymiä sydämessä paljon luurankolihasta enemmän • Vapautuu myös luurankolihasvauriossa • Voi olla suurentunut 4-5 vrk kohtauksen alusta Yhteenveto: • Sydänlihasvaurio osoitetaan ensisijaisesti sydänperäisen troponiinin (troponiini T tai I) avulla • Toissijaisesti erikoistilanteissa (mm. sydän- ja läppäleikkauksien yhteydessä) kreatiinikinaasin MBisoentsyymimäärityksen avulla • Troponiinimääritykset tulisi ottaa kaikilta potilailta, joilla syytä epäillä sydäninfarktia • Sydänlihasvaurion seurantaan riittävät yhden merkkiaineen määritykset • Sydänmerkkiainetulos tulisi saada tarvittaessa tunnin kuluttua näytteenotosta – Ellei siihen kyetä, tulee harkita vieritestien käyttöönottoa – Vieritestien huonomman herkkyyden vuoksi toistettavuus huonompi

Answer 29

Sydämen vajaatoiminta • 90% selittyy sepelvaltimotaudilla, pitkäaikaisella iskemialla, sydäninfarktin jälkitilalla, hypertensiolla tai läppävioilla • Eteisten ja kammioiden venytys lisää natriureettisten peptidien vapautumista. o ANP – atrial natriuretic peptide o BNP – brain natriuretic peptide • Hormonin esiasteesta proBNP:stä pilkkoutuu biologisesti aktiivinen B-tyypin natriureettinen peptidi (BNP) o Poistetaan plasmasta spesifien reseptoreiden ja proteolyysin avulla • Inaktiivi proBNP:n N-terminaaliosa (NT-proBNP) eritetään pääsääntöisesti munuaisten kautta P -proBNP: < 125 ng/l • Hyvin pienet pitoisuudet poissulkevat aiemmin hoitamattoman potilaan sydämen vajaatoiminnan • Hyvin suuret pitoisuudet ( >2000 ng/l ) varmistavat sydämen vajaatoiminnan • Kliinisen tilanteen muutokset heijastuvat hitaammin kuin BNP-tasoissa P -BNP: < 35 ng/l • Akuutissa tilanteessa poissulkuraja 100 ng/l • Hyvin suuret pitoisuudet ( >2000 ng/l ) varmistavat sydämen vajaatoiminnan • Raja arvojen välissä (35-100) välissä tarvitaan kliinistä päättelykykyä Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaihe: 1/2 P -TnI/P -TnT • Usein lievästi suurentunut arvo sekä vakaassa että äkillisessä sydämen vajaatoiminnassa • Sepelvaltimotautikohtaukseen viittaavat selvästi suurentunut tai suureneva arvo yhdessä rintakivun tai EKG:n iskemiamuutosten kanssa P -BNP/P -proBNP • Auttaa oireiden erotusdiagnostiikassa, jos kliininen kuva ei ilmeinen P -Krea (eGFR), P -K, P -Na • Heikentynyt munuaisten toiminta sydämen vajaatoimintapotilailla erittäin tavallista • Äkillisessä sydämen vajaatoiminnassa munuaisten toiminta heikkenee sairaalahoidon aikana 25–30 %:lla potilaista • Heikentynyt munuaisten toiminta pitää ottaa huomioon myös lääkkeiden käytössä ja annostelussa Kystatiini C (P -KysC) • kreatiniinia tarkempi merkkiaine Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaihe: 2/2 P -PVK+T • Raudanpuute ja anemia tavallisia löydöksiä sydämen vajaatoiminnassa • Monella sydämen vajaatoimintapotilaalla käytössä veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys, joka suurentaa vuotoriskiä P -CRP • Onko potilaalla infektio? Verensokeri • Neljäsosa diabeetikoista sairastaa sydämen vajaatoimintaa, ja kolmasosa sydämen vajaatoimintapotilaista sairastaa diabetesta • Akuutissa sydämen vajaatoiminnassa veren suurentunut sokeripitoisuus yhteydessä huonompaan ennusteeseen myös ei-diabeetikoilla • Veren suurentunut sokeripitoisuus akuutin vajaatoiminnan yhteydessä ennustaa myöhemmin puhkeavaa diabetesta P -ALAT • Kohonnut laskimopaine voi aiheuttaa maksan suurentumista ja aristusta • Vaikea trikuspidaaliläppävuoto voi aiheuttaa maksan kroonisen verentungoksen ja toimintahäiriön • Pitoisuus voi kohota sydämen vajaatoiminnassa • Suurentuneet maksa-arvot liittyvät sydämen vajaatoimintapotilailla huonoon ennusteeseen P -TT, P -INR • Matala TT-tulos voi johtua vakavasta maksavauriosta • P -TT mittaa hyytymistekijöiden FII, FVII ja FX yhteisvaikutusta – Tulos lähes sama kuin matalimman em. hyytymistekijän aktiivisuus • Maksan vajaatoiminnassa P -TT seuraa kohtalaisen tarkasti FVII:n pitoisuutta • P -TT reagoi nopeasti maksan synteesikyvyn muutoksille, koska – FVII:lla lyhyt puoliintumisaika – T1/2 verenkierrossa 5 h aB-VeKaasL • Antaa tietoa potilaan happeutumisesta ja metabolisesta tilasta • Tulee aina määrittää epäiltäessä sokkia tai vaikeaa hengitysvajausta • Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. – Epätasapainoinen diabetes – Kudoshypoksia (maitohappoasidoosi) – Munuaisten tai maksan vajaatoiminta – Hyperkalemia Yhteenveto: • Sydämen vajaatoimintaa epäiltäessä suositellaan mittaamaan NP-pitoisuus – Mahdollista mitata joko BNP:n tai N-terminaalisen peptidin pitoisuuksia – MUTTA muista, etteivät BNP:n ja NTproBNP:n absoluuttiset pitoisuusluvut ole keskenään vertailukelpoisia • Natriureettisten peptidien osalta käytetyt diagnostiset raja-arvot vaihtelevat – Sydämen vajaatoimintadiagnoosia ei tule tehdä pelkästään tietyn raja-arvon ylittävän NP-pitoisuuden perusteella – Diagnoosi tulee varmentaa sydämen ultraäänitutkimuksella • NT-proBNP-ohjatusta hoidosta ei kliinistä hyötyä kroonista sydämen vajaatoimintaa hoidettaessa • Sydämen vajaatoiminnan pahenemisen taustalta usein löydettävissä syy tai tekijä, johon kohdistettava hoito parantaa sydämen vajaatoiminnan oireet – Muista myös liitännäissairaudet ja niihin liittyvät laboratoriotutkimukset

Answer 30

B-PVK+T: ”Pieni verenkuva” (perusverenkuva ja trombosyytit) • Yksi yleisimmistä potilaille määrätyistä tutkimuksista • Verenkuvan perustutkimus, käytetään mm. anemioiden, veritautien, hemostaasin häiriöiden ja nestetasapainon tutkimisessa • Pienet muutokset yleisiä, 5 % viitearvojen ulkopuolella– pahanlaatuisen veritaudin todennäköisyys kasvaa, jos muutoksia useammassa solulinjassa (valkosolut-punasolut-trombosyytit) Osatutkimukset: fB-Leuk: leukosyyttien määrä B-Eryt: punasolujen määrä B-Hb: hemoglobiini B-HKR: hematokriitti = punasolujen tilavuusosuus verestä E-MCV: punasolujen keskitilavuus: normosytoosi, mikrosytoosi, makrosytoosi E-MCH: punasolujen hemoglobiinin keskimassa: normokromia, hypokromia E-MCHC: punasolujen hemoglobiinin keskimassakonsentraatio B-Trom: trombosyyttien määrä: trombosytopenia, trombosytoosi B-TVK: täydellinen verenkuva • sisältää lisäksi myös valkosolujen erittelylaskennan • infektiotautien, allergioiden, veritautien diagnostiikka • kannattaa tehdä: o jos mikä tahansa solulinja poikkeava PVK:ssa o kun halutaan tarkemmin tietää minkälaisia valkosolujaluuydin tuottaa 3 solulinjaa laskenut: pansytopenia B-Hb: hemoglobiini • Vaihtelee iän mukaan • Suurin pitoisuus vastasyntyneillä 145 – 225 g/l o Miehet 134 – 167 g/l o Naiset 117 – 155 g/l • Hb jalkeilla olevalla 5 – 10 % korkeampi kuin vuodelevossa olevalla (plasmatilavuus pienenee), aamulla Hb n. 8% pienempi kuin illalla • Anemiassa B-Hb alentunut alle viitearvojen tai potilaan B-Hb:n pieneneminen > 20 g/l • Raskauden aikana fysiologinen Hb:n pieneneminen (plasmatilavuus kasvaa) • Fyysinen rasitus lisää hemoglobiinia • Vuoristoalueilla punasolutuotanto lisääntyy ja plasmatilavuus vähenee-> Hb korkeampi • Tupakoitsijoilla suurempi Hb E-MCV • Viitearvot: Naiset ja miehet: 82 - 98 fl, vastasyntyneet: 95 - 121 fl • Anemioiden luokittelu punasolujen koon mukaan o E-MCV alentunut esim. raudanpuuteanemiassa (mikrosytoosi) o E-MCV kasvaa esim. megaloblastisessa anemiassa ja retikulosytoosissa (makrosytoosi) o Todellista suurempia arvoja: korkea veren glukoosi- ja natriumpitoisuus (solujen turpoaminen analysaattorinlaimennosliuoksessa), agglutinaatio B-Trom Viitearvot kaikilla: 150 - 360 * 109/l • Merkittävä vuotoriski, jos alle 50*109/l (toimenpiteet) • Suurenee: reaktiiviset trombosytoosit: esim. verenvuodon jälkitila, raudanpuuteanemia, infektiot ja tulehdukselliset sairaudet, syöpätaudit, pernan poisto, voimakas fyysinen rasitus, traumat, leikkaukset, myeloproliferatiiviset tilat (essentiaalinen trombosytemia, ET) • Pienenee: esim. immunologinen trombosytopenia (ITP), verisairaus Sytopeniat: normaalia pienempi solujen määrä. -Tällöin morfologia keskeisessä asemassa -> veren ja luuytimen morfologiset tutkimukset B-Morfo (Solujen morfologinen tarkastelu, verestä) ja Bm-MGGFe (MGG- ja rautavärjäys, luuytimestä)

