Apraksian Määrittelyä Flashcards
(10 cards)
Apraksia=määrittely? Mitä ei kuulu? Ja miksi?
Tarkoitetaan aivoperäisiä tahdonalaisten liikkeiden häiriöitä, jotka eivät selity motorisen tai sensorisen järjestelmän vaurioitumisella.
Apraksioissa häiriintyvät liikkeet ovat aiemmin opittuja, taitoa vaativia tahdonalaisia toimintoja, joten niihin eivät kuulu esimerkiksi heijasteet tai yksinkertaiset automatisoituneet liikkeet.
Mitä häiriintyvät toiminnot ovat?
Eleitä, ilmeitä, esineiden käyttöä tai muuten ulkopuoliseen kohteeseen suuntautuvia liikkeitä. Voi ilmetä kaikkialla kehossa.
Kliinisessä työssä apraksioita esiintyy tyypillisimmin?
AVH- eli aivoverenkiertohäiriöiden ja etenevien aivosairauksien (Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, kortikobasaalinen rappeuma, etenevä supranukleaarinen halvaus ja Huntingtonin tauti) yhteydessä.
Miten yleisiä apraksiat ovat AVH-potilailla?
Hyvin yleisiä. Esim raaja-apraksioita todetaan 40-70%:lla vasemman aivopuoliskon vaurion saaneista oikeakätisistä potilaista ja 8-30%:lla oikeanpuoleisen vaurion saaneista potilaista.
Apraksian vaikeus, miten se vaihtelee?
Lievästä liikkeiden epätarkkuudesta ja hitaudesta invalidisoivaan toimintahaittaan.
Miten apraksia näkyy selkeimmin?
Kyvyttömyytenä käyttää tuttuja esineitä oikein, kuten saksia tai avainta ja saada monivaiheisia arkiaskareita tehdyksi oikeassa järjestyksessä loppuun saakka. Voi myös vahingoittaa itseään.
Sen lisäksi, että apraksiat aiheuttavat hyvin konkreettista käytännön haittaa, ne ?
Vaikeuttavat myös muuta kuntoutumista. Apraksia voi estää halvaantumattoman raajan mielekkään tahdonalaisen käytön esim toispuolisen raajahalvauksen saaneista.
Kommunikointia vaikeuttavat?
Eleiden tahdonalaisen tuottamisen ja tunnistamisen häiriöt. Ongelmien merkitys korostuu potilailla, joilla on lisäksi kielellisen toimintojen häiriöitä. (40% afaatikoista arvioidaan olevan myös raaja-apraksiaa)
Vaikeudet liikkeiden tuottamisessa koskevat ensisijaisesti?
Tahdonalaisia toimintoja. Esim potilas, joka ei pyynnöstä kykene liikuttamaan kieltään sivulle, voi tehdä sen huomaamattaan syödessä. Vaikeudet vaihtelevat päivästä toiseen.
Oireet ovat potilaille? Ja oiretiedostus? Mikä edesauttaa sopeutumista?
Hämmentäviä, joten harva osaa kertoa vaikeuksistaan oma-aloitteisesti. Oiretiedostus voi olla heikko, eikä potilas välttämättä välitä tai huomaa että käyttää moninkertaisen ajan ruokailussa syödessään keittoa haarukalla.
Apraksian toteaminen ja selittäminen potilaalle edesauttavat hänen sopeutumistaan oireistoon ja oireiston itseohjautuvaa kompensointia.
