Tasapainon mittaaminen Flashcards
(25 cards)
Kehon painopiste
Imaginaarinen piste avaruudessa johon koko kehon massan ajatellaan olevan keskittynyt. Kehon painopiste voidaan ajatella pisteeksi jonka kautta kehoon kohdistuvan painon vaikutussuora kulkee. Piste muuttuu kokoajan liikkeen mukana, voi sijaita myös kehon rajojen ulkopuolella. Symmetrisessä seisoma-asennossa piste sijaitsee lantion alueella 2-3cm selkärangan etupuolella, about L2-S2 nikamat.
Reseptori
Aistinsolu joka muuntaa ympärillämme olevat erilaiset energiat (valo, ääni etc) hermosolujen ymmärtämiksi aktiopotentiaaleiksi. Ovat adakvaatteja (stimulus jolle reseptori on herkkä) yleensä vain yhdelle ärsykkeelle.
Tasapainoelinjärjestelmä
Voidaan jakaa sentraaliseen ja perifeeriseen järjestelmään.
Sentraalinen vestibulaarijärjestelmä sisältää ydinjatkeen alueella olevat 4 tasapainotumaketta, tehtävänä orientoituminen, suunnistautuminen ja navigointi lähiympäristössä. Perifeerinen järjestelmä huolehtii asentojen ja liikkeiden aistimisesta, keskeinen elementti sisäkorvan kalvosokkellossa sijaitseva tasapainoelin.
Asentoreseptorit
Tehtävänä välittää keskushermostolle tietoa pään asennosta. Tasapainoelimessä, sisällä karvasolureseptoreita (cilia). Karvoja kahta eri tyyppiä; 50-70 stereocilia-karvaa ja 1 pitkä kinocilium-karva. Reseptoreiden ärsyyntymisen seurauksena aktiopotentiaalit kulkee keskushermoston reseptoreihin ja kiinnittyy 8 aivohermoon.
Liikereseptori
Kolmessa eri tasossa olevat kaarikäytävät, aistivat pään liikkeitä.
Näköhermo
Koostuu gangliosolujen aksoneista, noin miljoona. Gangliosolujen aksonit jatkaa näköhermoa pitkin ilman synapseja näkökukkulalle asti.
Kaksi afferentia näkörataa, parvosellulaari- ja magnosellulaarirata, molemmat päättyy näkökukkulan tumakkeisiin.
Primaarinen näköaivokuori
Molempien aivopuoliskojen takaosassa. Erikoistunut muotojen tunnistamiseen ja käsittelemään informaatiota paikallaan olevista ja liikkuvista esineistä.
Sekundaarinen näköaivokuori
Jaetaan kolmeen osaan V2, V3, V4.
V2 erikoistunut värien tunnistamiseen ja hahmottamiseen, spatiaaliseen orientoitumiseen ja paikallistamiseen visuaalisessa kentässä.
V3 ja V4 näköinformaation yhdistäminen muihin korkeampiin aivotoimintoihin ja ihmisen liikkumiseen ympäristössä.
Assosiatiivinen näköaivokuori
V5, liikkeiden ja liikkumisen käsittely, hahmottaminen visuaalisessa kentässä.
Lihassukkula
Välittää tietoa keskushermostolle lihaksen pituudesta ja lihaspituuksien muutoksista. Primaarireseptori reagoi erityisesti lihaksen venytykseen ja pituuden muutoksiin. Sekundaarireseptori viestittää tietoa lihaksen hetkellisestä pituudesta. Pystyasennon säilyttäminen.
Golgin jänne-elin
Jänteen ja lihaksen yhtymäkohdassa. Aistii siihen kohdistuvia voimia, aktivoituu erityisesti lihassupistusten aikana.
Proprioseptorit
Nivelten ympäristössä, ilmaisee nivelen asentoa ja liikkeitä, nivelen sisäistä painetta ja nivelen liikkeen kulmanopeutta. Ruffinin päätteet ilmaisee nivelen asentoa ja liikkeitä, pacinian-keräset ilmaisee niveleen kohdistuvia kiihdytyksiä ja golgin-päätteet reagoi nivelsiteiden venytykseen, erityisesti liikeratojen ääriosissa.
Ihon mekanoreseptorit
Tuottaa keskushermostolle tietoa ympäristöstä ja kehon suhteesta siihen, välittää tietoa sensoristen hermojen välityksellä kehoon kohdistuvista kosketuksista, paineista ja venytyksistä. Meissnerin keräset, merkelin-kiekot ja pacinian-keräset aistii iholle kohdistuvaa painetta ja ruffinin-päätteet ihon venymistä.
