Lihaksen sähköisen aktiivisuuden mittaaminen Flashcards
(28 cards)
Lepopotentiaali
Hermosoluissa -70 - -85mV, lihassoluissa -80 - -90mV
Hermo- ja lihassolun normaali homeostaattinen tasapainotila
Aktiopotentiaali
Sähköinen impulssi, solukalvon lepojännite muuttuu niin että solun sisäosa tulee positiivisemmaksi ja solukalvo depolarisoituu.
Depolarisaatio
Laukeaa kun lepopotentiaali nousee nopeasti 15-30 mV, potentiaaliero -65mV kynnysarvo tapahtuman käynnistymiselle. Alue kerrallaan 1-3mm2.
Repolarisaatio
Seuraa depolarisaatiota, lepopotentiaalin palautuminen. Soluneste ja solun sisäosa muuttuu negatiiviseksi, ulko-osa positiiviseksi, solukalvo polarisoituu.
Monopolaarinen tekniikka
Mitataan jokaisen yksittäisen elektrodin potentiaalieroa suhteessa referenssielektrodiin ja reksiteröidään näitä erotuksia. Voidaan käyttää esim yksittäisen lihaksen sähköisen aktiivisuuden topografisessa kartoituksessa
Bipolaarinen tekniikka
Kaksi elektrodia mitattavan lihaksen päälle ja näiden potentiaalieroja verrataan referenssielektrodiin joka sijaitsee hieman sivummalla mittauselektrodeista. Päästään huomattavasti parempaan erottelukykyyn signaalien keräysalueen suhteen.
Pintaelektrodi
Kiinnitetään lihaksen yläpuolelle ihon pinnalle teipin avulla. Sopii erityisesti suurten pinnallisten lihasten mittaamiseen, aktivaatioaikojen tutkimiseen ja biofeedback-pohjaisiin jännitys-rentoutumistutkimuksiin. Soveltuu huonosti pienten ja syvien lihasten tutkimiseen
Neulaelektrodi
Työnnetään ihon läpi suoraan tutkittavaan lihakseen. Soveltuu pienten ja syvien lihasten tutkimiseen.
Lankaelektrodi
Käytetään ohutta, taipuisaa, eristettyä ja sähköä johtavaa lankaa joka viedään lihakseen erillisen kanyylin avulla. Soveltuu hyvin syvien lihasten tutkimiseen ja myös dynaamisiin mittauksiin.
Vaatteisiin integroidut elektrodit
Voidaan tutkia isoja lihaksia tai kokonaisia lihasryhmiä. Kangasta muistuttavat elektrodit neulotaan kiinni tiukkoihin ihonmyötäisiin vaatteisiin mitattavien lihasryhmien kohdille. Eivät ole herkkiä liikkeestä aiheutuville häiriöille, eivät ole kovin tarkkoja eivätkä sovellu pienten yksittäisten lihasten mittaamiseen.
Tuloimpedanssi
Vahvistimen signaalin sisääntulokanavan impedanssi eli se vastus johon vahvistin työntää signaalin.
Pitää olla huomattavasti korkeampi kuin lähtöimpedanssi (vahvistimen ulostulosta tuleva EMG-signaalin impedanssi), jottei tapahdu vaimenemista ja jännitehäviötä. Optimaalinen arvo 10 M ohmia.
Differentiaalivahvistin
Toiminta perustuu menetelmään jossa lihaksesta ja lihaksen ympäristöstä tulevaa signaalia verrataan keskenään ja samassa vaiheessa olevat ”yhteiset” signaalit poistetaan ja eliminoidaan. Jäljelle jääneet ja vahvistettavat signaalit on lähtöisin kiinnostuksen kohteena olevasta lihaksesta.
Kokonaisimpedanssi
Resistanssi (aineen ominaisuus estää sähkövirran kulkua) ja reaktanssi (aineen ominaisuus hidastaa sähkövirran kulkua). Näiden summa.
Impedanssi
Impedanssi (Z) tarkoittaa sähköistä vaihtovirtavastusta, joka lasketaan piirissä vaikuttavan jännitteen (U) ja sen läpi kulkevan sähkövirran (I) suhteena (Z=U/I).
EMG-signaalin suodatus
Alipäästösuodatin: päästää läpi matalataajuiset signaalit ja suodattaa korkeataajuiset signaalit.
Ylipäästösuodatin: päästää läpi korkeataajuiset signaalit ja suodattaa matalataajuiset.
Kaistanpäästösuodatin: päästää läpi vain tietyn taajuusalueen EMG-signaalit ja suodattaa pois muita taajuusalueita edustavat signaalit. Yleisin menetelmä.
Kaistanestosuodatin: toimii päinvastoin kuin kaistanpäästösuodatin.
Raaka-EMG-signaali
”Pohjasignaali” amplitudi- ja frekvenssipohjaisille signaaleille. Sen pohjalta voidaan tutkia onko lihas aktiivinen vai ja lihaksen aktiivisuusajat.
Tasasuunnattu EMG-signaali
Kaikki vaiheet positiivisia ja nollalinjan yläpuolella. Voidaan käyttää tutkimuksissa kun halutaan tietää onko lihas aktiivinen ja millä tasolla aktiivisuus on.
Tasoitettu EMG-signaali
Tasoitetaan leikkaamalla ja tasoittamalla korkeimmat frekvenssipoikkeamat signaalista, alkaa muistuttaa enemmän käyrää. Amplituditason tarkastelu helpottuu, käyrä edustaa signaalin suuntausta ja trendiä, muutosten tarkkuus riippuu käytetystä tasoitusparametristä.
Keskiarvo EMG
Tasasuunnatusta käyrästä määritetään amplitudien keskiarvo. Yksikkönä uV, mV tai V. Käytetään kun halutaan tietää millä tasolla lihaksen aktiivisuus on liikkeen eri vaiheissa tai eri liikkeiden välillä. Yleisimpiä mittaustapoja
Integroitu EMG
Lasketaan pinta-ala joka jää nollalinjan ja amplitudikäyrän väliin valitulla ajanjaksolla. Yksikkönä uVs, mVs tai Vs. Yleisimpiä mittaustapoja
Keskiarvostettu EMG
Peräkkäisiä toistuvia syklejä ja lasketaan näiden keskiarvo. Käytetään tutkittaessa syklisiä liikkeitä.
Normalisoitu EMG
EMG suhteutetaan standardoituun vertailuarvoon ja signaalin amplitudi ilmaistaan prosentteina vertailuarvosta. Käytetään kun halutaan vertailla yksilön tai yksilöiden eri lihasten aktiivisuuksia keskenään.
Frekvenssijakauma
EMG kuvataan frekvenssin funktiona. X-akselin muuttujana taajuus ja yksikkö hertsi. Päätelmät tehdään signaalin spektristä (taajuusjakauma josta käy ilmi signaalin mahdolliset arvot ja niiden suhteellinen runsaus). Käytetään erityisesti lihaksen väsymistutkimuksissa.
Amplitudianalyysi
Ajan funktio, x-akselilla muuttujana aika ja yksikkö millisekunti, sekunti tai minuutti.