Tenttitärpit Flashcards
vastaukset kirjasta kopioituja osia (8 cards)
Mikä merkitys elinkeinotoiminnalla on verotuksessa. Mitkä ovat elinkeinotoiminnan tunnusmerkit?
Elinkeinotoiminnan sekä sen osa-alueiden, liike- ja ammattitoiminnan, tunnusmerkkien arvioinnissa joudutaan nojautumaan vakiintuneisiin käsityksiin ja oikeuskäytäntöön, koska lainsäädännössä ei määritellä näiden toimintojen käsitteitä.
Liiketoiminnalle on tapana asettaa seuraavan tyyppisiä tunnusmerkkejä:
- voiton tavoittelu
- itsenäisyys
- suunnitelmallisuus
- jatkuvuus
- taloudellisen riskin olemassaolo
- suuntautuminen ulospäin rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon.
Ammattitoiminta
Ammattitoiminta on liiketoiminnan kaltaista toimintaa. Se eroaa kuitenkin liiketoiminnasta lähinnä siten, että sitä harjoitetaan suppeammissa puitteissa, toiminnassa on elinkeinonharjoittajan henkilökohtainen ammattitaito ratkaiseva eikä siinä sanottavasti aseteta omaisuusarvoja riskille alttiiksi. Ammattitoiminnassa taloudellinen riski ilmenee lähinnä saamatta jäävinä tuloina. Ulkonaisesti havaittava organisaatio on myös tyypillisempi liike- kuin ammattitoiminnalle.
EVL:n soveltamisalan kannalta liiketoiminnan ja ammattitoiminnan keskinäisellä erottelulla ei ole sanottavaa merkitystä.
Tunnusmerkkien arviointi
Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien toteutumista arvioidaan käytännössä kokonaisuutena. Tällaisesta toiminnasta voidaan katsoa olevan kysymys, vaikka jokin tunnusmerkki ei selvästi toteutuisikaan. Ratkaisuun vaikuttaa mm. se, onko verovelvollisen tulonmuodostumisprosessi liikkeenomainen vai ei.
Tunnusmerkkien toteutumisesta riippumatta jää maatalous EVL:n soveltamisalan ulkopuolelle, joten maatalouden harjoittamista ei vero-oikeudellisessa mielessä pidetä elinkeinotoimintana.
Voiton tavoittelu
Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeihin kuuluu voiton tavoittelu. Ehdottomana edellytyksenä tätä ei kuitenkaan pidetä, sillä verovelvollisen toiminta voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi, vaikka toiminta ei tähtääkään voiton maksimointiin. Jos verovelvollisen tulonmuodostumisprosessi on elinkeinotoiminnalle ominainen, verovelvollisen toimintaa pidetään elinkeinotoimintana, vaikka voiton tavoittelu ei olekaan toiminnalle tyypillistä.
Liiketoimintaa on esim. sellaisen osuuskunnan toiminta, joka pyrkii palvelemaan jäseniään myymällä näille tuotteita mahdollisimman halvoin hinnoin.
Tulojen puuttuminen
EVL:n mukaan verotettavana voidaan pitää sellaistakin toimintaa, joka ei ole verovuoden aikana lainkaan kerryttänyt tuloja mutta on aiheuttanut menoja.
Itsenäisyys
Elinkeinotoiminta on itsenäistä toimintaa, joka tapahtuu verovelvollisen omalla vastuulla ja omissa nimissä. Jos työtä tehdään vastiketta vastaan toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena, kysymyksessä on palkkatyö, jota ei pidetä liike- eikä ammattitoimintana.
Suunnitelmallisuus, jatkuvuus
Elinkeinotoiminnan piirteisiin kuuluvat suunnitelmallisuus ja jatkuvuus. Luonteeltaan satunnaiset kaupat eivät siten vielä muodosta elinkeinotoimintaa. Kovin laajoja vaatimuksia ei tässä suhteessa kuitenkaan aseteta, vaan liiketoiminnan tunnusmerkit täyttää jo esim. ravintolanpito joidenkin messujen yhteydessä.
Harrastustoiminta
EVL:n soveltamista joudutaan toisinaan rajaamaan suhteessa harrastustoimintaan. Harrastustoimintaan voi liittyä tulonhankinnan piirteitä, jos esim. puu- ja metallitöiden tekijä, perhosten keräilijä, posliinimaalauksen harrastaja tai satunnaiskalastaja myy harrastuksensa tuotteita. Yleensä tällöin on kysymys siitä, että tulot käytetään menojen osittaiseen peittämiseen. Toimintaan voidaan EVL:a soveltaa vasta sitten, kun se on jatkuvaa ja sillä tavoitellaan voitollista tulosta.
