Pronominit Flashcards
(25 cards)
Osa pronomineista toimii lauseessa
substantiivin tapaan (itsenäisenä sanana lauseessa), osa adjektiivin (kongruoi edussanan kanssa)
Persoonapronominit
- Minä, sinä, hän, me, te, he
- Refleksiivipronomini “itse”
- Resiprookkinen “toinen - toinen”
“Itse”
Refleksiivipronomini. Taipuu tarvittaessa sijassa, jolloin saa asiaankuuluvan omistusliitteen. Ei monikkomuotoja.
“Toinen”
Resiprookkinen (vastavuoroinen) merkitys yhdistelmällä “toinen - toinen”, 1. osa taipumaton ja toinen tarv. yks. sija + omistus.
Vaihtoehtoisesti “toinen” monikossa ja omistuksella.
Resiprookkinen
Vastavuoroinen, “toinen - toinen”, 1. osa taipumaton ja toinen tarv. yks. sija + omistus.
Vaihtoehtoisesti “toinen” monikossa ja omistuksella.
Refleksiivipronomini
“Itse”, tarv. sijassa + omistusliitteellä, ei monikkoja.
Demonstratiivipronominit
Keskeisimmät “tämä” ja “tuo”. “Se” viittaa johonkin aiemmin mainittuun.
Monikot epäsäännöllisiä (1. kons. vaihtuu ym.).
Tällainen, tuollainen, sellainen, semmoinen taipuvat kuin IHMINEN.
“Tämä”:n tavu ‘mä’ muodoissa
y./m. nom., y.gen.
Demonstratiivipronominit, jotka taipuvat kuin IHMINEN
Tällainen, tuollainen, sellainen, semmoinen
Interrogatiivipronominit
eli kysyvät pronominit. Moni kysymyssana on interrogatiivipronominien “kuka” ja “mikä” taivutusmuotoja. “Millainen”, “minkälainen”.
Puhek. useimmista paikallissijoista ja essiivistä lyhyemmät muodot: ke/llä, ke/lle, ke/stä, ke/hen, y.akk. kene/t, m.nom. ja akk. ke/t/kä.
“Kuka”
Interrogatiivipronomini.
Yksikölliset taivutusmuodot perustuvat vartaloon “kene-“ (huom. y.part. “ke/tä”), monikolliset “ke-“.
Y.illat. “kenee/n” ~ “kehen”.
“Mikä”
Interrogatiivipronomini.
Jälkimmäinen tavu vain muodoissa y./m. nom., akk., y.gen.
Monikkomuodot lähes aina vastaavien yks. muotojen kanssa (eroavia y.akk. “mi/n/kä” ja m.nom./akk. “mi/t/kä”).
Paikan ja suunnan kysymiseen (ulko-/)sisäpaikallissijoissa.
Paikan tai suunnan kysymiseen käytetään…
“Mikä”-pronominin sisäpaikallissijaisia muotoja (missä, mistä, mihin ~ minne), kun kysymyssana yksin tai sitä seuraa adverbi (“täällä”, “siellä”).
Kysymyssanan määrittäessä substantiivia tilanteen mukaan sisä- tai ulkosija.
“Minne” viittaa laaja-alaisempaan alueeseen kuin “mihin”. Illatiivi-subst. edellä usein “mihin”.
“Mikä” ulkopaikallissijoissa kun
yksin ollessaan niillä kysytään välinettä tai kysymyksessä käytetty verbi tai predikatiivi vaatii sitä.
“Millä”, “miltä”, “mille”.
Paikkaa/suuntaa kysyessä kysymyssana määrittää substantiivia, tilanteen mukaan sisä- tai ulkosija.
“Kumpi”, “millainen”, “minkälainen”
Interrogatiivipronominit.
“Kumpi” taipuu adj. komparatiivimuotojen tapaan, akk. identtinen w/ y.nom., y.gen. ja m.nom.
“Millainen”, “minkälainen” taipuvat kuin IHMINEN.
Yleisimmät indefiniittipronominit
Joku, jokin, (ei) kukaan, (ei) mikään, jompikumpi, kumpikin, kukin
“Joku”
- 2-osainen indefiniittipronomini, osat “jo” ja “ku” saavat samat päätteet.
- Yleiskielessä vain ihmisistä, puhek. lähinnä. y./m.nom, muulloin pron. “jokin”
“(Ei) kukaan”
- Indefiniittipronomini
- “Joku”:n kielteinen vastine
- “-kaan/-kään” on liitepartikkeli = päätteet sen edelle
- Usein kieltoverbin kanssa
- Yks. taiv.v. usein kene-, mon. ke-; yksikössä myös vaihtoehtoisia lyhyitä muotoja (kenessäkään ~ kessään, kenelläkään ~ kellään)
“Jokin”
- Indefiniittipronomini
- “-kin” on liitepartikkeli, luku-/sijapäätteet sen edelle
- Yleiskielessä muista kuin ihmisistä, puhek. myös ihmisistä
- A-loppuisissa sijoissa partikkelin “k” katoaa, erit. puhek. (“joitain”)
“(Ei) mikään”
- Indefiniittipronomini
- “Jokin”:n kielteinen vastine
- Vrt. “mikä”, lähes kaikki mon. muodot samanlaisia kuin yksikölliset (erot muodoissa m.nom. “mi/t/kään”)
“Jompikumpi”, “kumpikin”, “kumpikaan”, “kukin”
Indefiniittipronomineja.
- “Jompikumpi” muistuttaa “joku”:a, molemmat osat taipuvat.
- “Kumpikin”: etuosa taipuu kuten “kumpi” + liitep.
- “Kumpikaan” negatiivinen, taipuu kuten “kumpikin”
- “Kukin”: luku ja sija ennen liitep. -kin, ei monikkoja
Indefiniittipronominit, jotka taipuvat vastaavien subst./adj. tapaan
gen./part.
- Eräs, jokainen, kaikki, molemmat, moni (mone/n, mon/ta, puhek. montaa), muutama, muu, toinen, usea, harva.
- Y. ja m.: molemmat, muutama, harva, usea
Relatiivipronominit
- Yleisin “joka”, viim. tavu vain y./m. nom. ja y.gen., viittaa ihmisiin ym. elollisiin/elottomiin
- “Mikä” (myös interrog.), nom. ja akk. lukuunottamatta monikkomuodot kuten yksiköt (taipuu kuten “joka”).
- Aina lauseen alussa, myös prepositioiden edellä
Relatiivilauseen alussa voi esiintyä myös
- Pronomininkaltainen adverbi: jonne, minne, jolloin, milloin
- Pronomininkaltainen adjektiivi: jollainen, millainen (luku ja sija!)