Answer 31

8.Anemian diagnostiikka Anemian määritelmä: Hemoglobiini laskee alle 134 g/l miehillä tai alle 117 g/l naisilla tai lasku potilaan normaalista Hb-tasosta yli 20 g/l. • Anemia on oire, syyn selvittely oleellista • Perustutkimukset: o PVT+T o B-TVK Anemian oireet: • Väsymys, heikkous, heikentynyt rasituksen sieto, Sydämen tykytys, hengenahdistus • Angina pectoriksen tai katkokävelynpaheneminen • Korvien humina, päänsärky, huimaus • Keskittymiskyvyn heikkeneminen • Kalpeus (iho ja limakalvot) Oireisiin vaikuttavat: • anemian aste, kehittymisnopeus • taustalla oleva perussairaus, sydämen ja keuhkojen sairaudet Puutosanemioiden erityisoireita: • Atrofinen glossiitti (raudan ja B-12-vitamiininpuute) • Neuropatiat (B-12-vitamiinin puute) Luokittelu on joko solukoon (MCV) mukaisesti: mikrosyyttinen <82, normosyyttinen 82-98fl, makrosyyttinen >98fl tai Syntymekanismin mukaan: - punasolujen vähentynyt tuotanto luuytimessä (verisairaus) - Punasolujen lisääntynyt tuhoutuminen esim hemolyysi - verenhukka esim. traumaan liittyvä vuoto, kuukautis- tai gi-kanavan vuoto B-Retik: veressä kiertäviä nuoria punasoluja, joissa on jäljellä ribosomaalista RNA:ta • määrä veressä kuvastaa punasolutuotannon määrää luuytimessä→ erittäin hyödyllinen anemian syytä mietittäessä! • voidaan määrittää verisolulaskijoilla RNA:han sitoutuvienväriaineiden avulla • viiteväli 28-91 *109/l (E-Retik 0.6 – 2.0 % (aikuiset)) • veren sivelyvalmisteessa retikulosyytit ovat suurehkoja, sinertävästi värjäytyviä punasoluja (sininen polykromasia) • määrän lisääntyminen veressä on merkki punasolutuotannon kiihtymisestä luuytimessä esim. hemolyysi, vuotoanemia • Määrän lisääntyminen voi johtaa lievään makrosytoosiin Raudanpuuteanemia: • Yleisin anemian tyyppi Suomessa • Rauta on välttämätön Hb:n muodostukselle • Mikrosyyttinen ja hypokrominen anemia (Hb, MCV ja MCH alentuneita) • Alkava raudanpuuteanemia on usein normosyyttinen ja normokrominen • Perustutkimukset: P-ferritiini matala, S-TfR korkea -S-Hepsid eli hepsidiini on matala. P-ferrit (P-Ferritiini, plasman ferritiini kuvastaa elimistön rautavarastoja, eikä se riipu transferriiiniin sitoutuneen raudan määrästä)Kohonneita arvoja tavataan mm. hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa, leukemioissa ja eräiden kasvainten yhteydessä. S-TfR (S-Transferriinireseptori, TfR kuljettaa transferriiniin sitoutunutta rautaa extrasellulaaritilasta solun sisään. Elimistön rautavarastojen ehtyessä lisääntyy TfR:n ekspressio, ja TfR:n pitoisuus seerumissa kasvaa) Koska aikuisella TfR:n kokonaismäärästä noin 80% on luuytimen punasoluja muodostavassa solukossa, kohottaa myös lisääntynyt erytropoeettinen aktiivisuus (akuutti vuoto, AIHA, polysytemia vera) seerumin TfR-pitoisuutta. On myös P-TfFeSat eli P -Transferriinin rautakyllästeisyys. Transferriinin rautakyllästeisyyden ollessa < 25 % transferriiniin sitoutuneen raudan määrä on normaalia vähäisempi. Matala transferriinin rautakyllästeisyys kohonneen transferriinipitoisuuden kanssa viittaa raudanpuutteeseen. Korkea transferriinisaturaatio (> 55 %) yhdessä korkean ferritiinipitoisuuden (> 300 ug/l) kanssa viittaa hemokromatoosiin. Normosyyttisessä anemiassa eli tulehdusanemiassa: - P-Ferrit + S-TfR normaalit (ferrit voi lisääntyä tulehduksesta) - Hepsidiini (S-Hepsid) koholla. - Epäselvissä tilanteissa Bm-MGGFe (rautavärjäys) normaalit rautavarastot tulehdusanemiassa vs. tyhjät raudanpuute - Kroonisen sairauden selvittäminen: CRP, lasko, krea, TSH... - Munuaisen vajaatoimintaan liittyvä anemia:EPO tuotannon heikkeneminen (S-EPO matala) Megaloblastinen anemia (B12-vit tai folaatin puute) - Matala Hb kohonnut MCV - Usein myös leukopenia ja trombosytopenia - Perustutkimukset: S-B12 vitamiini, aktiivinen, = S-B12-TC2 laskenut ja fE-Folaatti laskenut. - Luuydintutkimus Bm-MGGFe: megaloblastinen luuydin - tarpeellinen varsinkin jos Hb on matala ja on muita sytopenioita (verisairauden poissulkeminen) - Puutteen syy selvitettävä fE-Folaat • Pienentynyt punasolujen (fE-) folaattipitoisuus viittaa joko folaatin tai B12-vitamiinin puutteeseen S-B12-TC2, B12-vitamiini, transkobalamiini II:een sitoutunut • B12-vitamiini on seerumissa sitoutuneena kahteen kantajaproteiiniin, haptokorriiniin ja transkobalamiiniin. Transkobalamiiniin sitoutunut muoto, holotranskobalamiini, on vitamiinin biologisesti aktiivinen muoto. Vain 10–20 prosenttia seerumin B12-vitamiinista on tätä aktiivista muotoa, ja aktiivisen osuuden määritys (B12-TC2) on parempi kuin B12-vitamiinin kokonaispitoisuuden B12-vitamiini (S-B12-Vit) määritys Hemolyyttiset anemiat: • kompensoitu hemolyysi: punasolujen tuhoutuminen lisääntynyt ja punasolujen tuotanto vilkastunut luuytimessä (E-Retik koholla), ei anemiaa • kun kompensaatiomekanismit eivät riitä → hemolyyttinen anemia P -Haptog, • Haptoglobiini (Haptog) on maksan syntetisoima proteiini, joka sitoo plasmaan hemolyysissä vapautuneen hemoglobiinin. Suuren kokonsa ansiosta haptoglobiini-hemoglobiini-kompleksi ei erity elimistöstä munuaisten kautta, joten haptoglobiini säästää näin munuaistubuluksia ja hemoglobiinin ja raudan menetykseltä vältytään • Haptoglobiinin määritys on eräs herkimpiä menetelmiä hemolyysin toteamiseksi. Sen pitoisuus voi olla mittaamattoman alhainen hemolyyttisissä tiloissa

Answer 32

• Hyytyminen (koagulaatio): veren ja eräiden muiden nesteiden muuttuminen kiinteäksi tai puolikiinteäksi nesteessä olevien proteiinien muuttuessa liukenemattomaan muotoon • Fibrinolyysi: verihyytymän liukenemiseen johtava fibriinin (ja yleensä myös fibrinogeenin) pilkkoutuminen joko veressä ja kudoksissa olevan entsyymin (plasmiinin) tai bakteerien tuottamien entsyymien (streptokinaasin) avulla • Hemostaasi: 1. verenkierron pysähtyminen; 2. verenvuodon tyrehdyttäminen tai tyrehtyminen • Tromboosi: verihyytymän muodostuminen verisuonen sisälle; verihyytymän esiintyminen verisuonen sisällä • Embolia: yhden tai useamman verenkierron mukana kulkevan emboluksen (tavallisesti verihyytymän) aiheuttama verisuon(t)en tulppautuminen • Koagulopatia: veren hyytymismekanismin häiriö Tutkimuksia: B -PVK+T tai B -TVK: osatutkimus B -Trom P -TT Tromboplastiiniaika • Näyte otetaan mahdollisimman atraumaattisesti 0,109 M natriumsitraattia sisältävään vakuumiputkeen. • Tromboplastiiniaika mittaa maksaperäisten K-vitamiinista riippuvien hyytymistekijöiden (FII, FVII ja FX) osuutta hyytymistapahtumassa, minkä vuoksi se soveltuu ulkoisen hyytymisjärjestelmän tutkimiseen. Matala TT-tulos voi johtua K-vitamiinin puutoksesta, vakavasta maksavauriosta, DIC:sta, alentuneesta fibrinogeenipitoisuudesta tai oraalisesta antikoagulanttihoidosta. • viiterajat riippuvat käytetystä menetelmästä/tromboplastiinireagenssista. Eri laboratorioiden/eri menetelmien välisiä tuloksia ei voi vertailla P -APTT: Tromboplastiiniaika, aktivoitu, partiaalinen. (Mittaa sisäistä ja yhteistä tietä) • APTT mittaa sisäisen hyytymisreitin tekijöiden (XII, XI, IX, VIII, X, V, II ja I) yhteisvaikutusta. • APTT on seulontatutkimuksena yksinään epäspesifinen ja epäherkkä, mutta sitä käytetään yhdessä tromboplastiiniaikatutkimuksen kanssa hyytymishäiriöiden seulonnassa. Kun todetaan pidentynyt APTT-aika, on mahdollinen hepariinikontaminaatio näytteenotossa syytä poissulkea. Pidentynyttä APTT-aikaa tavataan hemofilia A ja B potilailla, maksan toimintahäiriöissä ja DIK-potilailla • Viiteväli 23-33s. P -AT3 Antitrombiini III on tärkein plasman hyytymistekijöiden inhibiittori. • Se muodostaa trombiinin kanssa inaktiivisen kompleksin. • Laskimotromboosin diagnostiikan ja erityisesti hoidon kannalta on merkityksellistä löytää ne potilaat, joilla AT III on joko perinnöllisesti tai hankitusti alentunut. Koska kyseessä voi olla perinnöllinen puutos, on sukuanamneesi tärkeä. von Willebrandin tauti • von Willebrand -tekijä (vWT) osana sekä primaari- että sekundaarihemostaasia o vWT auttaa trombosyyttejä kiinnittymään vaurioalueelle (primaarihemostaasi) o vWT toimii FVIII:n kantajana (sekundaarihemostaasi) • yleisin perinnöllinen hyytymishäiriö–Suomessa n. 2000 potilasta, uusi n. 200/vuosi–n. • 70%:lla lievä ja parilla kymmenellä vaikea muoto, muilla keskivaikea • vuoto-ongelmat syntyvät vWT:n määrällisistä tai laadullisista poikkeavuuksista o lisäksi FVIII häviää nopeammin, kun vWT ei sitä ole sitomassa ja suojaamassa • diagnoosi perustuu vuotoanamneesiin, lähisukulaisten vuototaipumukseen ja laboratoriokokeisiin P -vWF-Akt + P -FVIII ensin (vuotopaketin osatutkimuksia), jatketaan P -vWF-Ag -tutkimuksella ja muilla vWF- tutkimuksilla ``` luokittelu: • tyyppi 1 (aktiivisuus alentunut) • tyyppi 2A, 2B, 2M (autosomissa vallitsevasti periytyviä) ja 2N (autosomissa peittyvästi periytyvä) (toiminnallinen häiriö) • tyyppi 3 (täydellinen puutos) ``` B -TromTo: B -Trombosyyttien toimintatutkimus PFA-laitteella • Mitataan trombosyyttien aktivoitumista, kun antikoaguloitu kokoverinäyte johdetaan kapillaarin läpi, jossa se joutuu kosketuksiin kollageenin ja adrenaliinin tai kollageenin ja ADP:n kanssa • aktivoitumisen vuoksi aggregoituvat ja kapillaari tukkeutuu. Laite määrittää ajan, jossa kapillaari tukkeutuu täysin ``` Tukos- ja vuototutkimuksissa lähetteen esitiedot tärkeitä: • Onko nyt tukos? • Onko aiempia tukoksia? • Onko selvää altistetta tukokselle? esim. immobilisaatio, estrogeenivalmisteet • Onko nyt vuotoa/vuoto-oireita? • Onko aiempia vuoto-oireita? • vuotokyselylomake • Lääkitys ``` Proteiini C: • fysiologinen antikoagulantti. K-vitamiinista riippuvainen, maksan syntetisoima • kiinnittyy trombomoduliinin ja trombiinin muodostaman kompleksin kanssa endoteelille ja aktivoituu o aktivoitunut proteiini C tarvitsee proteiini S:n kofaktorikseen o inhiboi FV:n aktivoitumista • perinnöllinen vajaustila johtaa tukostaipumukseen • luokittelu antigeenimäärityksellä: P -PC-Ag Antikoagulanttien laboratorioseuranta: Varfariini, (Marevan®) on K-vitamiini antagonisti (VKA) • estää K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden synteesiä ja aktivaatiota–FII (protrombiini), FVII, FIX, FX • estää myös K-vitamiinista riippuvaisten luonnollisten antikoagulanttien synteesiä, proteiini C ja proteiini S • vaatii laboratorioseurantaa: P -TT, INR-tulostus (P -INR) P -INR: Näyte otetaan mahdollisimman atraumaattisesti 0.109M Na-sitraattiputkeen suhteessa 1:10 Hepariini: • fraktioimaton hepariini (UFH) • pienimolekylaarinen hepariini (LMWH) o daltepariini (Fragmin®) o enoksapariini (Klexane®) o tintsapariini (Innohep®) • hepariini tehostaa antitrombiini III:n vaikutusta (epäsuora antikoagulantti) • antitrombiini sitoutuu FXa:han ja FIIa:han (trombiiniin) • trombiinin estovaikutuksen tehostumiseen vaaditaan, että hepariini vaikuttaa suoraan trombiiniin -> LMWH:n koko ei riitä tehostamaan trombiinin estoa, UFH:n riittää. FXa:n estovaikutuksen tehostumiseen riittää hepariinin kiinnittyminen antitrombiini III:en->LMWH:n estovaikutus on suurempi kuin hyytymiseen kuluvan ajan piteneminen • myös muita epäsuoria vaikutuksia hyytymisjärjestelmään (esim. lisää tPA:ta ja fibrinolyysiä sekä häiritsee trombosyytien toimintaa) ``` P -AntiFXa: Tutkimusta käytetään hepariinin estovaikutuksen arviointiin (anti-FXa) silloin, kun potilasta hoidetaan Daltepariinilla (Fragmin) tai Enoksapariinilla (Klexane) tai Tintsapariinilla (Innohep). ``` DOAC:t: eivät tarvitse antitrombiini III:n vaikutusta -> suorat estäjät • suorat trombiinin (FIIa) estäjät o dabigatraani (Pradaxa®) • suorat hyytymistekijä Xa:n (FXa) estäjät o rivaroksabaani (Xarelto®) o apiksabaani (Eliquis®) o edoksabaani (Lixiana®) P -Trombai: Trombiiniaika, kertoo miten hyvin fibrinogeeni muuttuu fibriiniksi • näytteeseen lisätään vakiomäärä trombiinia, saadaan hyytymisaika eli trombiiniaika • käytetään erityisesti selvitettäessä, onko näytteessä hepariinia tai esim. arvioitaessa hepariinivaikutusta ennen leikkausta • myös epäiltäessä fibrinogeeninfunktiohäiriöitä, esim. DIC Yhteenveto: antikoagulanttihoidon laboratorioseuranta riippuu käytettävästä antikoagulantista • Varfariini: P -INR • fraktioimaton hepariini (UFH): P -APTT • pienimolekulaarinen hepariini: ei rutiinimaista seurantaa, tarvittaessa P -antiFXa • DOAC, suorat trombiiniestäjät (dabigatraani): P -Trombai • suorat FXa:n estäjät: eivät vaadi rutiinimaista tehon laboratorioseurantaa

