Nominien taivutustyypit Flashcards
(41 cards)
Yleensä nominin perusmuoto toimii itse vartalona, ja aina perusmuoto ei muutu päätteitä liittäessä - erityisesti
perusmuodon loppuessa u/o/y/ö eli lyhyeen pyöreään vokaaliin
Sanan eri vartalot (eri vartalot erityyppisille päätteille) muodostuvat
äännevaihteluiden kautta
Eri vartaloita (nominit) ovat
perusmuodolla, y.part. ja taivutusvartalo kaikille muille sijoille ja luvuille.
Nominit, joilla on erilliset perusmuodot ja taivutusvartalot, on jaettavissa ryhmiin
- Pm. päättyy -i, taiv.v. päättyy -e
- Pm. päättyy -e, taiv.v. päättyy -ee
- Pm. päättyy kons., taiv.v. se vaihtelee muiden äänteiden kanssa
_____ ei ole omaa taivutusvartaloaan, mutta paljon erityisiä äännevaihteluita
-a/-ä-loppuiset
Taivutusvartalon edustajana käytetään genetiiviä ja…
lähes kaikki muut muodot muodostetaan vaihtamalla -n muihin päätteisiin
Äännevaihtelut muodoissa
Perusmuoto ja taivutusvartalo
I-loppuiset nominit
- Tunti, kivi, kieli, vesi
- Useimmilla ei erillistä taivutusvartaloa
Konsonanttiloppuiset nominit
- Ihminen, ajatus, taivas, hyvyys, avain, työtön, askel, lyhyt
- Taivutusvartalo usein -e ja pm:n loppukons. vaihtelee muiden äänteiden kanssa
- Y.part. usein pm- + -ta/-tä
- Astevaihtelu pm:ssä ja y.part.
- Taiv.v. loppuvokaali (usein -e) muuttuu ennen mon. -i:tä
Muut kuin i-/konsonanttiloppuiset nominit
E-loppuiset, a-/ä-loppuiset
TUNTI
- Ei erillistä taivutusvartaloa
- Lainasubstantiivin päättyessä konsonanttiin alkup. kielessä, usein lisätään -i ja taivutetaan TUNTI-ryhmän mukaan (pubi, hitti)
KIVI
- Taivutusvartalossa -e
- Y.part. taivutusvartalosta
- Kun taiv.v. päättyy lyh. -e, pm. päättyy usein lyh. -i (paitsi esim. kolme, itse, nukke, psyyke)
KIELI
- Taiv.v. -e
- Y.part. -e katoaa (= oma vartalonsa), kun sitä edeltää l/r/n tai jos se on l/r/n/vok. + -t
- Huom. poikkeavia verta, merta
VESI
- Pm -si, taiv.v. -te (-te astevaihtelussa)
- Mon. -i aiheuttaa -te:n muuttumisen -s:ksi
- Y.part. -e katoaa, kun sitä edeltää l/r/n tai l/r/n/vok. + -t (kansi, kante/en, kant/ta)
- Astevaihteluton taiv.v. esim. y.illat. (+vede/n vs. vete/en)
E-loppuiset nominit
- Ryhmässä lähes kaikki pm:ssä -e-loppuiset
- Taiv.v. -ee, lyhenee ennen mon. -i:tä
- Y.part. pm. + -tta/-ttä
- Astevaihtelu pm:ssä ja y.part., ei taiv.v. (pitkä vokaali)
- Ryhmässä KIVI ne, jotka poikkeavat: kolme, itse, psyyke, nalle, nukke…
A-/Ä-loppuiset nominit
- Ei erillistä taivutusvartaloa
- Tärkein vokaalinmuutossääntö: 2-tavuisten sanojen monikossa
a) Loppu-a muuttuu o:ksi, jos 1. vok. on a, e, i
b) Loppu-a katoaa, jos 1. vokaali on u, o
IHMINEN
- Konsonanttiloppuisten nominien tärkein alaryhmä
- nen-loppuiset, taiv.v. -se
- Y.part. taiv.v. ilman -e:tä (-s)
AJATUS
- Pm. lyh. vok. + -s
- Taiv.v.:ssa -s muuttuu -kse:ksi
- Y.part. perusmuodosta
HYVYYS
- Pitkä vok. / 2 eri vokaalia + loppu-s
- Taiv.v. -s muuttuu -te:ksi, ennen mon. -i:tä -s muuttuu -ks:ksi (hyvyy/de/n, hyvyy/ks/i/ä)
- Kaikki johdoksia (hyvyys, kauneus, osuus)
AVAIN
- Johdettu päätteellä -in, merkitys “väline” ja jotkin -an/-än-loppuiset
- Vartalovaihtelu -in ~ -ime, -an/-än ~ -ame/-äme
- Y.part. perusmuodosta
- +lämmin, lämpimä- erikoistapaus, koska taiv.v. loppuvokaali on -ä
TYÖTÖN
- Johdettuja, yleisiä
- Taiv.v. -ton/-tön ~ -ttoma/-ttömä, mon. loppu-a/-ä katoaa
- Y.part. perusmuodosta
ASKEL
- Muutama kymmen kappaletta
- Päättyy usein -en, -el, joskus -ar/-är
- Taiv.v. +e, mon. -i kadottaa sen
- Y.part. perusmuodosta
LYHYT
- Muutama kappale
- -ut/-yt-loppuinen
- Taiv.v. -t ~ -e, joka katoaa ennen mon. -i:tä
- Myös erikoiset mies ja kevät
Monikot ___vartalosta
taivutusvartalosta