Kansainvälinen verotus ja EU-vero-oikeus Flashcards
(17 cards)
Mitä on kansainvälinen vero-oikeus?
- Eri tulotyyppien (tulo-)verotus tulon lähdevaltiossa ja tulonsaajan asuinvaltiossa.
→ Kaksinkertainen verotus - Kansainvälisessä vero-oikeudessa keskiössä kahdenväliset verosopimukset, joiden ensisijaisena tavoitteena kahdenkertaisen verotuksen poistaminen
- Verosopimusten muodostamasta kokonaisuudesta voidaan puhua myös verosopimusoikeutena
Kansainvälisen vero-oikeuden lohkot
Mitkä ovat kahdenkertaisen verotuksen tyypit ja kumman poistamiseen pyritään lähtökohtaisesti?
Juridinen kaksinkertainen verotus
- Sama verovevollinen joutuu maksamaan samasta tulosta veroa kahteen kertaan
- Esim. osingon verottaminen lähdevaltiossa (lähdeverotus) ja asuinvaltiossa (tuloverotus)
Taloudellinen kaksinkertainen verotus
- Kaksi eri verovelvollista maksaa veroa samasta tulosta
- Esim. yhtiön liiketulon verottaminen yhtiön asuinvaltiossa (yhteisön tuloverotus) ja
osingonsaajan verottaminen asuinvaltiossa liiketulosta peräisin olevasta osingosta.
- Verosopimusoikeudessa pyritään lähtökohtaisesti vain juridisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen
Mitkä ovat kahdenkertaisen verotuksen poistamistavat?
Lähdevaltion verotusoikeuden poistaminen
- Tyypillisesti esim. irtaimen (esim. osakkeet) luovutusvoitot ja muu tulo
Asuinvaltion verotusoikeuden poistaminen
- Esim. vapautusmenetelmän soveltaminen (erit. täysi vapautus)
Verotusoikeuden jakaminen
- Molemmille valtioille verotusoikeus, lähdevaltion perimän vero voidaan vähentää asuinvaltion
verotuksessa
→ Hyvitysmenetelmä
Hyvitysmenetelmä
- Lähdevaltion perimä vero vähennetään asuinvaltiossa perittävän veron
määrästä
- Maksimihyvitys on asuinvaltion perimän veron määrä (normaalihyvitys)
Vapautusmenetelmä
- Ulkomainen tulo vapautetaan verosta asuinvaltiossa eli tuloerää ei
sisällytetä asuinvaltion veropohjaan
- Progressioehtoinen vapautusmenetelmä: vaikuttaa progressiivisen verotuksen piirissä olevien samanlaatuisten tulojen verotukseen.
- Suomen verosopimuksissa vain poikkeuksellisesti
Miten määritetään yleisesti kansainvälisesti verovelvollisuusstatus?
Yleinen verovelvollisuus
- Verovelvollisuus (asuinvaltiossa) maailmanlaajuisista tuloista
- Kriteereitä: rekisteröintivaltio, tosiasiallinen johtopaikka
Rajoitettu verovelvollisuus
- Verovelvollisuus vain tulon lähdevaltion ”sisältä” saaduista tuloista
Yleinen verovelvollisuus Suomessa
- Velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on:
▪ kotimainen yhteisö
▪ Ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa
Miten määritellään yrityksen tosiasiallinen johtopaikka?
huom esim. toimari asuu toisessa maassa ja hoitaa kaiken etänä + tytäryhtiöt
- Ulkomaisen yhteisön tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee paikassa, jossa yhteisön hallitus tai muu päätöksentekoelin tekee yhteisön tärkeimmät ylintä päivittäistä johtamista koskevat päätökset.
- Tosiasiallisen johtopaikan sijaintia arvioitaessa otetaan kuitenkin huomioon myös muut yhteisön organisointiin ja liiketoimintaan liittyvät olosuhteet.#
- Yleisesti verovelvollista ulkomaista yhteisöä pidetään yleisesti verovelvollisena:
(A) perustamis- tai rekisteröitymishetkestä tai
(B) tosiasiallisen johtopaikan muodostumishetkestä.
Mikä on väliyhtiölain perusajatus?
Väliyhtiölain perusajatus on, että kotimaista luonnollista henkilöä tai yhteisöä voidaan verottaa verokeitaaseen sijoitetun yhteisön jakamattomasta tulosta. Ideana on, että myös verokeidasvaltioon varastoituihin, mutta suomalaisessa määräysvallassa oleviin tuloihin kohdistuu Suomen verotustason mukainen kokonaisverorasitus. Laki ei ulota Suomen verotusvaltaa sellaisenaan ulkomaiseen yhteisöön, vaan verotus kohdistuu tällaisen yhteisön Suomessa olevaan omistajaan tai osakkaaseen.