Pikkuaivot motoriikan kontrolloinnissa
Eivät osallistu liikkeen suunnitteluun. Yhdistelevät ja vertailevat tasapainoelimistä, näköjärjestelmästä ja tuntoelimistä tulevaa informaatiota ja korjaavat liikkeitä, tasapainoa ja lihasjäntevyyttä halutunlaiseksi. Ajoittaa lihaksen toiminnan oikeaan järjestykseen ja aikaan.
Primaarinen somatosensorinen aivokuori
Aistimukset saapuu keskushermostosta sensorisia ratoja pitkin. Viestivät aivoille missä asennossa vartalo ja raajat on, mistä asennosta liike aloitetaan, miten keho on sijoittunut ympäristöön ja mikä on raajojen asento suhteessa toisiinsa.
Deitersin tasapainotumake
Ottaa vastaan pikkuaivoilta inhibitoivia hermoimpulsseja ja lähettää eteenpäin eksitoivia impulsseja ojentajalihasten a-motoneuroneille ylläpitäen asentojen kannalta riittävää lihastonusta
Tasapainorefleksi
Automaattinen, oppimisesta riippumaton sensorisen ärsykkeen aiheuttama motorinen vaste, jotka liittyy motoriikan ja tasapainon säätelyjärjestelmiin. Saa alin usein lihaksen nopeasta venymisestä, ihon ärsyytymisestä venytyksessä tai kosketuksesta. Sensorinen ja motorinen neuroni synapsoi selkäytimessä ja impulssi välittyy selkäytimestä lihassoluun laskevan motoneuronin puolelle, joka kuljettaa hermoimpulssin takaisin lihakseen josta se oli saanut alkunsa. Hermoimpulssi synapsoi lihassolun kanssa ja saa aikaan lihassolujen supistumisen pitäen näin yllä asennolta vaadittavaa lihastonusta tai liikuttaen niveltä lihaksen toimintafunktion suuntaan.
Ennaltaohjelmoidut reaktiot
Motorinen viive noin 50-100ms. Esim erilaiset korjaavat tasapainoreaktiot kun ihmistä tönäistään seistessä joko kuuman kahvin tai tyhjän kupin kanssa, riippuen kahvista reaktiot on erilaiset.
Kontrolloidut liikekäskyt
Hitaimmat tasapainovasteet, viive 120-250ms, yläraajoissa hieman nopeampi. Toiminnan organisointiin ja vasteiden muodostamiseen osallistuu isojen aivojen motoriset kuorikerrokset, pikkuaivot, tyvitumakkeet ja näiden väliset hermoradat
Nilkkastrategia
Tasapainottava liike tapahtuu nimensä mukaisesti ensisijaisesti nilkkanivelissä ja koko keho nilkoista ylöspäin liikkuu kellon heilurin tavoin samaan suuntaan ilman lonkkanivelien kompensoivia liikkeitä. Käytetään yleensä pienissä ja hitaissa ulkoapäin kohdistuvissa tönäisyissä tai tasapainon menetyksissä. Vaatii kiinteän ja laajan alustan.
Lonkkastrategia
Tasapainoa stabiloiva liike tapahtuu ensisijaisesti lonkkanivelen fleksiolla tai ekstensiolla. Lonkan seutu ja pää liikkuu liikkeen aikana eri suuntiin. Käytetään suuremmalla amplitudilla ja nopeudella tapahtuvissa horjahduksissa ja kun alusta on epävakaa tai pinta-ala pieni.
Painopisteen alentaminen
Parantaa ja korjaa tasapainoa, tapahtuu molempia lonkka- ja polviniveliä koukistamalla. Painopiste siirtyy alemmas ja tarvitaan suurempia voimia siirtää se kehon ulkopuolelle.
Askelen ottamis-strategia
Askel horjahduksen suuntaan. Käytetään yleensä viimeisenä, tarkoituksena estää kaatuminen. Tässä vaiheessa painopiste yleensä jo ylittänyt tukipinnan eikä lihasvoima riitä palauttamaan sitä. Liittyy yleensä yläraajojen tasapainottavia liikkeitä.
Rombergin testi
Yleisin staattista tasapainoa mittaava testi. Mitataan kantapäät yhdessä ensin silmät auki sitten kiinni, jos huojunta selvästi lisääntyy puhutaan positiivisesta Rombergista.