Kpl 1 Flashcards
(33 cards)
Robert Hooke
1600-luvulla rakensi mikroskoopin ja löysi solurakenteen 1665
solurakenteen löytyminen
Robert hooke 1665 tutkiessaan viinipullon korkkia
Tuman löytäminen
1800-luvulla huomattiin tuman olevan helposti värjäytyvä ja erottuva
kromosomien löytäminen
värjäytyi helposti. nimettiin ”värjäytyviksi kappaleiksi”
solubiologian kehittyminen
1900-luvulla tehtiin uusia, mullistavia löytöjä, kun tuman sisältämän DNA:n osuus geenien rakenteessa ja toiminnassa alkoi selvitä.
Solubiologian tutkimuskohteita
solujen rakenne, solujen fysikaaliset ominaisuudet, soluelinten rakenne ja toiminta, solujen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa, solujen jakautuminen ja jakautumisen säätely, solujen elämänkierto eli solusykli, solukuolema eli apoptoosi
pienen solun etuja
Silloin solujen pinta-alan ja tilavuuden suhde on suuri ja aineiden kuljetus solujen sisälle ja sieltä ulos on tehokasta. Näin solu pystyy reagoimaan nopeasti ympäristössä tapahtuviin muutoksii
tumattomien bakteerien ja arkeonien koko
1–10 μm
tumallisten solujen koko
10–100 μm
valomikroskoopilla tutkittavia asioita
sammakon munasolu, ihmisen munasolu, useimmat eläin-ja kasvisolut, tuma, useimmat bakteerit, mitokondrio
superresoluutiomikroskoopilla tutkittavia asioita
pienimmät bakteerit, virukset, ribosomit
elektronimikroskoopilla tutkittavia asioita
ihmisen munasolu, useimmat eläin-ja kasvisolut, tuma, useimmat bakteerit, mitokondrio, proteiinit
valomikroskooppi
ei voi suurentaa valon aallonpituutta pienempiä kohteita, voi tutkia eläviä soluja
elektronimikroskooppi
perustuu elektronisuihkuun, ja sillä saavutettava suurennuskyky on valtava. ei sovellu elävien solujen tutkimiseen. kuvat ovat yleensä mustavalkoisia, mutta kuvia käsitellään esimerkiksi muuttamalla värejä, jotta eri kohteet erottuvat kuvista paremmin.
kryoelektronimikroskopia
näytettä tarkastellaan äärimmäisen kylmissä olosuhteissa. Niitä käytetään esimerkiksi, kun tutkitaan viruksia, suuria proteiinimolekyylejä ja ribosomeja. Menetelmä mahdollistaa muun muassa parempien rokotteiden suunnittelun. tavoitteena on tuottaa tutkittavasta kohteesta tarkka kolmiulotteinen malli.
fluorenssimikroskopia
käytetään fluoresoivia väriaineita, joihin kohdistetaan lasersäteet, jolloin mikroskoopin erotuskyky saadaan paremmaksi eikä valon aallonpituus ole enää tarkkuutta rajoittava tekijä. Tällä valomikroskooppitekniikalla voidaan nähdä soluelinten rakenteet ja jopa yksittäisiä molekyylejä ja niiden toimintoja kudoksessa.
veden ominaisuudet jotka tekevät siitä tärkeän
hyvä liuotin, johon esimerkiksi happi, hiilidioksidi ja suolat liukenevat. Se on myös monien solun reaktioiden lähtöaine tai reaktiotuote. Vesimolekyylit tarttuvat lujasti toisiinsa vetysidoksilla. Veden nestejännitys eli solun sisäinen veden aiheuttama paine antaa soluille muotoa ja lujuutta. Lisäksi vesi on tärkeä lämmön kuljettaja ja tasaaja.
solujen orgaanisia yhdisteitä
hiilihydraatit, lipidit eli rasva-aineet, proteiinit ja nukleiinihapot.
hiilihydraattien rakenne
yksinkertaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka rakentuvat hiilestä, vedystä ja hapesta. Hiilihydraatit jaetaan mono-, di- ja polysakkareihin sen mukaan, kuinka monesta sokeriyksiköstä molekyyli muodostuu.
hiilihydraatteja
Eliöiden tärkein monosakkaridi on glukoosi, ja polysakkarideja ovat selluloosa, tärkkelys ja glykogeeni.
hiilihydraattien tehtävä elimistössä
Ne toimivat soluissa energianlähteinä, energiavarastoina ja tukirakenteina
Lipidien rakenne
koostuvat yleensä hiilestä, vedystä ja hapesta
lipidien tehtävä elimistössä
Rasvat ovat tärkeitä erityisesti energiavarastoina ja -lähteinä. Fosfolipidit ovat soluissa olevien kalvojen, kuten solukalvon, keskeisiä rakenneosia. Monet hormonit ovat steroideja ja karotenoidit ovat kasvien väriaineita, jotka ovat paitsi kauniin värisiä myös tärkeitä antioksidantteja.
Eliöissä esiintyviä lipidejä
triglyseridit eli arkikielessä rasvat, fosfolipidit, steroidit ja karotenoidi