Answer 33

Maksan toimintaa tutkitaan tutkimalla maksan kykyä poistaa tai valmistaa aineita: Bilirubiini, Ammoniakki, Lipidit, Lääkkeet, Proteiinit, Hyytymistekijät ja Sappisuolat. S/P –Bil: kokonaisbilirubiini on valtaosaltaan konjugoitumatonta bilirubiinia eli bilirubiinia, joka ei ole vielä siirtynyt maksan käsiteltäväksi • jatkotutkimuksena S/P -Bil-Kj eli konjugoitunut • konjugoitumattoman osuus nousee, jos hemoglobiinin hajoaminen ylittää maksan konjugoimiskyvyn esim. hemolyysi, erytropoieesin häiriöt, sepsis sekä tilanteessa, jossa konjugoivien entsyymien määrä on alentunut esim. Glibertin oireyhtymä • konjugoidun osuus nousee, jos konjugoitu bilirubiini ei pääse sappeen esim. sappikivet, muu sappistaasi, intrahepaattinen kolestaasi • vaikeassa maksavauriossa molempien määrä nousee - P-Bil (P-Bilirubiini) - P-Bil-Kj (Bilirubiinikonjugaatit, mitataan vain ns. suoraa bilirubiinia). P -NH4-ion: ammoniumioni • liittyy mm. vaikean maksan vajaatoiminnan aiheuttamaan enkefalopatiaan • ammoniakki on toksista hermokudokselle P –Alb: määrä voi alentua paitsi maksan synteesin alentuessa, myös lisääntyneessä erityksessä ja kapillaarien läpäisevyyden lisääntyessä • katabolian lisääntyminen harvoin alentaa pitoisuutta merkittävästi • koholla oleva pitoisuus viittaa kuivumiseen Maksavaurion tutkiminen: P –ALAT: maksasoluissa enemmän kuin muissa soluissa • nousee selvästi erityisesti akuutissa maksavauriossa, mutta usein koholla myös kroonisessa maksavauriossa • koholla myös esim. intrahepaattisessa kolestaasissa • normaalistuminen voi merkitä vaurion paranemista tai loppuvaiheen kirroosia, kun ei ole enää soluja, jotka tuottaisivat entsyymiä P –GT: γ-GT eli γ-glutamyylitransferaasi. Koholla usein erityisesti alkoholin aiheuttamassa maksavauriossa • täyden 3-4 viikon abstinenssin jälkeen voi kontrolloida • suurimmillaan kohonneita arvoja todetaan primäärissä biliaarisessa kirroosissa ja sklerosoivassa kolangiitissa • entsyymiä erityisesti sappitiehyeiden seinämäsoluissa • erotusdiagnostiikka ALAT/GT -> pienempi sappitukoksessa kuin maksavauriossa • voi olla koholla kaikissa maksan, haiman tai sappitiehyeiden sairauksissa P –AFOS: plasman alkalinen fosfataasi. Tyypillisesti koholla, kun luuta muodostuu/ osteoblastiaktiivisuus koholla. • löytyy kuitenkin monista kudoksista, myös maksasta • eri kudoksista erittyy eri isoentsyymiä, jotka voidaan erotella elektroforeesilla (S -AFOS-Is) • eri isoentsyymeillä erilaiset puoliintumisajat, maksaperäisellä n. 3 vrk–maksassa AFOS sappihiustiehyeiden pinnalla • maksaperäinen ja makromolekulaarinen isoentsyymi kohoavat erityisesti sappistaasissa • maksasoluvauriossa yleensä AFOS:n tuotto lisääntyy, mutta se huuhtoutuu sappinesteiden mukana pois • jos AFOS suurentunut, mutta GT on normaali ei AFOS yleensä ole maksaperäinen P-ASAT eli aspartaattiamiotransferaasi. Ei ole yhtä spesifinen maksakudokselle kuin P-ALAT. Voi kohota myös esim. sydäninfarktissa ja lihasvaurioissa. Ei tuo lisäarvoa. Pt-APRI = P-ASAT-tulos/P-ASAT-viiteyläraja)* 100/B-Trom-tulos Kuvastaa fibroosin todennäköisyyttä erityisesti virushepatiitteihin liittyen Yhteenveto: - Maksasta voidaan tutkia sen toimintaa, soluvaurioita tai maksasairautta - Yksittäinen laboratoriotutkimus harvoin riittää - P-ALAT, P-yGT, P-AFOS ja S-CDT ovat yleisimmät vauriomarkkerit ja mm. albumiini P-Alb ja P-TT ovat yleisimmät toiminnan markkerit. - Alkoholi yleinen maksavaurion aiheuttaja, mutta muutkin etiologiset syyt poissuljettava: hepatiitti, luontaistuotteet.... Hepatiitti: -infektiohepatiitti; virusvasta-ainemääritykset, PCR-menetelmät - autoimmuunihepatiitti; seerumin tumavasta-aineet ja sileälihasvasta-aineet - taustalla voi olla myös mm. EBV- ja sytomegalovirus tai Wilsonin tauti Hemokromatoosi: -perinnöllinen sairaus, jossa rautaa kertyy elimistöön, myös maksaan jossa aiheuttaa maksavaurion -Transferriinin rautasaturaatio fS-TrFeSat ja DNA-testi B-HFE-D Fibroosi: -S-PIIINP, eli seerumin tyypin III kollageenin aminoterminaalisen propeptidin ja hyaluronihapon mittaus; ei spesifinen maksan fibroosille, vaan toimii markkerina sidekudoksen tuotannolle

Answer 34

Lääkeainepitoisuuden mittaus: • Saman annoksen jälkeen lääkeaineen pitoisuudet seerumissa voivat poiketa eri potilailla moninkertaisesti. • Yksilöllinen annostus parantaa hoidon osuvuutta ja vähentää haittavaikutuksia. Koska seerumin lääkeainepitoisuudet kuvaavat epäsuorasti lääkeainepitoisuutta myös solutasolla, niistä voidaan paremmin ennustaa odotettavissa oleva hoitovaste kuin lääkeannoksesta. • Silti vain osalla lääkeaineita kliininen vaste korreloi pitoisuuteen B –Myrkkyveri: Näytteet lääkärin harkinnan mukaan mahdollisia myöhempiä tutkimuksia varten • 3 x 2 ml kokoverta • 1x 4 ml seerumia • virtsaa • muita nesteitä • Näytteiden säilytys: Laboratorion pakastimessa 1 kk. • Laboratoriopyynnöt tehdään jälkikäteen. • Potilaan kuollessa näytteet toimitetaan pyynnöstä vainajan mukana oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin P-EtOH vai P-ALKO? - P-EtOH: etanoli - P-ALKO: etanoli, metanolli, isopropanoli, n-propanoli, asetoni, etyleeniglykoli, propyleeniglykoli.. - Hinta, vastausnopeus... Osoitustasoiset huumeseulat vs. varmistetut huumeseulat -immunologinen menetelmä vs. massaspektrometrinen Terveydenhoidollisessa testauksessa on kyse potilaan diagnoosin tai erotusdiagnoosin tekemisestä tai hoidollisesta seurannasta- riittää yleensä osoitustasoinen huumeseula, mutta pyytäjän tulisi kirjata perustelu sen käytöstä potilaan tietoihin. Huumeseulonnat: -yleisimmin virtsasta, mutta myös verestä (hiuksista, syljestä): riippuvuuden arviointi/hoidon seuranta vs. näytteenottohetken päihtymystilanne, virtsan laimeusaste vaikuttaa; verinäytteistä pitoisuudet ISLABissa tehdään: U-Huum-O ja U-Huum-Ct: - amfetamiini, kannabis, kokaiini, metadoni, opiaatti, bentsodiatsepiini, buprenorfiini - U-Krea-mittaus (virtsan väkevyyden arviointi) - olemassa myös yksittäisiä huumeosoituksia, erillisiä työterveyden paketti-pyyntojä sekä laajoja lääkeaine/huumausaineseulontoja

Answer 35

S-hCG eli koriongonadotropiini -Raskauden osoitus • hCG ei kerro raskauden kestoa • hCG ei kerro onko kyseessä yksi- vai monisikiöraskaus • hCG:tä ei voi käyttää normaalin raskauden tilan seurantaan (sikiön hyvinvointi) • hCG ei kerro yksinään sikiön kehityspoikkeamista (vrt. hCG, PAPP-A, AFP, estrioli)

