7.2 UV/VIS-spektroskopia pitoisuusmäärityksissä Flashcards
(4 cards)
Mikä on absorptiospektri, mihin se perustuu?
Ultraviolettivalon (UV=100-400nm) ja näkyvän valon (400-700nm) aallonpituudet ovat energiatasoltaan sopivia aiheuttamaan yhdisteessä elektronin virittymisen. Elektroni virittyy, kun yhdisteeseen absorboituu säteilyenergiaa. Kun absorptio mitataan eri aallonpituuksilla, saadaan piirrettyä yhdisteen absorptiospektri. Spektri mitataan spektofotometrillä, joka ilmaisee absorption suuruuden absorbanssiarvona A.
Mistä absorptiospektristä ilmenevä absorptioalue ja absorption voimakkuus riippuvat?
Absorptiospektristä ilmenevä absorptioalue ja absorption voimakkuus riippuvat yhdisteen elektronirakenteesta. Jotta UV-absorptio voisi tapahtua, yhdisteessä tulisi olla vapaita elektronipareja tai pii-sidoksia. Erityisen hyvä absorptio on yhdisteillä, jotka sisältävät runkorakenteessaan vuorottelevia kaksoissidoksia ja yksinkertaisia sidoksia, eli konjugoituneita sidoksia. Tällöin virittymiseen tarvitaan myös vähemmän energiaa, joten absorptiota havaitaan pitemmillä aallonpituuksilla.
Miten liuoksen väri määräytyy?
Liuoksen väri määräytyy sen perusteella, mitkä näkyvän valon aallonpituudet ovat absorboituneet aineeseen. Esimerkiksi nikkeli(II)sulfaatin vesiliuos näyttää vihreältä, sillä se heijastaa vihreää valoa ja absorboi näkyvän valon muiden aallonpituuksien säteilyä.
Miten spektrofotometri toimii, mitkä ovat sen pääkomponentit?
Spektrofotometrin pääkomponentit ovat valonlähde, monokromaattori, näytetila ja detektori. Kun valo saapuu monokromaattoriin, se hajotetaan hilan avulla eri aallonpituuksiin. Hila voidaan säätää siten, että vain tietty aallonpituus kerrallaan suunnataan näytteeseen. Valonsäde johdetaan näytekyvetin läpi. Läpäistyään näytteen valo tulee detektorille, joka mittaa valonsäteen intensiteetin ja muuntaa tuloksen näyttöruudulle absorbanssiarvoksi.