Mitä tarkoitetaan
a) rahoitus-
b) vaihto-
c) sijoitus-
d) käyttö-
e) muulla omaisuudella?
Rahoitusomaisuutta ovat elinkeinoon kuuluvat rahat, saamiset ja muut rahoitusvarat. Rahoitusomaisuuden määritelmää on tarkennettu verovuodesta 2020 alkaen. Aiemman määritelmän mukaan rahoitusomaisuutta olivat rahat, pankki- ja tilisaamiset, saamavekselit sekä muut sellaiset rahoitusvarat.
Vaihto-omaisuutta ovat kauppatavarat, jotka on tarkoitettu luovutettaviksi sellaisinaan tai jalostettuina. Myös raaka-aineet, puolivalmisteet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettavat poltto- ja voiteluaineet kuuluvat vaihto-omaisuuteen.
Hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle.
Sijoitusomaisuutta ovat raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten varojensa sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankkimat arvopaperit, kiinteistöt ja muu sellainen omaisuus. Saamiset eivät kuitenkaan ole sijoitusomaisuutta vaan rahoitusomaisuutta.
Käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Kuluvaa käyttöomaisuutta ovat koneet ja kalusto, rakennukset, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soranottopaikat, kaivokset ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alueet, arvopaperit ja yhtiöosuudet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.
Muuta omaisuutta ovat yhteisön toimintaan kuuluvat varat, joita ei ole luettava elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen. Muun omaisuuden omaisuuslaji muodostuu tyypillisesti hyödykkeistä, jotka eivät palvele yhteisön harjoittamaa elinkeinotoimintaa, ja joiden ei tämän vuoksi tai muutoin voida katsoa kuuluvan EVL:n muihin omaisuuslajeihin.
Miten tavara ja palvelu määritellään arvonlisäverotuksessa?
Laaja veropohja on arvonlisäverotukselle tunnusomaista. Se estää veron kertaantumista ja edistää omalta osaltaan neutraalisuustavoitteen toteutumista. Laaja veropohja tarkoittaa, että kaikki liiketoiminnan muodossa tapahtuva tavaroiden ja palveluiden myynti on verollista. Verottomuus on poikkeus, josta säädetään erikseen.
Tavara on AVL 17 §:n määritelmän mukaan aineellinen esine. Määritelmä kattaa sekä irtaimen esineen että kiinteistöt. Aineellisina esineinä pidetään myös osakkeita ja osuuksia, jotka antavat omistus- tai hallintaoikeuden kiinteistöön tai sen osaan. Lisäksi tavarana pidetään sähköä, kaasua, lämpö- ja jäähdytysenergiaa ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä.
Palvelulla tarkoitetaan AVL 17 §:n mukaan tavaroita lukuun ottamatta kaikkia hyödykkeitä, joita voidaan myydä liiketoiminnan muodossa. Palvelun määritelmästä seuraa, että jos vastiketta vastaan luovutettava hyödyke ei ole tavara, se on palvelu. Palveluja ovat esimerkiksi tavaraan kohdistuvat työsuoritukset, tavaran vuokraus, erilaiset oikeudet sekä velvollisuus pidättäytyä tietystä teosta tai sietää tiettyä tekoa tai tilaa. Myös tavaran valmistus asiakkaan raaka-aineista on palvelun luovutus. Palveluna pidetään myös elintarvikkeiden myyntiä tarjoiltuna.
Mitä tarkoitetaan
a) siirtohinnoitteluoikaisulla
b) markkinaehtoperiaatteella?
Siirtohinnoittelu
Kansainvälisille yrityksille on ominaista, että niillä on toimintayksiköitä kahdessa tai useammassa maassa ja että nämä yksiköt muodollisjuridisesta itsenäisyydestään huolimatta ovat saman taloudellisen kokonaisuuden osia. Toimintayksiköiden sijaintivaltioiden verotusoikeus ei toteudu asianmukaisesti, jos yksiköiden välillä tapahtuu peiteltyä voitonsiirtoa. Voittoaan siirtäneen yksikön tulos jää liian alhaiseksi, koska yksikön toisessa valtiossa sijaitsevalta yksiköltä kantamat tulot ovat liian vähäisiä tai yksikön tulosta rasitetaan liian suurilla menoilla.
Siirtohinnoitteluoikaisu 2007–
Vuoden 2007 alusta alkaen on säädetty siirtohinnoitteluoikaisun tekemisestä etuyhteyssuhteessa tehdyn liiketoimen poiketessa ehdoista, joita riippumattomien osapuolten välillä olisi käytetty. Mikäli markkinaehtoisesta hinnoittelusta poikkeamisen johdosta verovelvollisen elinkeinotoiminnan tulo tai muun toiminnan verotettava tulo on jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.
