Kpl 4 Flashcards
(27 cards)
solukalvo
säätelee aineiden kulkua soluun ja solusta ulos. Samalla kalvo ylläpitää solun sisällä sen toiminnan kannalta sopivia aineiden pitoisuuksia. Solukalvo on puoliläpäisevä, eli se päästää aineita valikoivasti lävitseen. Solukalvossa on myös paljon erilaisia reseptoriproteiineja, joiden avulla solut tunnistavat erilaisia viestiaineita.
Fosfolipidit
Solukalvo ja solun muut kalvorakenteet, kuten tumakotelo sekä viherhiukkasia ja mitokondrioita ympäröivät kalvot. koostuvat lyhyestä sähköisesti varautuneesta glyserolimolekyylistä ja kahdesta rasvahappohännästä. Fosfolipidien glyserolipää on vesihakuinen eli hydrofiilinen ja toinen, rasvahappohäntien muodostama pää on vesipakoinen eli hydrofobinen. Tästä syystä fosfolipidit asettuvat vesiympäristössä kaksikerroksiseksi rakenteeksi, jossa glyserolipäät ovat kalvon pinnassa ja rasvahappopäät vastakkain kalvon sisällä. jatkuvasti pienessä liikkeessä ja pienimolekyyliset aineet pystyvät siirtymään fosfolipidimolekyylien välistä kalvon läpi.
eläinsolun solukalvo
kolesterolimolekyylit antavat kalvolle tarvittavaa lujuutta ja jäykkyyttä.
kasvisolun soluseinä
selluloosaa
sienisolun soluseinä
kitiiniä
glykoproteiinit
Joihinkin proteiineihin liittyy solun ulkopuolelle sojottavia hiilihydraatteja. solu tunnistaa omat ja vieraat solut ja reagoi lähellä oleviin soluihin tai niiden lähettämiin erilaisiin viesteihin.
Solukalvon proteiineja: rakenneproteiinit
antavat soluille lujuutta ja muotoa
Solukalvon proteiineja: kiinnittymisproteiinit
kiinnittävät vierekkäin olevia soluja toisiinsa
Solukalvon proteiineja: reseptoriproteiinit
vastaanottavat ja tunnistavat viestimolekyylejä tai muita soluja
Solukalvon proteiineja: kanavaproteiini
toiminta ei vaadi ATP-energiaa, vaan aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään. ionikanavat: päästävät ioneja lävitseen, esimerkiksi hermosolujen Na+- ja K+-kanavat akvaporiinit: päästävät vettä ja siihen liuenneita aineita lävitseen
Solukalvon proteiineja:kantajaproteiinit
toiminta ei vaadi ATP-energiaa, vaan aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään mahdollistavat esim. glukoosin ja aminohappojen avustetun diffuusion solukalvon läpi
solukalvon proteiinejä: kuljettajaproteiinit
siirtävät aineita solukalvon läpi, toiminta vaatii ATP-energiaa
solukalvon proteiinejä: ionipumput
siirtävät ioneja kalvon läpi, toiminta vaatii ATP-energiaa, esimerkiksi hermosolujen natrium-kaliumpumput
solujen kommunikaatio
viestimolekyylien avulla. Kun viestimolekyyli kiinnittyy solukalvon reseptoriin, kohdesolun toiminta muuttuu. Solun reagointia viestiaineeseen kutsutaan vasteeksi
erilaisia vasteita
ylläpito, erilaistuminen, jakautuminen, apoptoosi
apoptoosi
ohjelmoituneesta solukuolemasta. Solut eivät häviä sattumanvaraisesti, vaan niiden kuolema on tarkkaan säädeltyä. Aikuisen yksilön elimistössä apoptoosilla on keskeinen merkitys kudosten uusiutumisessa ja viallisten solujen tuhoamisessa.
passiivinen kulkeutuminen
diffuusio ja osmoosi, jotka perustuvat molekyylien lämpöliikkeeseen eivätkä tarvitse solun ATP-molekyylien energiaa.
diffuusio
Pienikokoiset molekyylit, kuten happi ja hiilidioksidi, sekä solukalvoon helposti liukenevat aineet, kuten steroidit ja rasvahapot, siirtyvät diffuusion avulla fosfolipidimolekyylien välistä solukalvon läpi. perustuu lämpöliikkeeseen. molekyylit liikkuvat väkevämmästä liuoksesta laimeampaan. suurempi pitoisuusero nopeuttaa
Avustettu diffuusio
kantajaproteiinien avulla. Esimerkiksi glukoosimolekyylit ovat liian suuria, jotta ne voisivat päästä fosfolipidimolekyylien välistä diffuusion avulla solukalvon läpi. Ne voivat kuitenkin liikkua suuremmasta pitoisuudesta pienempään solukalvon kantajaproteiinin kautta. Tähänkään ei tarvita ATP-molekyylien energiaa, joten kulkeutuminen on passiivista.
osmoosi
vesi liikkuu puoliläpäisevän kalvon läpi tasoittaakseen pitoisuuseroja. esim. kasvin juuret. Solukalvon fosfolipidimolekyylit läpäisevät huonosti vettä. Veden nopeaa ja riittävää saantia varten solujen solukalvossa on kanavaproteiineja, akvaporiineja, joiden kautta vesi kulkeutuu osmoottisesti.
plamolyysi
jos kasvia lannoitetaan liikaa, kasvin juurten ulkopuolella on väkevämpi liuos kuin juuren solujen sisällä. Tästä seuraa, että vettä siirtyy kasvin soluista maaperään, jolloin niiden solukalvot irtoavat soluseinistä. Ilmiötä kutsutaan plamolyysiksi. Kasvisolut kutistuvat ja menettävät nestejännityksensä.
aktiivinen kuljetus
Kun aineen kuljetukseen solukalvon läpi tarvitaan ATP:n energiaa. aineet voivat siirtyä myös pienemmästä suurempaan pitoisuuteen.
ionipumput
pystyvät pumppaamaan valikoivasti natriumioneja solusta ulos ja kaliumioneja sisään pienemmästä suurempaan pitoisuuteen. ATP-molekyylin yksi fosfaattiosa sitoutuu kuljettajaproteiiniin ja aktivoi sen. Tästä seuraa kuljettajaproteiinin muodon muuttuminen siten, että juuri oikea molekyyli tai ioni voi tarttua siihen ja siirtyä sen avulla solukalvon toiselle puolelle.
kalvorakkulat
Eksosytoosi ja endosyteesi. solu tarvitsee ATP-energiaa. Solukalvo, kalvorakkulat ja solulimakalvosto ovat rakenteeltaan samanlaisia ja voivat sulautua toisiinsa.