Answer 36

Laboratoriotutkimukset ``` Parhaat: ⚫Vapaa tyroksiini, S-T4-V ⚫Vapaa trijodityroniini, S-T3-V ⚫Tyreotropiini, S-TSH ⚫Tyreoglobuliini, S-Tygl Tygl-Ab ``` ``` Ne pienemmällä dioissa kirjotetut: ⚫Tyroksiini, S-T4 ⚫Trijodityroniini, S-T3 ⚫(Käänteis-trijodityroniini, S -rT3) ⚫Vapaan tyroksiinin indeksi, S-T4VI ⚫TRH-toimintakoe, Pt-TRH-koe ⚫Tyroksiinia sitova globuliini, S-TBG ``` ``` Suositeltava tutkimusskeema: Kustannukset ja menetelmien laatu ⚫1. Kun potilaalla ei ole aikaisempaa anamneesia kilpirauhastaudista -Avoterveydenhuolto S-TSH -Sairaala S-TSH ja S-T4V ``` ⚫2. Hypertyreoosin hoidon seuranta -S-TSH ja S-T4V ⚫3. Hypotyreoosin hoidon seuranta - Stabiili, ei lab. - Ylitoiminta?, S-T3V(S-T4V) - Vajaahoito?, S-TSH (T4V) ⚫4. Jatkotutkimukset etiologian selvittely -Hypertyreoosissa >S-T3V/S-T3 ja Pt-TRH-koe: vaste puuttuu -Hypotyreoosissa >Pt-TRH-koe: hypothalaamisessa/hypofysaarisessa vaste viivästynyt tai puuttuu -Systeemisairauksissa voi olla hyötyä >S-rT3 -Hypertyreoosien erotusdiagnostiikka >S-TSAb, TPOAb, TyglAb, TBG, Scintigrafia -Syövät >Tygl, Kalsitoniini, CEA, Scintigrafia ja UÄ/ONB ⚫TSH suppr alas, T4v ylös, (T3v ylös) -Kilpirauhasperäinen hypertyreoosi ⚫TSH ylös ylös, T4v alas -Kilpirauhasperäinen hypotyreoosi t-Tyreotropiinin vapauttajahormoni-koe, suppeaPt-TRH-R1, 2762 ⚫Suoritus -P-TSH (0-näyte). 200 ug synteettistä TRH:ta i.v. (lapsilla 7 ug/kg). Seuraavat näytteet 20 min ja 60 min kuluttua. ⚫Tulkinta -Normaalivasteessa P -TSH kohoaa 3-30 mU/l lähtöarvosta (20 min näyte). -Sekundaarisessa hypotyreoosissa on P -TSH nousu yleensä pieni. -TSH-vaste on alentunut tai puuttuu:hypertyreoosissa ja tyroksiinihoidon aikana, usein euthyreoottisessa Basedowin taudissa, hypopituitarismissa sekä usein eutyreoottista akromegaliaa sairastavilla potilailla. -TSH-vaste on myös vähentynyt:vanhuksilla ja yleensä sairailla potilailla. -TSH-vaste on suurentunut:subkliininen ja kliininen primaarisessa hypotyreoosissa. -TSH-vaste on viivästynyt:Hypotalaamisessa (tertiaarisessa) hypotyreoosissa voi vaste 20 min kohdalla olla alentunut, mutta on kuitenkin normaali 60 min kuluttua TRH:n annosta.

Answer 37

Tulehdus: fysikaaliseen, kemialliseen tai biologiseen vaurioon kohdistuva verisuonikkaiden kudosten reaktiotapa, kliinisinä oireina punoitus, turvotus, kuumoitus ja kipu. infektio: taudinaiheuttajien tunkeutuminen elimistöön Akuutin vaiheen proteiinien pitoisuus: joko nousee tai laskee vähintään 25% tulehduksellisen sairauden aikana. interleukiinien lisäksi mm. lipopolysakkaridit vaikuttavat akuutin vaiheen proteiinien tuotantoon • CRP:n tuotanto vaatii erityisesti interleukiini-6:n, lisäksi mm. interleukiini-1 tai TNF-α vaikuttavat tuotantoon • glukokortikoidit tehostavat sytokiinien akuutin vaiheen proteiinien tuotantoa lisäävää vaikutusta, insuliini vähentää joidenkin sytokiinien vaikutusta • tuotetaan maksasoluissa - Infektioon liittyvän leukosytoosin taustalla usein neutrofilia - leukosytoosin puutuminen ei poissulje infektiota - mm. raskaus, fyysinen ja psyykkinen rasitus sekä tupakointi nostavat leukosyyttitasoa B -PVK+T: Perusverenkuva ja trombosyytit • jos leukosytoosin syy selvä (esim. infektio), ei jatkotutkimuksia tarvita • leukosyytit osatutkimuksena (fB-Leuk) B –TVK: Täydellinen verenkuva • joko automaatilla tai käsin ”B -Diffi”. sisältää eri leukosyyttien erittelyn • ei saa välttämättä aina päivystyksenä Punasolujen laskeutumisnopeus: riippuu punasolujen pintavarauksesta sekä niitä ympäröivän plasman proteiinien määrästä, koosta ja varauksesta -> B –La: mittaa matkaa, jonka antikoaguloitu veri laskeutuu pystysuorassa putkessa tunnin aikana. • analysointiaika nykyään 30 min (ISLAB), mutta tulos muutetaan vastaamaan tunnin mittausta, jotta yksikkö pysyy samana ,tulos myös muutetaan vastaamaan + 18 °C:ssa tehtyä mittausta, manuaalitekniikassa pitää mitata myös mittauspaikan lämpötilaa • laskoarvo nousee hitaasti ja laskee hitaasti merkittävimpien proteiinien ja immunoglobuliinien puoliintumisajasta johtuen • lasko kuvaa useiden proteiinien yhteisvaikutusta – ei kuvaa aivan akuuttivaiheen muutoksia • viitearvot iästä riippuvaisia o lasko nousee iän myötä • viitearvot sukupuolesta riippuvaisia o naisilla korkeammat viitearvot kuin miehillä o huom. laboratoriokohtaiset viitearvot! o karkea arvio: miehet: ikä/2, naiset: (ikä+10)/2 • koholla oleva lasko vaatii lisätutkimuksia, jos syy ei tiedossa – esim. S -Prot-Fr, B –TVK C-reaktiivinen proteiini -ensimmäisenä havaittu proteiinin kyky reagoida pneumokokin pinnan C-polysakkaridin kanssa aiheuttaen sakkautumista -> nimi • maksan tuottama akuutin vaiheen proteiini • CRP kiinnittyy kudosvauriossa paljastuviin fosfolipideihin (fosfokoliiniin) • sitoutuu myös fagosytoiviin soluihin - edesauttaa fagosytoosia • osallistunee myös apoptoituneiden ja nekroottisten solujen poistoon * CRP:n pitoisuus kuvastaa infektion invasiivisuutta, infektioon liittyvää kudostuhoa, tulehdussolujen toimintaa * CRP on epäspesifi tulehduksen aiheuttajan suhteen, mutta yleensä korkeampi bakteeri-infektioissa kuin virusinfektioissa * esim. adenovirus ja herpesvirus voivat nostaa plasman CRP-tasoa merkittävästi * myös inflammatorisiin tiloihin voi liittyä CRP:n nousua, mutta näissä nousu yleensä bakteeriinfektiota maltillisempaa * raskaus voi nostaa CRP:tä, mutta tulehduksen yhteydessä nousu voi olla ei-raskaana oleviin verrattuna maltillisempaa P -CRP C-reaktiivinen proteiini: plasmasta, viitealue 0 –3 mg/l • pitoisuus plasmassa alkaa kohota n. 6 tunnin (12-24 h) kuluessa ja huippupitoisuus saavutetaan 36 – 50 tunnin kuluessa • CRP:n edut laskoon verrattuna: suora akuutin vaiheen markkeri, nousee nopeammin inflammaatioprosessin alussa, laskee nopeasti merkkinä paranemisesta, halvempi • traumassa voidaan olla tasolla 50 –100 mg/l Prokalsitoniini: • matala pitoisuus verenkierrossa • erityisesti bakteeri-infektiossa monet solut tuottavat prokalsitoniin ja–esim. maksa, neuroendokriiniset solut keuhkoissa ja suolistossa • infektioissa eritystä säätelevät bakteerien endotoksiinit ja lipopolysakkaridit sekä tulehdusvälittäjäaineet • virusinfektioissa prokalsitoniinin tuotanto vähenee • nousee 4-12 tunnin kuluessa infektion alkamisesta, T½ n. 24 tuntia, huom viittaa bakteeri infektioon. P –PCT: viiteraja 0-0,5 μg/l (ISLAB)–päivystystutkimus Kuopiossa ja Joensuussa • Käytössä mm teho-osastoilla sepsispotilailla HUOM! Paikallinen tulehdus -> paikallinen näyte! - VTI -> virtsanäyte U - Aivokalvontulehdus -> likvornäyte Li - Niveltulehdus -> nivelneste Sy (synovial fluid) - Askites -> askitesneste As - Pleuriitti -> pleuraneste Pl - Perikardiitti -> perikardiumneste Yhteenveto •perusterveydenhuollossa käytetyimpiin infektiotutkimuksiin kuuluvat fB-Leuk (osatutkimuksena B -PVK+T:ssä), B -La ja P -CRP •P -CRP laskoa spesifisempi akuutin vaiheen reaktioon ja reagoi nopeammin tautitilan muutoksiin–laskon käyttöarvo enemmän kroonisten tulehdusten hoidon/etenemisen seurannassa •P -CRP nousee yleensä korkeammalle tasolle bakteeri-kuin virusinfektiossa, mutta ei ole täysin spesifi bakteeritulehdukselle •paikallinen infektio, esim. rakkotasonvirtsatieinfektio, ei välttämättä nosta tulehdusarvoja •myös krooniset tulehdukset voivat nostaa tulehdusarvoja •paljon epäspesifejä tekijöitä, jotka nostavat (tai laskevat tuloksia)–pitää tietää, milloin tutkimuksia kannattaa käyttää ja milloin ei •tulehdusreaktiot voivat aiheuttaa tulkintaongelmia muihin laboratoriokokeisiin

Answer 38

- Aikuisten kuumeisissa ja yleiskuntoon vaikuttavissa infektioissa plasman (tai seerumin) C-reaktiivisen proteiinin CRP pitoisuuden selvä suureneminen yli rajan 40mg/l viittaa munuaistason infektioon - P-CRP (tai S-CRP) pitoisuus erottaa munuaistasoisen ja rakkotasoisen VTI:n ainakin naisilla ja lapsilla. - P-PCT (tai S-PCT) prokalsitoniinia on tutkittu tasodiagnostisena merkkiaineena, mutta määritys on kallis - PCT pitoisuuden suureneminen yli 1ug/l saattaa viitata munuaistason infektioon