Markkinaehtoperiaate
”oikea” voitto on määritettävä kullekin yksikölle erikseen, jolloin tavoitteena on määrittää voitto sellaisena, miksi se olisi muodostunut, jos yksikön kaikki liiketoimet olisivat tapahtuneet riippumattomien osapuolten kanssa. Konsernin eri yksiköiden välillä edellytetään siten noudatettavan markkinaehtoisia hintoja ja muita sopimuksia (arm’s length -periaate).
Elinkeinoyhtymän saamien osinkojen verotus
Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt ovat TVL 4 §:ssä tarkoitettuja elinkeinoyhtymiä. Elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen, mutta sille vahvistetaan elinkeinotoiminnan tulos, joka jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi osakkaiden tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. Myös veronkorotus määrätään yhtymälle eikä sen osakkaille. Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavien kymmenen verovuoden aikana.
Henkilöyhtiön osinkotulot
TVL 16.3 §:n mukaan henkilöyhtiön elinkeinotuloa laskettaessa osingot sisältyvät kokonaan yhtiön tulokseen. Osinkotulojen osittainen tai täysi verovapaus toteutetaan osakastasolla siten, että osakkaalla verotettavaksi jaetusta tulo-osuudesta vähennetään se osa osuuteen sisältyvästä osinkotulosta, joka osakkaan verotusta koskevien säännösten mukaan on verovapaata tuloa.
Jos osakas on luonnollinen henkilö, elinkeinotulona verotettavasta osingosta on EVL 6a.6 §:n mukaan veronalaista 75 %. Osakkaan tulo-osuudesta vähennetään siten 25 % siihen sisältyvän osingon määrästä. Loppuosa tulo-osuudesta jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi siten, että pääomatuloa on 20 %:n tuotto, joka lasketaan osakkaan nettovarallisuusosuudelle. Osakkeet, joiden perusteella osinko on saatu, sisältyvät henkilöyhtiön nettovarallisuuteen ja kasvattavat sitä kautta osakkaan nettovarallisuusosuutta, josta pääomatulo-osuus lasketaan.
Yhteisökauppa ja yhteisöhankinta
Yhteisömyynti
Tavaran myyntinä pidetään myös elinkeinonharjoittajan Suomessa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomesta toiseen jäsenvaltioon elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten.
Tavaran vastikkeettomia siirtoja Suomesta toiseen jäsenvaltioon pidetään yhteisömyyntinä. Siirrosta ei suoriteta Suomen arvonlisäveroa. Laissa tarkoitetusta vastikkeettomasta siirrosta on kysymys esimerkiksi silloin, kun suomalaisella yrityksellä on sivuliike toisessa jäsenvaltiossa ja yritys siirtää käyttöomaisuuttaan Suomesta sivuliikkeeseen tai
suomalaisella yrityksellä on toisessa jäsenvaltiossa varasto, johon yritys toimittaa myyntitavaroitaan odottamaan niiden toimittamista asiakkaille.
Jos suomalainen yritys siirtää käyttöomaisuuttaan Suomesta sivuliikkeeseen, sivuliike suorittaa verollisen yhteisöhankinnan. Pääsäännön mukaan myös siirto toisessa jäsenvaltiossa olevaan varastoon merkitsee yhteisöhankinnan suorittamista tuossa toisessa jäsenvaltiossa ja aiheuttaa suomalaiselle tavaran siirtäjälle velvollisuuden rekisteröityä verovelvolliseksi varaston sijaintivaltiossa.
Yhteisöhankinta
Tavaran siirto toisesta jäsenvaltiosta Suomeen muodostaa yhteisöhankintaan rinnastettavan tavaran siirron Suomessa samoin edellytyksin kuin edellä on selostettu tavaran siirrosta Suomesta toiseen jäsenvaltioon. Näin ollen siirto aiheuttaa siirtäjälle velvollisuuden rekisteröityä Suomeen joko normaalisti verovelvolliseksi tai ilmoituksenantovelvolliseksi.
Verovelvollisuutta ei synny, jos toisesta jäsenvaltiosta oleva yritys siirtää tavaroitaan Suomessa olevaan niin sanottuun call off -varastoon. Yhteisöhankinnan tekijäksi katsotaan tällöin tavaroiden ostaja.
