2.3 Flashcards
(26 cards)
Nanometri
(nm); metrin miljardisosa eli miljoonasosamillimetri
T-auttajasolut
ovat immuunijärjestelmään kuuluvia T-lymfosyyttejä, jotka kontrolloivat ja tehostavat muiden immuunisolujen toimintaa.
Antigeeni
on taudinaiheuttajamikrobin jokin molekyyli, esim. proteiini, jonka immuunijärjestelmä/lymfosyytit tunnistavat.
Endosytoosi
on solusyöntiä. Solu siirtää ulkopuoleltaan molekyylejä sisälleen niin, että solukalvosta muodostuu sisäänotettavien molekyylien ympärille kalvorakkula. Kuluttaa energiaa.
Transkriptio
on tapahtuma, jossa geenin informaatio kopioidaan RNA-molekyyliin. Tapahtumaa ohjaa RNA-polymeraasi-entsyymi.
Translaatiossa
aminohappoketju (proteiini) kootaan ribosomilla. Lähetti-RNA:n informaation avulla yhdistetään siirtäjä-RNA:iden tuomat aminohapot oikeaan järjestykseen aminohappoketjuksi.
Zoonoosi
on viruksen aiheuttama infektio, joka voi siirtyä eläinlajista ihmiseen, kuten eläimen pureman kautta leviävä rabiesvirus. Zoonooseja ovat myös alun perin eläimestä ihmiseen tarttuneet virukset, jotka leviävät ihmisestä toiseen, kuten SARS-CoV-2-virus.
Kelpoisuus
eli fitness, yksilön kyky tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Jos yksilöllä on korkea kelpoisuus, se saa paljon jälkeläisiä ja näin sen geenit yleistyvät seuraavissa sukupolvissa
Geenihoito
on perinnöllisen sairauden hoitamista siirtämällä potilaan soluihin terve geeni
Virukset koostuvat perimästä ja proteiinikuoresta. Perimä voi olla
DNA:ta tai RNA:ta
yksijuosteista tai kaksijuosteista.
Lisääntymisessä on aina seuraavat vaiheet:
isäntäsolun tunnistaminen
perimän vapautuminen soluun
perimän kopioiminen ja virusproteiinien valmistaminen
uusien virusten kokoaminen ja poistuminen isäntäsolusta.
Virusten yksinkertainen rakenne
Koostuu vain kahdesta osasta.
Perimästä ja proteiinikuoreesta.
Geeninä voi olla DNA:ta sekä RNA:ta(yleisimmät RNA)
vaippa, kuori, entsyymi, proteiinit, entsyymit ja glykoproteiinit. Glykoproteiinit, proteiinit ja entsyymit vaikuttavat isäntäsolussa Antigeeninä esiintyy immunireaktio. Kuorissa valmistuu isäntäsolussa viruksen geenin ohjelman mukana proteiiniä. vaippa muodostuu fosfolipidikalvosta isäntäsolun solukalvosta. Proteiinien pinnalla on virukseen oma ja isäntäsolun solukalvon proteiiniä. Viruksen proteiinit tunnistavat oikean isäntäsolun ja tunkeutuvat sisään lisääntyäkseen. Glykoproteiini voi sijaita vaipassa ja on kiinni hiilihydaattiketjuihin.
Faagit
ovat kaikkein parhaiten tunnettu virusryhmä. Niiden rakenne on usein moniosainen. Lähes kaikkien faagien perimä on DNA:ta. Bakteereissa lisääntyvien virusten, bakteriofagien eli faagien, proteiinikuori on usein kaksiosainen. Monitahokkaan muotoisen pääosan sisällä on faagin perimä. Häntäosa on kiinnittynyt päähän, ja siihen voi edelleen olla kiinnittynyt proteiinisäikeitä. Näiden häntäsäikeiden avulla bakteriofagi kiinnittyy isäntäsolun pintaan.
DNA-viruksen lisääntyminen
- Viruksen proteiinit tarttuvat isäntäsolun solukalvon proteiineihin, jotka toimivat tällöin virusreseptoreina.
- Virus kiinnittyy isäntäsoluun ja pääsee sen sisään joko endosytoosilla tai sulautumalla solukalvoon vaipan avulla.
