1.2 Pitoisuuden määritys standardikuvaajalta Flashcards
(3 cards)
Mikä on standardikuvaaja? (spektrofotometrinen mittaus)
Spektofotometrisessa mittauksessa aineen pitoisuuden määrittämiseen käytetään standardikuvaajaa, jolle muodostuva standardisuora kuvaa liuoksen pitoisuuden ja absorbanssin välistä riippuvuutta. Absorbanssi on suure, joka kuvaa aineeseen imeytyneen eli absorboituneen säteilyn määrää.
Spektofotometrisen mittauksen standardikuvaajalla esitetään tietyllä aallonpituudella mitattujen standardiliuosten absorbanssiarvot määritettävän aineen pitoisuuden funktiona.
Mitä tarkoitetaan standardiliuoksilla, laimennossarjalla ja nollaliuoksella?
Standardikuvaajaa varten määritettävästä aineesta valmistetaan ensin tunnetun väkevyiset liuokset eli niin sanottu laimennossarja. Laimennossarjan liuoksia kutsutaan myös standardiliuoksiksi, koska näissä liuoksissa määritettävän aineen pitoisuus tunnetaan tarkasti.
Lisäksi spektofotometrisessa mittauksessa on aina mukana niin sanottu nollaliuos, joka valmistetaan lisäämällä siihen kaikki menetelmään tarvittavat reagenssit, mutta ei määritettävää ainetta. Nollaliuosta käytetään spektofotometrin kalibrointiin, eli spektofotometri säädetään nollaliuoksen avulla näyttämään absorbanssiarvoa 0 valitulla mittausaallonpituudella. Näin saadaan poistettua kyvetin vaikutus mittaukseen.
Mihin spektrofotometrinen pitoisuuden määritys perustuu?
Liuenneen aineen pitoisuuden määritys spektrofotometrisellä menetelmällä perustuu Lambert-Beerin lakiin, jonka perusteella tutkittavan aineen konsentraatio on suoraan verrannollinen näytteen absorboiman sähkömagneettisen säteilyn määrään.