Sellainen ulkomailla perustettu tai sinne rekisteröity yhteisö, jonka tosiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa, ei voi olla väliyhteisö, koska se on Suomessa yleisesti verovelvollinen TVL 9.1 §:n 1 kohdan perusteella. Tällainen yhtiö voi tosin olla väliyhteisön osakas VYL:n soveltamisedellytysten täyttyessä. Mikäli ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva tosiasiallinen johtopaikka lakkaa, ja sitä myöten yleinen verovelvollisuus Suomeen päättyy, on mahdollista, että tätä samaa yhteisöä voidaan VYL:n soveltamisedellytysten täyttymisen myötä pitää VYL:n tarkoittamana väliyhteisönä.
Kiinteä toimipaikka
“Jokainen valtio haluaa saada maassaan toimivasta yrityksestä verotuloja”
- Kiinteä toimipaikka mahdollistaa tämän veron keräämiseen
- Useimmat valtiot ovat turvanneet verotusoikeutensa valtiossa harjoitetun elinkeinotoiminnan tuloon (tai kv-vero-oikeudessa: liiketulon).
- Kiinteä toimipaikka on keskeinen kv-vero-oikeudellinen käsite liiketulon verotusoikeuden jakamiskysymyksien ratkaisemisessa.
- Samanlainen verotus riippumatta siitä, harjoitetaanko liiketoimintaa välillisesti tytäryhtiön kautta vai suoraan.
- Kiinteän toimipaikan olemassaolo todetaan käytännössä verosopimusten tulkinnan kautta, joskin kansallisessa lainsäädännössä on oltava kiinteän toimipaikan määritelmä sekä kiinteän toimipaikan verotusta koskevat säännökset
→ verotuksen on perustuttava viime kädessä kansalliseen lainsäädäntöön
Pohjoismaiden verosopimuksen 5 artikla
1. Sanonnalla kiinteä toimipaikka tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.
2. Sanonta “kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti
a) yrityksen johtopaikan,
b) sivuliikkeen,
c) toimiston,
d) tehtaan,
e) työpajan, ja
f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.
3. Rakennus-, asennus- tai kokoonpanohanke, tahi toiminta, joka käsittää tällaisen hankkeen yhteydessä harjoitetun suunnittelun, valvonnan, neuvonnan tai muun avustavan henkilöstöpanoksen, muodostaa kiinteän toimipaikan, mutta vain jos hanke tai toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan sopimusvaltiossa
eli vaaditaan ajallinen + maantieteellinen pysyvyys
Kiinteää toimipaikkaa koskevat poikkeukset
Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan “kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän
kohta 5:
a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten,
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten
c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten,
d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle,
e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan
harjoittamiseksi yritykselle,
f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a) - e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa
Kiinteään toimipaikkaan liittyen; miten erottelet epäitsenäinen ja itsenäinen edustaja
6.Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 7 kappaletta sovelletaan, toimii
- yrityksen puolesta sekä
- hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja
- hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää,
katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun.
- Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 5 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.
7.Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, jos tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.
8.Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka toisessa sopimusvaltiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
Mitä Eurooppa-vero-oikeudella tai EU-vero-oikeudella tarkoitetaan?
▪ Euroopan unionin primaarioikeuteen sisältyvää sääntelyä;
▪ Euroopan unionin sekundaarioikeuteen sisältyvää verotusta koskevaa sääntelyä; sekä
▪ Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen vaikutusta verotuksen alalla.
▪ Lisäksi termi kattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaikutuksen vero-oikeuden alalla.
▪ Muuta: Euroopan unionin ja Sveitsin välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta
EU-oikeus voidaan jakaa: primaarioikeuteen ja sekundaarioikeuteen. Mitä ne ovat?
▪ Primaarioikeuteen eli unionin perussopimuksiin (SEU & SEUT) sekä yleisiin oikeusperiaatteisiin; ja
▪ Sekundaarioikeuteen eli johdettuun oikeuteen (asetukset, direktiivit, päätökset)
EU-oikeuden ja kansallisen verolainsäädännön ristiriitatilanteessa, kumpi on etusijalla?
EU-oikeus
Millaisessa tilanteessa EU-oikeudella on verotuksessa olennaista merkitystä?
EU-oikeudella on verotuksessa olennaista merkitystä erityisesti silloin, kun kysymys on EU:n jäsenvaltioiden rajat ylittävistä tilanteista.
HUOM: direktiivien vaikutus puhtaasti kansallisiin tilanteisiin ja pääoman vapaan liikkuvuuden merkitys jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisissä tilanteissa!