- Viruksen proteiinikuori hajoaa solun sisällä, ja sen perimä vapautuu solulimaan.
- Perimä siirtyy isäntäsolun tumaan, jossa sitä kopioidaan isäntäsolun DNA-polymeraasin avulla uusien virusten perimäksi.
Uusien virusten proteiinien tuottaminen
- Uusien virusten proteiinien tuottamista varten alkaa transkriptio, jossa isäntäsolun RNA-polymeraasi valmistaa lähetti-RNA:ta viruksen DNA:n mukaan.
- Uudet proteiinit syntyvät translaatiossa isäntäsolun omilla ribosomeilla.
miten virukset voivat leviä eri tavoin
- Osa viruksista leviää pisaratartuntana ilmaan yskittyjen tai aivastettujen pisaroiden välityksellä.
- Osa viruksista leviää ilmassa pisaroitakin pienempinä partikkeleina.
- Jotkin virukset leviävät ulosteiden tai jäteveden mukana, kuten ripulia aiheuttavat rotavirukset
- tarttuvat myös verikontaktin kautta
- Jotkut virukset, kuten HI-virus, voivat siirtyä myös istukan kautta ja tarttua raskauden aikana äidistä lapseen.
Virukset aiheuttavat useita sairauksia ja miten voi ehkäistää
- Virukset, kuten herpesvirus, voivat aiheuttaa myös kroonisia, pitkäaikaisia sairauksia. Jotkin virukset aiheuttavat myös syöpää.
- Rokotusten avulla voidaan ehkäistä myös virusten aiheuttamia syöpiä, kuten HPV:n aiheuttamia kohdunkaulan, suun ja suoliston syöpiä.
Virusten evoluutio on nopeaa
- Mutaatioiden ja rekombinaation vuoksi niillä on geneettistä muuntelua, joka on evoluution edellytys.
- RNA:ta kopioiva RNA-polymeraasi jättää DNA-polymeraasia enemmän virheitä nukleotidien järjestykseen.
rekombinaatio
Rekombinaatiota voi tapahtua uusien virusten muodostuessa isäntäsolussa.
voi uusiin viruksiin muodostua näistä satunnainen yhdistelmä ja lisäksi molekyylien määrä voi vaihdella.
Virukset vaikuttavat eliöiden evoluutioon
Eliölaji sopeutuu sitä infektoiviin viruksiin, kun niille kehittyy puolustusmekanismeja.
KELPOISUUS
Siten hyvät immuunipuolustuksen geenit yleistyvät luonnonvalinnan seurauksena populaatiossa.
Kaikkien eliöiden perimästä osa on peräisin viruksilta. Esimerkiksi ihmisen perimästä ainakin 10 prosenttia on virusperäistä DNA:ta.
Viruksia hyödynnetään biotekniikassa
Koska virukset pystyvät tunkeutumaan soluihin ja siirtämään niihin perimää, voidaan viruksia hyödyntää siirrettäessä geenejä tai muita perimän osia eliöyksilöiden välillä.
GEENIHOITO
faagiterapia
Bakteriofageja kehitetään bakteeriperäisten sairauksien hoidossa korvaamaan antibioottien käyttöä.
virusten lisääntyminen
- Virus tunkeutuu pintaproteiinien ja isäntäsolun reseptoreiden avulla soluun. Perimä vapautuu solulimaan. 2. Retroviruksen perimä kopioidaan käänteiskopioijaentsyymillä komplementaariseksi DNA:ksi 3. ja edelleen kaksijuosteiseksi DNA:ksi. 4. cDNA kiinnittyy isäntäsolun genomiin. 5. Viruksen perimästä tehdään kopioita. 6. Viruksen perimästä tuotetaan lähetti-RNA:ta transkriptiossa. 7. Viruksen geenien mukaan valmistetaan proteiineja isäntäsolun ribosomeilla translaatiossa. 8. Valmiit viruksen osat kootaan uusiksi viruksiksi. 9. Uudet virukset poistuvat isäntäsolusta.
Lisääntymisessä on aina seuraavat vaiheet
isäntäsolun tunnistaminen
perimän vapautuminen soluun
perimän kopioiminen ja virusproteiinien valmistaminen
uusien virusten kokoaminen ja poistuminen isäntäsolusta