Answer 39

Osaamistavoite: Sinun tulee tietää minkälaisten laboratoriotulosten perusteella voit epäillä hematologista maligniteettia ja tuntea näiden tautiendiagnostiikassa käytettävien tutkimusten pääpiirteet Akuutit leukemiat • Ryhmä klonaalisia, yhdestä varhaisesta kantasolusta (”esiaste”) lähtöisinolevia pahanlaatuisia verisairauksia • Epäkypsien, blastitasoisten solujen lisääntyminen luuytimessä sekä niiden ilmaantuminen verenkiertoon Myeloproliferatiiviset sairaudet • Luuytimessä tai sen ulkopuolella tapahtuvaan luuytimen solujen (mm.erytroblastien, granulosyyttien ja megakaryosyyttien) lisääntymiseen liittyvät sairaudet Myelodysplastiset syndroomat (MDS) • Luuytimen tehoton verisolujen muodostus, jolle on tyypillistä verenkuvassa soluarvojen mataluus ja luuytimen morfologiassa solujenerilaistumisen ja kypsymisen häiriö eli dysplasia. Voi edetä AML:ksi. Milloin potilaalla tulee epäillä hematologista maligniteettiä? • Verenkuvassa useamman kuin yhden solulinjanmuutoksia (↑ tai ↓). Esim. kun potilaalla on anemian lisäksi leukosytoosi tai vaihtoehtoisesti leukopenia, neutropenia tai trombosytopenia • Kliiniset oireet: hepatosplenomegalia, lymfadenopatia, luustokivut, epäselvä kuumeilu • Muu poikkeava laboratoriotulos: esim. paraproteiini Sytopeniat: • Solujen määrän lasku • Hälyttävä löydös: useamman kuin yhden solulinjanniukkuus (esim. anemia yhdistettynä trombosytopeniaan ja/tai leukopeniaan) • 3:n solulinjan niukkuus = pansytopenia • Morfologia keskeisessä asemassa B-Morfo Pahanlaatuiseen veritautiin viittaavia verenkuvamuutoksia: Huomattava leukosytoosi(B-Leuk > 50-100 x 109/l) Huomattava lymfosytoosi(B-lymfosyytit > 5 x 109/l 3 kk:n ajan) Huomattava monosytoosi(B-monosyytit > 1 x 109/l toistetusti) Huomattava eosinofilia (B-eosinofiilit >1,5 x 10E9/ltoistetusti) Huomattava kahden tai kolmen solulinjan sytoosi toistetusti(punasolut,valkosolut, trombosyytit) Vaikea-asteinen anemia ja trombosytopenia (+ leukosytoosi) Vaikea-asteinen pansytopenia Valkosolujen erittelyssä: –blasteja –granulosyyttilinjan nuoruusmuotoja (promyelo-, myelo- ja metamyelosyytit,sauvatumaiset) –basofiilien määrä lisääntynyt Morfologisia poikkeavuuksia: –Gumbrechtin varjosolut (KLL) –Auerin sauvoja blasteissa (AML) –granulosyyttien tumakömpelyys, Pelger-Huet, hypogranulaarisuus (MDS-AML), –erytroblasteja ja pisaramaisia punasoluja tavanomainen labrojen kulku: Oire → • B-PVK+T • B-TVK +/- Solujen morfologinen tarkastelu (B-morfo) • Luuydintutkimus: Aspiraatio: (Bm-MGGFe) morfologia ja rautavärjäys, tarvittaessa biopsia (patologin arvio) (esim. hypoplasiat,myelofibroosit, lymfoomat, metastaasit) • Veren leukosyyttien pinta-antigeenit, B-LMark • Kudosnäytteen (esim. imusolmuke) leukosyyttienpinta-antigeenit, TS-LMark • Luuytimen solujen pinta-antigeenit (Bm-LMark) • Luuytimen solujen kromosomit, FISH, PCR-menetelmät spesifien translokaatioiden osoittamiseksi Akuutin leukemian labrojen tavoite: 1) Diagnoosin asettaminen 2) Taudin luokittelu, ennusteen määrittäminen ja hoidon valinta 3) Hoitovasteen arviointi 4) Jäännöstaudin seuranta Bm-MGGFe (Luuydintutkimus, MGG- ja rautavärjäys) aspiraationäytteestä • Luuytimen ”perustutkimus”,luuytimen solujen morfologia ja rautavärjäys Vastaus: lausunto –Perifeerisen veren morfologia (sivelyvalmisteelta) –Luuydinnäytteen laatu (edustavuus) –Luuytimen kokonaissolukkuus (aplasia, hypoplasia, normaali, hyperplasia) –Hematopoieesin eri solulinjojen kuvaus (määrät ja morfologia) •Erytropoieesi •Myelopoieesi •Lymfaattinen solukko •Plasmasolut •Megakaryosyytit –Onko jotakin solulinjaa liian paljon/vähän? –Onko solulinjojen morfologiassa poikkeavaa (esim. dysplasiaa)? –Onko liikaa blasteja? (normaalisti <5%, akuutti leukemia: blasteja >20%). Muita infiltraatteja? –Onko luuytimelle vieraita soluja? (metastaasit) –Rautavärjäys: Rautavarastot tyhjät, normaalit, lisääntyneet? Rengassideroblasteja (MDS)? –Yhteenveto, suositukset mahdollisista jatkotutkimuksista –Diagnoosi ``` Bm-MGGFe-tutkimuksen indikaatioita: Anemiadiagnostiikka Sytopenioiden syyn selvittely Todennäköinen tai mahdollinen luuytimen pahanlaatuinen sairaus kuten: –Leukemia (diagnostiikka/seuranta) –Myelooma (paraproteinemianselvittely) –Lymfoomat –Myelo-ja lymfoproliferatiiviset tilat –Myelodysplastiset syndroomat Luuydinmetastaasit Epäselvä kuumeilu Lymfadenopatia, paikalliset luukivut ``` IMMUNOFENOTYYPITYS = Pinta-antigeenitutkimus (virtaussytometria) Virtaussytometri rekisteröi lasersäteen läpi kulkevien yksittäisten solujen siroamaa ja lähettämää valoa. Solujen koko, granulaatio ja fluoresoivat merkkiaineet Voidaan tehdä: –Perifeerisen veren leukosyyteistä –Kudosnäytteen (esim.imusolmuke) leukosyyteistä –Luuytimen soluista •Hematologisten maligniteettien toteaminen ja tyypitys •Etsitään maligneille soluille spesifisiä pinta-antigeenejä elimarkkereita, joilla tautia voidaan seurata -Vastaus: Kirjallinen lausunto •Solutyyppien määrät: Esim. Lymfosyyttejä 70%, granulosyyttejä 20%, blasteja alle 1%... •Tiettyjen solujen (esim. lymfosyyttien) immunofenotyyppi: Esim. lymfosyytit ovat ovatCD20+.... •Yhteenveto ja diagnoosi:Esim. Solujen immunofenotyyppi sopii krooniseenlymfaattiseen leukemiaan... Sytogenetiikka (kromosomitutkimus, karyotyyppitutkimus) Bm-Kromosomitutkimus luuytimen soluista, Bm-Kromos -Jakautumisvaiheessa (mitoosi) olevien solujen kromosomien morfologinen tunnistaminen kromosomiraitojen avulla. Kromosomien lukumäärän poikkeavuudet, rakenteelliset poikkeavuudet (translokaatio,inversio, deleetio, duplikaatio...) –Esim. Philadelphia-kromosomit(9;22): KML:n diagnoosi, ALL:n huono ennuste, agressiivinen hoitolinja –Esim AML t(15;17): hyvä ennuste,ATRA-hoito (all-trans-retinoidacid) Vastaus: Kirjallinen lausunto Molekyylisytogenetiikka eli in situ-hybridisaatiomenetelmät Bm-FISH-tutkimus luuytimen soluista, hematologinen,Bm-FISH -Kaksiväri-FISH (Fluoresenssi-In-Situ-Hybridisaatio) -DNA:n ja geenien tutkimista koettimien avulla (DNA-koetin yhdistyy vastaavaan kohdesolun alueeseen) Yhteenveto: Milloin tulee epäillä pahanlaatuista verisairautta? –Muutokset verenkuvassa: useamman solulinjan poikkeavuus,sytopeniat, epäselvä anemia, joka ei vastaa hoitoon –Muu laboratoriotulos: esim. korkean laskon takana paraproteiini –Kliiniset oireet: hepatosplenomegalia, lymfadenopatia, paikallisetluukivut, epäselvä kuumeilu → B-TVK ja Luuydintutkimus (Bm-MGGFe) -Virtaussytometrialla (pinta-antigeenitutkimus), sytogenetiikalla(kromosomit) ja molekyylisytogenetiikalla (FISH,PCR) tehdäänpahanlaatuisen verisairauden tarkka tyypitys, joka määrää hoitovaihtoehdot ja ennusteen. Näillä myös seurataan hoitovastetta.

Answer 40

- KAsvaimen erittämä aine, jonka määrityksiä esim. verestä voidaan käyttää: - diagnostiikassa - syövän hoidon seurannassa - ennusteen arvioinnissta Syövälle ominaiset antigeenit: • Aineita joita kasvainsolu tuottaa enemmän kuin vastaava normaali solu • Mikään kasvainmerkkiaine ei ole kasvainspesifinen • Pitoisuudet ovat usein suurentuneet myös hyvänlaatuisissa kasvaimissa ja kudosregeneraatiossa S -CEA Karsinoembryonaalinen antigeeni • Tärkein käyttöalue paksu- ja peräsuolen syövät • Pankreatiitissa ja sappistaasissa taso koholla 50–70 %:ssa tapauksista • Myös koliitti aiheuttaa virheellisiä positiivisia tuloksia • Tupakointi nostaa selvästi arvoja • Sikiöllä suolistossa • Aikuisilla paksusuolen epiteelissä • Biologinen funktio hieman epäselvä. Ehkä helpottaa bakteerien kolonisaatiota ruoansulatuskanavassa S -AFP: S -Alfa-1-fetoproteiini • Seerumitasot nousevat N. 70–80 %:ssa tapauksista hepatosellulaarisessa maksasyövässä • Voi nousta myös muissa ruoansulatuskanavan syövissä N. 50 %:ssa tapauksista ei-seminoomatyyppisissä kivessyövissä • Usein myös harvinaisissa munasarjojen itusolusyövissä • Vastasyntyneillä lapsilla seerumitaso korkea • Alenee hitaasti aikuisten tasolle ensimmäisten ikävuosien aikana • Biologinen funktio epäselvä P -CA12-5: CA 125 (cancer/carcinoma/carbohydrateantigen) • N. 80–90 %:ssa munsarjasyöpätapauksista seerumitasot nousevat. Varsin hyödyllinen merkkiaine munasarjasyövässä • Pitoisuus voi nousta myös muiden syöpätautien yhteydessä. Esim. haima- ja sappitiehyiden syöpä • CA 125 -tason laskunopeus hoidon aloittamisen jälkeen ja 3 kk:n kuluttua heijastavat ennustetta • Virhelähteitä krooninen maksasairaus, endometrioosi, kuukautiset, raskaus P -PSA-SUH: Prostataspesifinen antigeeni • Seerumissa suurin osa PSA:sta esiintyy kompleksissa α1-antikymotrypsiinin (ACT) kanssa. Prostatasyövässä vapaan PSA:n osuus matalampi kuin hyvänlaatuisessa liikakasvussa • Määrittämällä sekä vapaa että totaali-PSA ja laskemalla niiden suhde voidaan eliminoida kolmannes BPH:n aiheuttamista virheellisistä positiivisista tuloksista P-hCG koriongonadortropiini -Hyvä kasvainmerkkiaine trofoblastikasvaimissa, istukkasyövässä ja ei-seminoomatyyppisessä kivessyövässä Kasvainmerkkiaineiden tärkein käyttö on seuranta: -Tason lasku viittaa hyvään vasteeseen ja uudelleen nousu taudin uusiutumiseen • Kasvainmerkkiainetaso heijastaa yleensä uusiutumista ennen kuin tämä näkyy oireiden perusteella – Voi mahdollistaa aikaisemman ja tehokkaamman uusiutuvan taudin hoidon • Heti hoidon jälkeen seurantaa voidaan tihentää hoitovasteen selvittämiseksi. Jos kasvain on poistettu kokonaan, taso laskee kasvainmerkkiaineen puoliintumisajan mukaisesti • Määrittämällä useampia kasvainmerkkiaineita ennen hoidon aloittamista voidaan valita seurantaan parhaiten sopiva • Jos diagnoosi ei ole selvillä ennen leikkausta, on syytä ottaa verinäyte ennen hoitoa, mikäli syöpää epäillään. Määritettävä kasvainmerkkiaine voidaan valita PAD-tuloksen valmistuttua Ulosteen veri: Guajakkitesti eli guaiac-based Faecal Occult Blood Test, gFOBT -Hemoccult. Yhteenveto •Kasvainmerkkiaineilla pitkä historia –Virtsan paraproteiiniakäytetty tiettävästi myeloomanseurannassa jo 1840-luvulla ja yhä käytössä –Nestebiopsiasta määritettävät kasvainmerkkianeet uusinta uutta •Geenidiagnostiikan käyttö saattaa tuoda uusia vaatimuksia myös näytteenotolle •Uuden kasvainmerkkiaineen hyväksymistä hidastavia tekijöitä –Saadut tulokset eivät toistettavissa –Menetelmää ei ole standardoitu –Puutteelliset validointitutkimukset •Perinteisesti tärkeimmät käyttöaiheet olleet hoidon seurannassa ja ennusteen arvioinnissa –Nyt myös diagnostisia ja prediktiivisiä merkkiaineita •Mikään kasvainmerkkiaine ei toistaiseksi ole osoittautunut täydelliseksi –Ratkaisuna •Määritys menetelmien viilaus •Algoritmien luominen –Vain harvat kasvainmerkkiaineet sopivat seulontaan •Yleislääkärin hallittava –P -PSA-SUH –F -hHb-O –Muita tarpeen mukaan