Mitä tarkoittaa; EU-jäsenvaltion verolainsäädäntö ei saa lähtökohtaisesti syrjiä toisen jäsenvaltion kansalaisia eikä rajoittaa perusvapauksien käyttämistä?
▪ Verotuksessa syrjinnän merkitys keskeinen: rajat ylittäviä tilanteita ei saa kohdella verotuksessa ankarammin kuin niihin rinnasteisia kansallisia tilanteita.
▪ Perusvapauksia rajoittavat kansalliset säännökset voivat kuitenkin olla perusteltavissa EUT:n oikeuskäytännön kautta muodostuneilla rajoitusperusteilla.
▪ Jotta perusvapauksia koskeva rajoitus olisi sallittu, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:
▪ Tehokkuus: Rajoituksen on oltava tehokas sillä tavoiteltavaan päämäärään nähden
▪ Suhteellisuus: Rajoituksella ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen sääntelyllä tavoiteltavan päämäärään saavuttamiseksi
▪ Kansallisen lainsäädännön ristiriidat unionin oikeuden kanssa ovat johtaneet jäsenvaltioiden kansallisen verolainsäädännön muutoksiin
Mitä ovat EU-vero-oikeuteen liittyen: positiivinen- ja negatiivinen harmonisointi?
Harmonisoiminen tarkoittaa eri maiden sääntöjen ja käytäntöjen yhdenmukaistamista, ja sitä voidaan tehdä kahdella tavalla: negatiivisesti tai positiivisesti.
🔹 Negatiivinen harmonisointi (EUT:n oikeuskäytännön kautta tapahtuva harmonisointi)
- Tarkoittaa sitä, että EU-tuomioistuimen (EUT) päätökset muokkaavat jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.
- EUT voi esimerkiksi todeta, että jokin kansallinen laki on EU-oikeuden vastainen, jolloin jäsenvaltio joutuu muuttamaan sitä.
- Esimerkki: Jos jäsenvaltio rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa, EUT voi päätöksellään kumota rajoituksen.
🔹 Positiivinen harmonisointi (Poliittisten ratkaisujen kautta tapahtuva harmonisointi)
- Tarkoittaa sitä, että EU:n toimielimet (kuten Euroopan parlamentti ja neuvosto) säätävät uusia direktiivejä ja asetuksia, joilla luodaan yhtenäisiä sääntöjä.
- Tämä vaatii poliittisia neuvotteluja ja sopimuksia jäsenvaltioiden välillä.
- Esimerkki: ALV-direktiivi, joka määrittelee arvonlisäverotuksen pääperiaatteet kaikissa EU-maissa.
Yksinkertaistettuna:
🔹 Negatiivinen harmonisointi = Oikeuden päätöksillä tapahtuva sääntöjen yhdenmukaistaminen.
🔹 Positiivinen harmonisointi = Lakien ja direktiivien kautta tapahtuva sääntöjen yhdenmukaistaminen.
ChatGPT+dia
EUn sisämarkkinoiden ydin muodostuu neljästä liikkumisvapaudesta…
▪ Tavaroiden vapaa liikkuvuus: tuotteiden tulee voida liikkua vapaasti sisämarkkinoilla ilman tulleja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja sekä tuotteiden määrällisiä rajoituksia tai näitä vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä
▪ Palveluiden vapaa liikkuvuus: rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa ovat kiellettyjä.
▪ Henkilöiden vapaa liikkuvuus: jokaisella EU:n alueella asuvalla henkilöllä on oikeus matkustaa, asua, opiskella ja työskennellä toisessa EU:n jäsenvaltiossa sekä sijoittautua toiseen jäsenvaltioon tai tarjota siellä palveluja ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää
▪ Pääoman vapaa liikkuvuus: kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä ja maksuja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ovat kiellettyjä.
Lisäksi perusvapauksiin kuuluvaksi luetaan myös sijoittautumisvapaus, jonka usein katsotaan kuuluvaksi osaksi palveluiden vapaata liikkuvuutta
▪ Rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle ovat kiellettyjä. Samoin kiellettyjä rajoituksia ovat ne, jotka estävät jäsenvaltion alueella sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä.
▪ Perusvapaudet takaaviin artikloihin voidaan vedota suoraan kansallisissa tuomioistuimissa, jos kansallisen lainsäädännön katsotaan olevan niiden kanssa ristiriidassa
Välittömässä verotuksessa sijoittautumisoikeuden ja pääoman vapaan liikkuvuuden korostunut asema
▪ Vapauden valinta tärkeää: pääomien vapaa liikkuvuus lähtökohtaisesti toissijainen