Oman tavaran siirto Suomeen ei muodosta yhteisöhankintaa tilanteissa, joissa siirto Suomesta toiseen yhteisömaahan ei edellä esitetyn mukaisesti muodosta yhteisömyyntiä. Näin ollen esimerkiksi raaka-aineiden lähettäminen Suomeen täällä tapahtuvaa valmistusta varten ja palautus valmistuksen jälkeen lähtömaahan ei muodosta Suomessa yhteisöhankintaa.
Miten vähennysoikeutta on rajoitettu ja miksi?
Arvonlisävero on joka portaan vero, eli sitä maksetaan vaihdannan kaikissa vaiheissa. Kuluttajahintaan vero sisältyy kuitenkin vain kertaalleen riippumatta siitä, montako vaihdannan vaihetta tavara tai palvelu on kohdannut ennen lopulliselle kuluttajalle päätymistä. Tähän lopputulokseen päästään vähennysjärjestelmän avulla.
Vähennysoikeuden tarkoituksena on estää veron kertaantuminen poistamalla tavaran tai palvelun hinnasta aikaisemman portaan maksama vero, kun tavara tai palvelu myydään verollisena eteenpäin. Vähennysoikeuden tarkoituksesta johtuu, että vähennysoikeus on myönnetty vain verovelvollisille ja se koskee vain verollisia ostoja eli ostoja, joista myyjä on ollut velvollinen tilittämään veron. Vähennysoikeuden johdosta ostojen arvonlisävero ei ole verovelvolliselle ostajalle kustannus vaan läpikulkuerä.
HUOM TÄMÄ KESKEN MITEN VASTAAT KYSYMYKSEEN?!!
Kiinteä toimipaikka ja sen vero-oikeudellinen merkitys
Kiinteä toimipaikka on mikä tahansa toimipaikka, jolla on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöresurssien ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jonka avulla yritys pystyy vastaanottomaan ja käyttämään sen omia tarpeita varten suoritettavia palveluja tai jonka avulla se pystyy suorittamaan tarjoamansa palvelut.
Verohallinnon ohjeen ”Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisä-verovelvolliseksi Suomessa” (17.12.2019) mukaan liikepaikka voi olla esimerkiksi teollisuuslaitos, huoneisto, liiketila tai laitteisto, jota käytetään yrityksen liiketoiminnassa. Liikepaikka voi sijaita myös toisen yrityksen liiketiloissa. Jotta kysymyksessä olisi kiinteä toimipaikka, yrityksellä tulee olla henkilökuntaa tai muita yrityksen määräysvallan alaisia henkilöitä kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa hoitamassa liikepaikassa harjoitettavaa toimintaa. Myös varasto voi olla kiinteä toimipaikka, jos se täyttää muut kiinteän toimipaikan edellytykset. Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityneen ostajan luona olevaa niin kutsuttua call off -varastoa, jossa ei ole myyjän määräysvallassa olevaa henkilökuntaa, ei pidetä myyjän kiinteänä toimipaikkana Suomessa.
Rakennus- tai asennustoiminnassa kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan Verohallinnon ohjeen mukaan urakointikohde tai useat peräkkäiset urakointikohteet, jotka kestävät yli yhdeksän kuukautta.
Kiinteä toimipaikka aiheuttaa verovelvollisuuden, jos ulkomainen yritys suorittaa Suomessa olevasta kiinteästä toimipaikasta käsin arvonlisäverolaissa tarkoitettuja verovelvollisuuden aiheuttavia liiketoimia.
Kiinteän toimipaikan vuoksi Suomessa verovelvollista ulkomaista yritystä käsitellään arvonlisäverotuksessa aivan samoin kuin kotimaisia yrityksiä. Tällainen ulkomainen yritys on velvollinen antamaan arvonlisäveroilmoitukset ja muut vastaavat ilmoitukset kiinteästä toimipaikasta harjoittamansa liiketoiminnan osalta samoin kuin suomalaisetkin yritykset.
Kiinteä toimipaikka arvonlisäverotuksessa ei itsessään tarkoita, että yritykselle muodostuu velvoite rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Kiinteän toimipaikan on myös osallistuttava myyntiin, jotta rekisteröitymisvelvollisuus arvonlisäveroverovelvolliseksi syntyy.
On syytä huomata, että arvonlisäverotuksen kiinteän toimipaikan määritelmä poikkeaa tuloverotuksen vastaavasta määritelmästä. Näin ollen se seikka, että yrityksellä on Suomessa tuloverotuksessa kiinteä toimipaikka, ei välttämättä tarkoita, että kiinteä toimipaikka olisi myös arvonlisäverotuksessa, ja päinvastoin.
onko verovelvollisuutta käsitelty tarpeeksi?!