Answer 41

ryhmä sairauksia, joihin liittyy koholla oleva veren glukoositaso. Glukoositason nousu johtuu insuliinin puutteesta ja/tai insuliinin toiminnan/vaikutuksen häiriöstä. Karkea jako: • Tyyppi 1: insuliinin puute ja β-solutuho • Tyyppi 2: insuliiniresistenssi, edetessä myös insuliinin puute • LADA, MODY • muut: esim. haimatulehdukset, haiman vamma, lääkkeet, infektiot, endokrinopatiat • raskausdiabetes pitkään koholla oleva glukoositaso aiheuttaa liitännäissairauksia, joista syntyy sairastavuutta, kuolleisuutta ja kustannuksia • klassiset oireet: väsymys, jano, lisääntynyt virtsaaminen, selittämätön painonlasku Diagnoosin yhteydessä seurannan markkerit: -seerumin lipidit: dyslipidemia on yleinen diagnoosivaiheessa, hyperglykemian hoito voi riittää korjaamaan. Tyypin 1 diabeteksessa lipidit kannattaa tutkia vasta, kun ketoosi ja hyperglykemia on hoidettu -P -ALAT: (usein koholla ja heijastaa maksan rasvoittumista) -P -Krea+ eGFR, plasman kalium -virtsan albumiinieritys (seulontamenetelmänä käytetään kertanäytteestä mitattua virtsan albumiini/kreatiniinisuhdetta tai ajastettua albumiinin yökeräystä) • Mikroalbuminuria: yövirtsan albumiinin eritys 20–200 μg/min, vuorokausivirtsan albumiinineritys 30–300 mg/vrk tai Alb/Krea-suhde2.5–25 miehillä, 3.5–35 naisilla B -PVK+T tyypin 1 diabeetikoilla keliakiavasta-aineet S -TSH (S -TPOab, jos TSH koholla) EKG ainakin yli 40-vuotiailta valikoidusti GAD-vasta-aineet (erotusdiagnostiset ongelmat) C-peptidi (insuliinierityksen tila) Glukoosipitoisuus: fP-Gluk: omaan putkeen (fluoridi-sitraattiputki) • putken lisäaineet estävät in vitro glykolyysiä, jolloin mittaustuloksen laatu paranee • otetaan yleensä viimeisenä. säilyy 1 vrk huoneenlämmössä • ei voi käyttää vieritestauksessa, sillä fluoridi inhiboi glukoosimittareissa tapahtuvaa reaktiota B -HbA1c: Hemoglobiini-A1c Hb A + glukoosi ↔ Aldimiinieli labiili Pre-A1c→ ketoamiini: glykoitunut hemoglobiini eli HbA1c • menetelmä: turbidometrinen inhibitioimmunomenetelmä • punasolut hemolysoidaan ja niiden sisältämän kokonaishemoglobiinin määrä mitataan fotometrisesti • lisätään anti-HbA1c-vasta-ainetta, jolloin muodostuu liukoisia HbA1c-vasta-aine-komplekseja • tämän jälkeen näytteeseen lisätään polyhapteeneja, jotka sitoutuvat ylimääräiseen vasta-aineeseen ja muodostavat liukenemattomia komplekseja. Näiden kompleksien määrä mitataan fotometrisesti ja tästä saadaan HbA1c:n määrä • tulostaso ilmoitetaan mmol/mol • keskimääräinen tulostaso on vakioitu standardimenetelmään (beeta-N-1deoksifruktosyylihemoglobiinin spesifiseen määritykseen) • fetaalihemogolbiini (HbF), hemoglobiinivariantit ja punasolujen lyhentynyt elinikä häiritsevät määritystä Pt-Gluk-R1: Pt-Glukoosi-koe, oraalinen, lyhyt. • potilaalla normaali ruokavalio (normaali määrä hiilihydraatteja) kolmena edeltävänä vuorokautena. koetta edeltävästi 12 tunnin paasto (ruoka ja nesteet, voi juoda lasin vettä), lääkkeet voi ottaa, jos ei erityistä syytä olla ottamatta • koepäivästä sovittava etukäteen laboratorion kanssa (esim. erillinen ajanvaraus) • ei tuo lisähyötyä, mikäli paastoglukoosi (fP-Gluk) on yli 8 mmol/l • mittaukset tehdään laskimoverinäytteestä kuten glukoosimittauksessa • näyte ennen glukoosiliuoksen (sis. 75 g glukoosia) nauttimista (0 -näyte) ja 2 h jälkeen • Jos insuliinineritys ja insuliinivaste ovat normaalit, pitäisi verensokeritason palautua kahdessa tunnissa lähelle normaalitasoa - Paastoarvo (mmol/l): Normaali ≤ 6, heikentynyt sieto: 6,1-6,9, Diabetes≥ 7,0 -Glukoosirasituksen kahden tunnin arvo (mmol/l): normaali<7,8, Diabetes> 11,0 -Satunnainen arvo oireisella potilaalla (mmol/l): diabetes> 11,0 -HbA1c-pitoisuus (mmol/mol): normaali< 39, heikentynyt 39-47, diabetes≥ 48 •yksikin toistetusti koholla oleva tulos em. tutkimuksissa riittää vahvistamaan diabetesdiagnoosin •jos useampi koholla, ei tarvitse toistaa S -C-peptidi 1 h aterian jälkeen; S -C-Pep-A, 50224 –aterian jälkeinen mittaus antaa paastoarvoa luotettavamman kuvan endogeenisestä insuliinintuotannosta •fS-C-peptidi, proinsuliinin fS-C-Pept, 2503 C-peptidi •käytetään insuliinin erityksen arviointiin •erittyy saman verran kuin insuliinia, mutta säilyy verenkierrossa pidempään kuin insuliini –insuliinista n. 50 % eliminoituu maksassa •mahdolliset insuliinivasta-aineet tai insuliinin anto eivät häiritse määritystä •eliminoituu munuaisissa, joten munuaisten vajaatoiminta nostaa pitoisuutta •luotettava insuliinipuutteen tulkintaan vain, jos plasman glukoosipitoisuus > 8mmol/l –Alle 8 mmol/l:n glukoositasoilla C-peptidipitoisuus voi olla virheellisesti liian pieni -Taudin alkuvaiheessa C-peptidipitoisuuden tulkinta on vaikeaa –Pitkään kestänyt hyperglykemia uuvuttaa beetasoluja, jolloin C-peptidipitoisuus voi pienentyä ohimenevästi. –Alle 0,3 nmol/l:n C-peptidipitoisuus hyperglykemian aikana merkitsee yleensä merkittävää insuliininpuutetta ja voi altistaa ketoasidoosille –Alle 0,7 nmol/l:n C-peptidipitoisuus hyperglykemian aikana merkitsee mahdollista insuliininpuutetta ja insuliinihoidon tarvetta .–C-peptidipitoisuus voidaan tarkistaa rauhallisessa vaiheessa. •Taudin seurannassa toistuvista määrityksistä voi olla hyötyä, koska ne osoittavat insuliinin puutteen kehittymistä tai korjaantumista. GAD-vasta-aineet (Glutamaattidekarboksylaasi-va) •S -Glutamaattidekarboksylaasi, vasta-aineet (S -GadAb, 4400) –entsyymi-immunologinen menetelmä –antigeenina rekombinanttitekniikalla valmistettua ihmisen Gad-65-proteiinia –tulkinta: kaikki •normaali < 10 IU/ml•lievästi koholla 10-25 IU/ml •selvästi koholla > 25 IU/ml •suurentuneet GAD-vasta-ainepitoisuudetviittaavat autoimmuunidiabetekseen –autovasta-aineet kohdistuvat beetasoluja kohtaan ja vähitellen tuhoavat ne –edeltää diagnoosia –negatiivinen GAD-vasta-ainelöydösei sulje pois tyypin 1 diabetesta •koholla n. 65-80%:lla taudin puhkeamisen aikaan •ei hyötyä tyypin 2 diabeteksessä, sillä se ei ole autoimmuunipohjalta kehittyvä eikä näin ollen löydy vasta-aineita •GAD-vasta-ainepitoisuudettulisi määrittää –normaalipainoisilta aikuispotilailta–potilailta, joiden diabetekseen liittyy merkittävä laihtuminen –erostusdiagnostisenaselvittelynä nuorilla aikuisilla lähinnä tyypin 1 ja muun diabeteksen välillä •jos GAD-vasta-ainepitoisuudetovat negatiivisia, tarkista IA2-vasta-aineet (S -IA2Ab, insuliiniautovasta-aineet), myös saarekesoluvasta-aineita (S -LangAb, 2198 ) voi löytyä –erityisesti lapsilla ja nuorilla esiintyy insuliini-, saarekesolu-ja tyrosiinifosfataasi(IA-2) -vasta-aineita (muita beetasolu-autovasta-aineita) yleisemmin kuin GAD-vasta-aineita –aikuisilta, joille tarvittu nopeasti (alle 1 vuoden sisällä) insuliinihoitoa –aikuisilta, joiden diabetekseen liittyy muita autoimmuunitauteja S -Insuliini(S -Insu) –voidaan käyttää insuliinin erityksen arviointiin, joskin C-peptidi käytetympi –suhteutettava glukoositasoon –insuliinivasta-aineet ja hemolyysivoivat laskea pitoisuutta •tyypin 2 diabeteksessävoi olla insuliiniresistenssin vuoksi myös koholla •insuliinihoidon aikana voi syntyä insuliinivasta-aineita, joiden esiintyminen häiritsee insuliinimääritystä –S -Insuliini, vasta-aineet (S -Insu-Ab, 1702) Raskausdiabeteksen seulonta •Pt-Glukoosi-koe, oraalinen, raskaudenaikainen(Pt-Gluk-R6) –erona ”tavalliseen sokerirasitukseen” •otetaan näyte myös 1 h kohdalla•diagnostiset rajat erit Ketoasidoosin tunnistaminen •verensokerin mittaaminen (yl. >15 mmol/l, mutta voi olla matalampikin) –mahdollisen sokeritasoa nostavan sairauden hoitaminen –aiheuttajana insuliinin puute, jolle voi olla useita syitä •ketoaineiden mittaaminen verestä –P -Beeta-hydroksibutyraatti(P -OHButyr, 4854) (ISLAB) –P -Keto-O(HUSLAB) mittaa asetonia ja asetoasetaattia –virtsasta mittaavat liuskat eivät välttämättä ole aina luotettava •U -Asetoniaineet (kval) (U -Keto-O, 1122) (ISLAB) mittaa asetoasetaattia, ei tunnista asetonia tai hydroksibutyraattia –joskus paaston aikana voi olla ketoaineita virtsassa myös terveillä •metabolisen asidoosin määrittäminen verikaasuanalyysistä –BE

