Verbien taivutustyypit Flashcards
(29 cards)
Muita muotoja (kuin pm) muodostaakseen pitää…
erottaa infinitiivin pääte vartalosta, joillain verbeillä myös useampia vartaloita
Verbintaivutuksessa tarvittavat vartalot
- Infinitiivivartalo (saadaan poistamalla inf.pääte)
- Taivutusvartalo (muodostetaan inf.vartalosta), tähän mm. persoonapäätteet
- infinitiivi ja sen päätteet (milloin mikäkin)
eli A-infinitiivi
- -a/-ä, kun inf.v. päättyy lyh. vok. tai lyh. vok. + -t (usein -at/a, -ät/ä)
- -da/-dä, kun inf.v. päättyy pitk. vok. tai diftongiin
- -ta/-tä, kun inf.v. päättyy -s
- -la/-lä, -na/-nä, -ra/-rä, kun inf.v. päättyy samanlaiseen konsonanttiin
A-infinitiivin päätteet
- -a/-ä, kun …
- -da/-dä, kun ….
- -ta/-tä, kun ….
- ____, kun inf.v. päättyy samanlaiseen konsonanttiin
- -a/-ä, kun inf.v. päättyy lyh. vok. tai lyh. vok. + -t (usein -at/a, -ät/ä)
- -da/-dä, kun inf.v. päättyy pitk. vok. tai diftongiin
- -ta/-tä, kun inf.v. päättyy -s
- -la/-lä, -na/-nä, -ra/-rä
Kaikilla verbeillä infinitiivivartalosta muodostetaan
- NUT-partisiippi
- Useimmat imperatiivimuodot
- Potentiaalimuodot
- Passiivimuodot
- E-infinitiivi
Taivutusvartalosta kaikki muodot paitsi…
kaikki muodot paitsi:
- NUT-partisiippi
- Useimmat imperatiivimuodot
- Potentiaalimuodot
- Passiivimuodot
- E-infinitiivi
ANTA/A
- Infinitiivipääte lyhyen vokaalin jäljessä
- Ei erillistä taiv.v., vain inf.v.
HUOMAT/A
- Usein -at/a-, ät/ä-loppuisia
- Tärkeä ryhmä “supistumaverbit”
- Infinitiivin ja taiv.v. suhde mutkikas: inf. -t ~ -a/-ä, astevaihtelu infinitiivissä
- Useat lainaverbit (faksata, tekstata)
SAA/DA
- Infinitiivipääte pitkän vokaalin tai dift. jäljessä
- Paljon lainaverbejä
- Vain infinitiivivartalo
- Poikkeavia tehdä ja nähdä: taiv.v., joka päättyy -ke ja -k ~ inf.v.:n -h / -k katoaa, jos astevaihtelu
TUL/LA ja NOUS/TA
- Taiv.v.: inf.v. + -e
- Astevaihtelu infinitiivissä
- Poikkeavat taivutusvartalot: juokse-, piekse-, syökse-
- Tärkein ja yleisin verbi ol/la (TUL/LA): tällä myös 3.p. y. ja m. poikkeukselliset
- Vartalon loppu-e katoaa ennen imp. -i / kond. -isi
TARVIT/A
- Useimmat -it/a-, -it/ä-loppuiset (mutta eivät hävitä, levitä, selvitä)
- Taivutusvartalo: inf.v. + -se
LÄMMET/Ä
- Useimmat -et/a-, et/ä-loppuiset (mutta eivät hävetä, kiivetä, ruveta)
- Taivutusvartalo: inf.v.:n -t muuttuu -ne:ksi
Mikä taivutustyyppi?
- Infinitiivipääte lyhyen vokaalin jäljessä
- Ei erillistä taiv.v., vain inf.v.
ANTA/A
Mikä taivutustyyppi?
- Usein -at/a-, ät/ä-loppuisia
- Tärkeä ryhmä “______”
- Infinitiivin ja taiv.v. suhde mutkikas: ___ ~ ___, astevaihtelu ____
- Useat lainaverbit (faksata, tekstata)
HUOMAT/A
- “supistumaverbit”
- inf. -t ~ -a/-ä, astevaihtelu infinitiivissä
Mikä taivutustyyppi?
- Infinitiivipääte pitkän vokaalin tai dift. jäljessä
- Paljon lainaverbejä
- Vain infinitiivivartalo
- Poikkeavia tehdä ja nähdä: ____
SAA/DA
- taiv.v., joka päättyy -ke ja -k ~ inf.v.:n -h / -k katoaa, jos astevaihtelu
Mikä taivutustyyppi?
- Taiv.v.: inf.v. + -e
- Astevaihtelu infinitiivissä
- Poikkeavat taivutusvartalot: ____
- Tärkein ja yleisin verbi ____: tällä myös ____ poikkeukselliset
- Vartalon loppu-e katoaa ennen ____
TUL/LA ja NOUS/TA
- juokse-, piekse-, syökse-
- ol/la (TUL/LA): tällä myös 3.p. y. ja m.
- imp. -i / kond. -isi
Mikä taivutustyyppi?
- Useimmat -it/a-, -it/ä-loppuiset (mutta eivät hävitä, levitä, selvitä)
- Taivutusvartalo: inf.v. + -se
TARVIT/A
Mikä taivutustyyppi?
- Useimmat -et/a-, et/ä-loppuiset (mutta eivät hävetä, kiivetä, ruveta)
- Taivutusvartalo: inf.v.:n -t muuttuu -ne:ksi
LÄMMET/Ä
___ verbinmuodot kongruoivat ___ kanssa, mutta vain kun _____ (jos se on ____)
Finiittiset verbinmuodot kongruoivat preesensissä subjektin persoonan kanssa, mutta vain kun subjekti on nominatiivissa (jos se part./gen., verbi y.3.p.)
Y.3.p. ind. prees. taivutusvartalon _____ pitenee (mutta ____ ei pitene)
viimeisen konsonantin tai tavurajan jälkeinen lyhyt vokaali (mutta pitkä vok. / dift. ei pitene)
Ellipsitapauksessa ____ voi jäädä pois
3.p. itsenäinen subjektisana (veni vedi vici)
Nollapersoona eli
ihmiseen viittaavan subst./pron. puuttuminen lauseesta (usein subj.), ei sama kuin 1.-2.p. pronominin poisjättö lauseesta
Ihmiseen viittaavan subst./pron. puuttuminen lauseesta (usein subj.) eli
nollapersoona
Nollapersoonan verbi on…
finiittiverbi, y.3.p.