Answer 42

F –Calpro kertanäyte riittää, ei keräystä. Viitealue 0 –100 μg/g (ISLAB) Kalprotektiini kalprotektiini on proteiini, joka on pääosin peräisin neutrofiileistä, mutta myös monosyyteistä ja aktivoituneista makrofageista • antimikrobista aktiivisuutta mm. E.colia, ja Staphylococcus aureusta vastaan • lisää monosyyttien hakeutumista inflammaatioalueelle • erittyy neutrofiiliaktivaation ja monosyyttien endoteeliadheesion myötä • säilyy hajoamatta ulosteessa jopa viikon ja on tasaisesti jakautunut siihen • käytetään tulehduksellisten suolistosairauksien (Chronintauti, colitisulserosa) diagnostiikkaan ja toiminnallisten sairauksien erotusdiagnostiikkaan o erottaa hyvin tulehdukselliset suolistosairaudet toiminnallisista oireista Laktoosi-intoleranssi: B -Lakt-D: Laktoosi-intoleranssi, DNA-tutkimus • EDTA-verinäyte, josta DNA-eristys. Reaaliaikainen PCR • (sulamiskäyräanalyysi kuten FIIFV-mutaatiotutkimuksessa) • T/T-genotyyppi ja C/T-genotyyppi poissulkevat primaarisen laktoosi-intoleranssin • C/C-genotyyppi ei välttämättä aiheuta oireista intoleranssia, tämä huomioitava erityisesti lapsilla Keliakian seulontatutkimukset: S –tTGAbA: kudostransglutaminaasi, IgA-vasta-aineet • jos selektiivinen IgA-puutos (esiintyvyys n. 2:1000) niin käytettävä IgG-luokanvasta-aineiden määritystä • vasta-ainetesti on positiivinen 95% hoitamatonta keliakiaa sairastavista • dieettihoidon aikana vasta-aineet normalisoituvat muutamassa kuukaudessa S –EnaAb: Endomysiumvasta-aineet !!! • voidaan käyttää lisänä, mutta työläämpi menetelmä (vitut, nykyään ensisijainen) • epäsuora immunofluoresenssi–”serologinen kultainen standardi” B –HLAKeli: Keliakia HLA-alleelit • ei suositella primaaridiagnostiikkaan • voidaan käyttää apuna keliakian diagnostiikassa tai sukulaisten riskinarvioinnissa • DNA-määritys Helicobakter pylori: tutkiminen: erityisesti alle 50-vuotiaille, joilla ei hälyttäviä oireita S –HepyAb: Helicobacter pylori, vasta-aineet • IgG-ja IgA-luokan vasta-aineet • entsyymi-immunologinen menetelmä • häätöhoidon yhteydessä näytteet ennen hoitoa ja 4-12 kuukautta hoidon jälkeen • vasta-aineet voivat olla onnistuneesta hoidosta huolimatta pitkään koholla • PPI-lääkitys tai vismuttivalmisteet eivät vaikuta tutkimukseen F –HepyAg: Helicobacter pylori, antigeenin osoitus ulosteesta • osoittaa käynnissä olevan infektion • onnistuneen häätöhoidon jälkeen muuttuu negatiiviseksi 4-5 viikon kuluttua • edeltävän kahden viikon aikana ei saa käyttää mikrobilääkkeitä, PPI-lääkkeitä tai vismuttivalmisteita S -B12-TC2 , suositellaan ensisijaiseksi tutkimukseksi B12-vitamiinin puutteen selvittämiseen • mittaa biologisesti aktiiviseen transkobalaminiin sitoutuneen B12-vitamiinin määrä (holotranskobalamiini) • luotettavampi kuin kokonais-b12-vitamiinin määritys Haimatulehdus •akuutin tulehduksen diagnostiikka: kliininen kuva, muiden sairauksien poissulku, haimaentsyymien määritys, kuvantaminen –plasman amylaasi, plasman lipaasi(näiden tarkkuus puutteellinen) –virtsan trypsinogeeni •kroonisessa tulehduksessa voidaan mitata ulosteen kymotrypsiiniäja elastaasia •lisäksi P -CRP ja sappisyntyisen taudin epäilyssä maksaentsyymit (P -ALAT, P -AFOS, P -Bil) –P -CRP nousee hitaasti –yli 150 mg/l arvot viittaavat vaikeaan tautimuotoon •etiologian ollessa epäselvä: P -Ca-albk(hyperparatyreoosi), S -Trigly(hypertriglyseridemia) P –AmylP: Amylaasi, haimaperäinen • määritetään inhiboimalla sylkiperäinen amylaasi näytteestä kahdella monoklonaalisella vastaaineella • sylkiperäisen amylaasin jäännösaktiivisuus n. 3 % –P-Amyl-P>65 U/l viittaa haimatulehdukseen ja PAmyl-P>200 U/l diagnostinen (3 x yläraja) U -Trypg2O: Trypsinogeeni 2 –osoitus. • Trypsinogeeni trypsiinin inaktiivinen esiaste o kaksi muotoa trypsinogeeni 1 ja trypsinogeeni 2 • trypsinogeeni 2:n pitoisuus virtsassa lisääntyy akuutissa pankreatiitissa • trypsionogeeni on koholla 4-30 päivää pankreatiitin alusta • immunokromatografinen menetelmä (liuskatesti) o tuttu vieritestiopetuksesta • luotettavampi merkkiaine pankreatiitin poissulkuun kuin amylaasi • negatiivinen testitulos poissulkee haimatulehduksen luotettavasti F -Elast1: ei-invasiivinen haiman vajaatoiminnan osoittaja ja parempi kuin ulosteen kymotrypsiini o täysin haimaspesifinen, haiman erittämä entsyymi, joka ei hajoa ruuansulatuskanavassa o elastaasi säilyy hajoamattomana ulosteessa pitkään o haiman vajaatoiminnassa elastaasin määrä ulosteessa laskee Yhteenveto •ulosteen kalprotektiinilla voidaan erottaa toiminnalliset suolisto-oireet tulehduksellisista suolistosairauksista •laktoosi-intoleranssin geenitesti on käytännössä korvannut laktoosirasituskokeen •keliakiaseulonnassa toistaiseksi ensilinjan tutkimus on IgA-luokan transglutaminaasivasta-aineet, IgA-puutteisilla IgG-luokan vasta-aineet –endomysiumvasta-aineidenmääritys voi täydentää diagnostiikkaa →mol. koholla diagnostinen –deamidoidut gliadiinivasta-aineet aiempia gliandiinivasta-aineita parempi tutkimus •H. pyloriavoidaan seuloa seerumin IgG-ja IgA-luokan vasta-ainemäärityksillä tai ulosteen antigeenimäärityksellä –ureatestiä ei juuri enää käytetä •mahan limakalvon tilaa voidaan arvioida limakalvomarkkereilla, käyttöarvo? •akuutin haimatulehduksen poissulkuun U -Trypsinogeeni2 -osoitus •akuutissa pankreatiitissa plasman amylaasipitoisuus nousee yleensä voimakkaasti, mutta voi myös puuttua •elastaasi-1 määritys ulosteesta on hyvin spesifi haiman vajaatoiminnalle

Answer 43

Useimmilla ihmisillä on kaksi munuaista. Niiden tehtävä on useimmiten tuottaa pissaa • Nestetasapaino (ADH) • Verenpaineen säätely (RAA) • Kuona-aineiden poisto • Happo-emäs tasapaino • Kalsium- ja fosfaattiaineenvaihdunnan säätely • Punasolujen tuotannon säätely (EPO) P –Krea, kreatiniini –Munuaisten toiminnan tavallisin seulonta- ja seurantatutkimus • Halpa tutkimus • Heijastaa glomerulusfiltraationnopeutta likiarvoisesti • Jos munuaiset toimivat huonosti, kreatiniinin pitoisuus plasmassa nousee • Paasto ennen näytteenottoa suositeltavaa • Lihapitoinen ateria voi nostaa arvoa • N. 2 % lihaksen kreatiinista muuttuu päivittäin kreatiniiniksi • Päivittäinen vaihtelu vähäistä, MUTTA muodostuvan kreatiniininmäärä riippuu lihasten massasta Akuutti munuaisvaurio -Oireyhtymä, jota luonnehtii munuaisten äkillinen toiminnan heikentyminen tuntien tai päivien kuluessa • Kansainvälisenä määritelmänä käytetään nykyisin KDIGO-luokitusta (liittyy S-Krean suurenemiseen 48h aikana tai tarpeeks iso suureneminen 7vrk aikana) –Seerumin kreatiniinipitoisuus ja/tai virtsanerityksen seuraaminen • Kreatiniini epätäydellinen AKI:n merkkiaine CKD-EPI-laskentayhtälö (Chronic Kidney Disease–Epidemiology Collaboration) –P -Krea, ikä, sukupuoli (sekä rotu, jos kyseessä afrikkalaisperäinen amerikkalainen) • Sisältää korjausfunktion, jolloin laskentatuloksissa vähemmän systemaattista virhettä ja tulokset tarkempia kuin MDRD-yhtälöllä–ISLAB ilmoittaa CKD-EPI-laskentayhtälöllä lasketun GFRe:n automaattisesti, kun pyydetään P –Krea Munuaisten toiminta heikkenee vääjäämättä normaalin ikääntymisen seurauksena • GFR laskee n. 5–7–8 ml/min/1.73 m2kymmenessä vuodessa–Nopea huononeminen n. 5 ml/min/1.73 m2yhdessä vuodessa • Alkaa n. 20–30–40 v. iässä • Kiihtyy n. 65–70 v. iässä • N. 80 v. iässä munuaisfunktiosta jäljellä n. puolet Krooninen munuaisten vajaatoiminta (chronic kidney disease, CKD, uremia) • Kun munuaisten vajaatoiminta kestänyt > 3 kk, kyseessä krooninen vajaatoiminta • GFR < 60 ml/min/1.73 m2 • Tila, jossa molemmat munuaiset ovat vaurioituneet – Nefronien lukumäärä vähentynyt • Taipumus edetä, vaikka alkuperäinen munuaistauti parantunut P –KysC Emäksinen mikroproteiini • Kaikki tutkitut tumalliset solut tuottavat tasaisella nopeudella • Veripitoisuus kuvastaa glomeruluksen toimintaa • Kreatiniinia herkempi osoittamaan lievää munuaistoiminnan muutosta. Pitkälle kehittyneessä munuaisten vajaatoiminnassa ei selvää etua kreatiniiniin verrattuna • Pitoisuus ei riipu henkilön lihasmassasta, koosta, iästä (3–50 v.) eikä sukupuolesta –MUTTA toisaalta osoitettu, että tupakointi, lihavuus, kilpirauhassairaudet, glukokortikoidien käyttö ja inflammaatio voivat nostattaa kystatiinipitoisuutta • Soveltuu erityisryhmille, joiden seurannan tulee olla kreatiniinimääritystä tarkempaa o Lasten munuaissairaudet o Diabetespotilaat, joilla P –Krea ja GRFe eivät yksiselitteisiä o Potilaat, joilla hyvin suuri tai pieni lihasmassa, jokin lihassairaus tai hyvin poikkeava ruokavalio Virtsanäyte: Munuais- ja virtsateiden sairautta epäiltäessä virtsan tutkiminen kuuluu ensisijaisiin rutiineihin • Mitä kauemmin näyte on ollut rakossa, sitä huonommin solut ovat säilyneet • Solujen hajoamisjärjestys: leukosyytit, erytrosyytit, lieriöt, epiteelisolut • Bakteeriviljelyn luotettavuus lisääntyy kun inkubaatioaika kasvaa > 4–8 h • Aikuisilta lähes poikkeuksetta aamun ensimmäisen virtsaamiskerran keskivirtsanäyte o Virtsaputken suu puhdistetaan vedellä o Ei desinfektioaineella, jotteivät bakteerit tuhoudu o Näyte otetaan steriilisti talteen virtsasuihkun keskivaiheilla o Näyte säilöntäaineelliseen putkeen U –KemSeul l. virtsan kemiallinen seulonta • Käytetään virtsan perusseulontatutkimuksena • Terveystarkastukset, Kliininen perustutkimus, Päivystysdiagnostiikka, Infektiot, Akuutit vatsakivut, Virtsateiden sairaudet, Diabeteksen ja ketoosin seulonta valikoiduissa tapauksissa • Tulokset ilmoitetaan +- yksikköinä negatiivisesta 3+:aan • U -pH-Oja U -Suhti-O numeraalisina U –KemSeul virheet: Virheellisiä negatiivisia tuloksia aiheuttavat • Alle neljän tunnin rakkoinkubaatio • Liian kylmä näyte (alle +22 °C) • Liuska luettu liian pian kastamisen jälkeen • Potilasta juotettu ennen näytteenottoa Virheellisiä positiivisia tuloksia aiheuttavat • Liian lämmin näyte (yli +26 °C) o Juuri annetun virtsan jäähdyttävä +24 °C ennen testausta • Liuska luettu liian myöhään kastamisesta ``` Osatutkimukset: U-Leuk-O neg U -Nitr-O neg U -Alb-O neg U-pH-O 5–7 U -Hb-O neg U-Suhti-O 1,015–1,02 U-Gluk-O neg U -Keto-O neg ``` U -Leuk-O • Positiivinen tulos l. pyuria viittaa yleensä virtsatieinfektioon • Muistettava myös mm. klamydia, tuberkuloosi, glomerulonefriitti • Virtsan leukosyyttimäärä yli 5 leuk/nk • Negativiinen tulos ei poissulje infektiota • Väärät positiiviset: puhdistusaine, punertava virtsa, veri, rifampisiini • Väärät negatiiviset: virtsan suuri ominaispaino, korkea askorbiinihappopitoisuus U -Nitr-O • Positiivinen tulos viittaa virtsatieinfektioon • Jotkin bakteerit muuttavat nitraattireduktaasin avulla nitraatin nitriitiksi • Positiivinen tulos aihe bakteeriviljelyyn • Bakteriurian osoittamisessa kliininen herkkyys 20–40 % ja spesifisyys 90 %. Negatiivinen tulos ei sulje pois virtsatieinfektion mahdollisuutta • Väärät positiiviset: pitkä analyysiviive, punajuuri • Väärät negatiiviset: virtsan suuri ominaispaino, korkea askorbiinihappopitoisuus, liian lyhyt rakkoaika U -Alb-O • Positiivinen tulos saadaan proteinuriassa • Albumiinia 150–300 mg/l • Vastaa n. 0,5 g proteiinia/vrk • Ei sovellu mikroalbuminurian toteamiseen. Negatiivinen testitulos ei sulje pois tubulaarista proteinuriaa • Väärät positiiviset: Alkaalinen virtsa, lääkitys, makroskooppinen verivirtsaisuus U -pH-O • Kohonneita arvoja saadaan virtsatieinfektioissa • Bakteerikasvusto voi aiheuttaa selvän alkalisoitumisen (ph> 8,0) virtsan ammoniakkipitoisuuden lisääntyessä U -Hb-O • Positiivinen tulos saadaan Hematuriassa o virtsassa verta tai punasoluja • Hyvin alkalinen virtsa tai virtsan matala ominaispaino o Voi aiheuttaa punasolujen hajoamisen • Hemoglobinuriassa o Intravaskulaarinenhemolyysi • Myoglobinuriassa o Sydän- tai poikkijuovaisen lihaksen vaurio Hematurian kolme yleisintä syytä: 1.Infektio 2.Kivi 3.Kasvain • Jos positiivisen tuloksen syy ilmeinen ja löydös kontrolloituna negatiivinen, ei tarvetta jatkotutkimuksille Esim. virtsatieinfektio tai kontaminaatio (kuukautisvuoto) Jos positiivisen tuloksen syy ei ilmeinen, tulos pitää varmistaa–U -SOLUT, sis KEMSEUL (U -SOLUT) –Joko virtsan virtaussytometrisella partikkelilaskennalla tai mikroskopoinnilla U -Suhti-O • Tulisi olla vähintään 1,015 - Tällöin virtsa riittävän väkevöitynyttä virtsatutkimuksia varten • Tarvittaessa uusi näyte varmistetusti riittävällä rakkoajalla (min. 4 h) • Ajoittamattoman näytteen ominaispaino vastaavasti vähintään 1,023 • Toistetusti alhaisia arvoja aiheuttavat: Heikentynyt tubulusfunktio, nefrogeeninen diabetes insipidus, ADH:npuute • Korkeita arvoja aiheuttavat: Dehydraatio, diabetes, raskaustoksemia, munuaisten heikentynyt verenkierto U -Gluk-O • Positiivinen tulos saadaan, kun virtsan glukoosipitoisuus on 3–5 mmol/l U -Keto-O • Selvästi positiivinen tulos saadaan diabeettisessa ketoasidoosissa • Lievästi positiivinen tulos myös suolistotulehduksissa, oksentelun yhteydessä • Muuttuvat positiiviseksi jo 12 h:n paastolla • Ei anna tarkkaa kuvaa ketoaineiden määrästä veressä U -SOLUT, sis KEMSEUL - Virtsan partikkelilaskenta • Liuskatestin hematuria pitää varmistaa • Suoritetaan yleensä virtaussytometrisena tutkimuksena • Tunnistaa varsin hyvin punasolut • Voidaan tehdä myös mikroskopoinnilla o Sentrifugoidusta virtsanäytteestä tunnistetaan visuaalisesti eri partikkelit o Etuina tarkkuus ja punasolujen tunnistaminen. Toisaalta tutkimuksena melko työläs U –BaktVi –Peruslaskennassa todetut bakteerit virtsassa eivät välttämättä vielä merkitse virtsatietulehdusta • Löydös varmistettava virtsan bakteeriviljelyllä • Osa laboratorioista seuloo virtsan bakteeriviljelynäytteet partikkelilaskennalla perustuen bakteeri- ja leukosyytimäärään • Mikäli näytteen tulokset ylittävät raja-arvot, näyte viljellään • Epätavallinen infektion aiheuttava bakteerilaji ei tule esille tavallisessa bakteeriviljelyssä. Esim. Mycobacterium tuberculosis dU-Prot • Aikuisilla virtsaan erittyy proteiinia enintään n. 150 mg/vrk • Liuskatestillä havaittu jatkuva proteinuria varmennettava ja kvantifioitava • Kultainen standardi + työläs cU-Alb • Keräyksen tulisi kestää vähintään 6 h • Suositellaan yövirtsankeräystä • Kun yövirtsan albumiini > 200 μg/min, siirrytään yleensä mittaamaan vuorokausivirtsan kokonaisproteiinin määrä Kemialliset määritykset kuvaavat yleensä munuaisten toimintaa - Varsinainen diagnoosi varmistetaan yleensä radiologisesti ja munuaisten histopatologisella tutkimuksella • Plasman suodattuminen glomerulusten kautta munuaisten kliinisesti tärkein funktio ja glomerulusten suodattumisnopeus kliinisesti tärkein munuaisten toimintaa kuvaava suure • P –Krea heijastaa likiarvoisesti–GFRe CKD-EPI-laskentayhtälöllätarkempi arvio fP-PTH • Lisäkilpirauhasten tuottama • Seerumin ionisoitunut kalsium ja PTH säätelevät toistensa pitoisuutta negatiivisen palautevaikutuksen kautta • PTH lisää o Kalsiumin ja fosfaatin vapautumista luustosta verenkiertoon o Munuaisissa kalsiumin takaisinimeytymistä ja fosfaatin eritystä virtsaan o Munuaisissa kalsitriolin (1.25(OH)₂-D) muodostumista S -D-25: Kuvastaa ihmisen D-vitamiini varastoja • Indikaatio: D-vitamiinin puute, Yliannostus, Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöiden selvittely • Viiterajoihin suhtauduttava varauksella käytettyjen määritysmenetelmien vaihtelevuuden takia • Plasmasta mitatut arvot hieman pienempiä kuin seerumista mitatut S -D-1.25: kalsitrioli • Ei käytetä D-vitamiinin puutteen tai yliannostuksen tutkimisessa • Käytetään tutkittaessa mineraaliaineenvaihduntaa ja sen häiriöitä • Munuaisten vajaatoimintapotilaat, D-vitamiiniresistenssi (harvinainen), Perinnöllinen riisitauti, Sarkoidoosi fP-Pi - Fosfaatti, epäorgaaninen • Suolistosta imeytyvän fosfaatin määrä riippuu fosfaattipitoisuudesta sekä nautitusta fosfaatista o Säilöntäaineet > liha, maitotuotteet > vilja • Kalsitrioli (1.25(OH)₂-D) lisää fosfaatin imeytymistä suolistosta • Munuaiset erittävät suolistosta imeytyneen ylimääräisen fosfaatin virtsaan • Fosfaatin reabsorptio tapahtuu munuaisten proksimaalisessa tubuluksessa • PTH vähentää fosfaatin reabsorptiota, jolloin eritys virtsaan lisääntyy P -Ca-albk: albumiinikorjattu kalsium • Paastonäyte on suositeltava • Sisältää laskennallisen albumiinikorjauksen • Suositellaan ensisijaiseksi kalsiumtutkimukseksi perusterveydenhuollon potilaille • Määritetään automatisoidusti l. edullisempi kuin Ca-ion tutkimus. Näyte säilyy huomattavasti paremmin kuin Ca-ion näyte, soveltuen hyvin hajautettuun näytteenottoon

Answer 44

UEF// Universityof Eastern Punktionestetutkimukset: yhteenveto •Elimistön onteloissa yleensä pieniä määriä nesteitä –Ylimääräisen nesteen muodostuminen aina patologinen ilmiö –Hahmota nesteiden muodostumisen fysiologia •Tutkimuspaketit helpottavat elämää ja näillä pääsee hyvin alkuun –-Solut ja -Perustutkimus –Näytteet heti analyysiin, jolloin vastauksenkin saa melkein heti –Huomioi erilaiset näytteenottovaatimukset –Ohjekirjasta voi hakea tutkimuksia myös näytemuodon (esim. nivelneste) perusteella •Kun nesteen alkuperä epäselvä, vaihtoehtoina –Selkäydinnesteen osoitus •Jos epäillään nesteen olevan likvoria –Mitä nestettä näyte on? •Jos epäillään olevan jotain muuta kuin likvoria •Kysymyksenasettelu ja esitiedot vaikuttavat paljon saatavaan lausuntoon •Subaraknoidaalivuotoa epäiltäessä likvorin spektri hyvä pitää mielessä

Answer 45

b. mitä tarkoitetaan dyslipidemialla? mikä on tavanomainen lipidipaketti? Mistä päätösrajat ovat peräisin?

Answer 46

c. mitä asioita pitää ottaa huomioon NT-ProBNP-tuloksia tulkittaessa ja mihin tutkimusta käytetään?

Answer 47

- fS-beeta-hydroksibutyraatti, eli seerumin ketoaineet - U-KemSeul ja siitä U-Keto-O, eli PLV eli puhtaasti laskettu virtsa - Myös siis aB-VekaasL

Answer 48

Kun etanoli (alkoholi) tai joku muu tekijä häiritsee transferriinin muodostumista, transferriinin määrä veressä lisääntyy ja se sisältää normaalia vähemmän siaalihappotähteitä. Tätä osuutta transferriinistä kutsutaan desialotransferriiniksi (carbohydrate deficient transferrin, CDT).

Lablääktie Flashcards

(74 cards)